Oliko sinulla ulkomaalaisia kirjekavereita lapsena/nuorena?

Oli, monista maista ja aikuisena email -kavereita kun viestintä oli paljon nopeampaa niin.

Mulla oli Ranskasta ja Unkarista. Unkarilaisen kaverin pääsin tapaamaan. 

Kiotosta ja New Jerseystä.

Oli italialainen, indonesialainen ja amerikkalainen.

Italiasta ja Hawajilta.

Ei, kirjoitin kirjeitä ihan suomalaisille vangeille.

Vierailija kirjoitti:

Ei, kirjoitin kirjeitä ihan suomalaisille vangeille.

Hyvänmielen kommentti=)

Norjasta ja Italiasta. 

Oli monia. Vieläkin hävettää, miten tyhmästi ja huonosti kirjoitin.

Vierailija kirjoitti:

Ei, kirjoitin kirjeitä ihan suomalaisille vangeille.

Jäätävän hyvä. Joko olet huume- Nikolle laittanut? Laita vaikkka "Terveisiä Sofialta." 

Oli useammastakin maasta. Se oli hyvä tapa pitää kielitaitoa yllä. Harmittaa että yhteys katkesi lähes kaikkiin aikuisuuden kynnyksellä.

Oli montakin: Itävallasta, Ranskasta, Bulgariasta, Kanadasta, Filippiineiltä, Australiasta. Melkein joka päivä tuli kirje jostakin ja vastasin aina heti.

Oli, ensin Itävallasta saksankielinen tyttö ja myöhemmin Englannista sitten tietysti englanninkielinen. Luin pitkää saksaa, mutta harrastin englanninkieltä jo ennen lukiota. Devonissa, Exeterissä, olin 16-vuotiaana viikon hänen luonaan. Hienoja muistoja upeasta vanhasta pappilasta, missä asuivat.

Oli. Oli saksalainen tyttö ja poika sekä englantilainen poika. Muistan vain tytön nimen, hän oli Hedwig.Englantilainen poika oli aika flirtti. Olin 16 v.

Norjasta 7. oli ilmoitus jossain nuorten lehdessä ja sain melkein 100 vastausta. Sitten oli Puolasta ja kirjeessä aina leima nie zenrosovana tms. Turkista, Saksasta  Englannista, Intiasta. Ugandastakin jopa. En ole varma muistinko kaikki. Osa näistä oli 80-luvulla mielenkiintoisia. Hiipui kun kuvioon tuli opinnot ja pojat. Harmittaa se hiipuminen. 

Minullakin oli Ghanasta. Loppui lyhyeen kun kirjeet olivat vain lista siitä, että mitä hänelle piti lähettää.

Olihan niitä varmaan tusinan verran, ellei enemmänkin. Elämä vei jokaisen mennessään.