Emännän pyyntö kasvissyöjälle

vaaditaan kaikkea itselleen,mutta ei ajatella tippaakaan muita.

Ilman muuta ilmoittaisin esteestä. Mutta muuten en ymmärrä miksi kasvisruuan teko vaatii kauheasti päänvaivaa.

Ihan tyypillistä kasvissyöjille. Ovat tuuliviirejä joiden mieli muuttuu. Moni "vakaumuksellinen kasvissyöjä" onkin yllättäen muuttunut lihansyöjäksi kun tarjolla on ollut esim. pizzaa.

Meillä on lähisuvussa täysin laktoositon tyyppi. Ja sit kun sille väsää erikseen tarjottavat laktoosittomina, niin kieltämättä vähän turhauttaa, kun perhe tuleekin ilman tätä laktoositonta jäsentä paikalle.



Mulla ei ainakaan käy se laktoosittomienkaan tekeminen ihan tuosta noin vain, vaan se vaatii keskittymistä ja erikseen tekemistä. Laktoosittomat tuotteet kun ovat kalliita ja kaikkea ei saa laktoosittomana. Välillä joudun tekemään uuden satsin, kun sitten tajuan, että ei hitsi, mähän voitelin tuon vuuan tavallisella voilla!

Ilman muuta ilmoittaisin esteestä. Mutta muuten en ymmärrä miksi kasvisruuan teko vaatii kauheasti päänvaivaa.

Mikä tahansa ruokavalio vaatii ylimääräistä työtä jos sitä ei muutoin noudata, vaikka "perus" keliakia. Saati sitten jos täytyy muistaa erikseen liivatteet ja muut ja miettiä mitä kuuluu laittaa tilalle.

Niille, jotka ruokavaliota noudattavat vakiona, ainekset, reseptit ja ruokalajit ovat itsestään selvyyksiä, vaalmiissa tiedossa, käytössä ja kaapissa.

Oli sitten kasvisyöjä tai ei..mutta meitä on moneen junaan..

Tai joo. Voisi mennä sormi suuhun miten tehdään kosher-ruokaa, mutta muuten kyllä ymmärrän mikä on laktoositonta, mikä maidotonta, mikä ei sovia keliakiapotilaalle, miten jätetään pois kananmuna, miten tehdään kasvisruokaa tai ihan vegaaniruokaa, miten sappipotilaan ruokaa jne. Nettikin on nenän edessä.



Millaisen ruuan teit suurella vaivalla?

itseäni rassaa (laktoositon ruoka vain käy mulle), että tehdään mua varten oikein erikseen omat pöperöt tai leivonnaiset. Miksi ihmeessä ei koko satsia voi tehdä siitä laktoosittomasta, vaan erikseen pitää huhkia ja puhkia ja käyttää aikaa ja tehdä asiasta niin vaikeeta.



Sitten kyläpaikassa tehdään kauhee numero niistä laktoosittomista ja kukaan muu ei uskalla niitä syödä. Ihan niin kuin mä olisin sitten velvoitettu vetämään pellillisen jotain pullaa tai kokonaisen täytekakun.



Miksi nähdä noin hirveesti vaivaa ja miksi siitä pitää tehdä hirveä numero?

ne on nuo kasvissyöjät niin itsekkäitä perkeleitä. vaaditaan kaikkea itselleen,mutta ei ajatella tippaakaan muita.

voit kertoa tässä omasta epäitsekkyydestäsi ja paremmuudestasi!

Lisäksi haluaisin tietää, miksi sinun mielestäsi kasvissyöjät eivät ajattele tippaakaan muita.

Itse olen kasvissyöjä, mutten todellakaan tuppaudu kylään sellaisten ihmisten luo, jotka eivät arvosta minua tai miestäni, tai välitä meistä sen vertaa, että olisivat valmiita laittamaan meille sopivaa ruokaa, tai vaihtoisesti kertomaan, että meidän täytyy tuoda omat ruokamme itse (sekin käy, enkä siitä loukkaannu, mutten todellakaan oletusarvoisesti ota omia ruokia, koska se taas on loukkaus isäntäväkeä kohtaan).

Älkää myöskään kutsuko kylään sellaisia ihmisiä - kasvis- tai sekasyöjiä - joita ette arvosta, niin tästäkin ongelmasta päästään. (Tämä kommentti ei ollut suunnattu niinkään AP:lle.)

ne on nuo kasvissyöjät niin itsekkäitä perkeleitä. vaaditaan kaikkea itselleen,mutta ei ajatella tippaakaan muita.

voit kertoa tässä omasta epäitsekkyydestäsi ja paremmuudestasi!

Lisäksi haluaisin tietää, miksi sinun mielestäsi kasvissyöjät eivät ajattele tippaakaan muita.

Itse olen kasvissyöjä, mutten todellakaan tuppaudu kylään sellaisten ihmisten luo, jotka eivät arvosta minua tai miestäni, tai välitä meistä sen vertaa, että olisivat valmiita laittamaan meille sopivaa ruokaa, tai vaihtoisesti kertomaan, että meidän täytyy tuoda omat ruokamme itse (sekin käy, enkä siitä loukkaannu, mutten todellakaan oletusarvoisesti ota omia ruokia, koska se taas on loukkaus isäntäväkeä kohtaan).

Älkää myöskään kutsuko kylään sellaisia ihmisiä - kasvis- tai sekasyöjiä - joita ette arvosta, niin tästäkin ongelmasta päästään. (Tämä kommentti ei ollut suunnattu niinkään AP:lle.)

Ironia on joillekin vaikea ymmärtää, varmaan muillekin kuin kasvissyöjille...

ne on nuo kasvissyöjät niin itsekkäitä perkeleitä. vaaditaan kaikkea itselleen,mutta ei ajatella tippaakaan muita.

voit kertoa tässä omasta epäitsekkyydestäsi ja paremmuudestasi!

Lisäksi haluaisin tietää, miksi sinun mielestäsi kasvissyöjät eivät ajattele tippaakaan muita.

Itse olen kasvissyöjä, mutten todellakaan tuppaudu kylään sellaisten ihmisten luo, jotka eivät arvosta minua tai miestäni, tai välitä meistä sen vertaa, että olisivat valmiita laittamaan meille sopivaa ruokaa, tai vaihtoisesti kertomaan, että meidän täytyy tuoda omat ruokamme itse (sekin käy, enkä siitä loukkaannu, mutten todellakaan oletusarvoisesti ota omia ruokia, koska se taas on loukkaus isäntäväkeä kohtaan).

Älkää myöskään kutsuko kylään sellaisia ihmisiä - kasvis- tai sekasyöjiä - joita ette arvosta, niin tästäkin ongelmasta päästään. (Tämä kommentti ei ollut suunnattu niinkään AP:lle.)

Ymmärsitköhän ihan oikein Ironia on joillekin vaikea ymmärtää, varmaan muillekin kuin kasvissyöjille...

Täältä saa lukea jatkuvasti mielipiteitä siitä, miten kasvissyöjät suunnilleen tuhoavat yhteiskuntajärjestyksen, miten niiden joukosta osaa poimia ne, jotka ovat ironiaa?

Ironia ei ole mikään yksiselitteinen asia. Aina kirjoittaja ei osaa pedata ironiaa tarpeeksi, etenkään kirjoitetussa tekstissä. Keskustelussa ironiaa on usein helpompi tuoda esille esim. äänensävyllä.

Mites se malli nyt menee informaation vastaanottamisesta menee? Puhuja (tai kirjoittaja) lähettää viestin, vastaanottaja dekoodaa sen, ja tekee oman tulkintansa. Aina tulkinta ei ole se, mitä puhuja (tai kirjoittaja) on tarkoittanut.

itseäni rassaa (laktoositon ruoka vain käy mulle), että tehdään mua varten oikein erikseen omat pöperöt tai leivonnaiset. Miksi ihmeessä ei koko satsia voi tehdä siitä laktoosittomasta, vaan erikseen pitää huhkia ja puhkia ja käyttää aikaa ja tehdä asiasta niin vaikeeta. Sitten kyläpaikassa tehdään kauhee numero niistä laktoosittomista ja kukaan muu ei uskalla niitä syödä. Ihan niin kuin mä olisin sitten velvoitettu vetämään pellillisen jotain pullaa tai kokonaisen täytekakun. Miksi nähdä noin hirveesti vaivaa ja miksi siitä pitää tehdä hirveä numero?

Itsekin yritän suunnitella koko kattauksen niin, että kaikki käy kaikille. Jos on paljon rajotteita, se ei välttämättä onnistu. Kasvissyöjien kanssa olen esim. suunnitellut niin, että pääruoka koostuu monista osioista, josta kasvissyöjä voi jättää lihan/kalan pois, mutta saa kuitenkin täysipainoisen aterian.

Laktoositon ruokavalio on yksi helpoimmista, koko ateria (tai kahvitarjoilu) on tosi yksinkertaista tehdä laktoosittomana. Myös täysin maidottomana on yleensä onnistunut. Ainoastaan kuopuksen nimiäisiin jouduin maidottomalle vieraalle itse tekemään oman kakun, koska Kakkugallerialta (josta varsinainen kakku oli tilattu) ei ollut yhtään maidotonta kakkua tilattavissa.

Musta on noloa, jotenkin osoitus emännäntaitojeni puutteesta, jos en osaa suunnitella tarjoilua kaikille sopivaksi. Siis se, että ruokailusta tehdään numero, ei minusta ole vieraan, vaan emännän moka. Tämä tietysti edellyttää sitä, että vieras on etukäteen asiallisesti kertonut rajoitteistaan.

Toki odotan myös vierailta kohteliaisuutta. Vaikka joku tykkäisi luomuruuasta tai pyrkisi lisäaineita välttämättään, vierailu ei ole nirsoilun paikka. Muutenkaan en aikuisilta sulata ollenkaan "yök, en syö" -asennetta. Jos joku ei tosiaan jotain osaa ruuastaa saa alas, jättäköön sen osuuden vaivihkaa lautasen reunalle numeroa tekemättä.

itseäni rassaa (laktoositon ruoka vain käy mulle), että tehdään mua varten oikein erikseen omat pöperöt tai leivonnaiset. Miksi ihmeessä ei koko satsia voi tehdä siitä laktoosittomasta, vaan erikseen pitää huhkia ja puhkia ja käyttää aikaa ja tehdä asiasta niin vaikeeta. Sitten kyläpaikassa tehdään kauhee numero niistä laktoosittomista ja kukaan muu ei uskalla niitä syödä. Ihan niin kuin mä olisin sitten velvoitettu vetämään pellillisen jotain pullaa tai kokonaisen täytekakun. Miksi nähdä noin hirveesti vaivaa ja miksi siitä pitää tehdä hirveä numero?

Itsekin yritän suunnitella koko kattauksen niin, että kaikki käy kaikille. Jos on paljon rajotteita, se ei välttämättä onnistu. Kasvissyöjien kanssa olen esim. suunnitellut niin, että pääruoka koostuu monista osioista, josta kasvissyöjä voi jättää lihan/kalan pois, mutta saa kuitenkin täysipainoisen aterian. Laktoositon ruokavalio on yksi helpoimmista, koko ateria (tai kahvitarjoilu) on tosi yksinkertaista tehdä laktoosittomana. Myös täysin maidottomana on yleensä onnistunut. Ainoastaan kuopuksen nimiäisiin jouduin maidottomalle vieraalle itse tekemään oman kakun, koska Kakkugallerialta (josta varsinainen kakku oli tilattu) ei ollut yhtään maidotonta kakkua tilattavissa. Musta on noloa, jotenkin osoitus emännäntaitojeni puutteesta, jos en osaa suunnitella tarjoilua kaikille sopivaksi. Siis se, että ruokailusta tehdään numero, ei minusta ole vieraan, vaan emännän moka. Tämä tietysti edellyttää sitä, että vieras on etukäteen asiallisesti kertonut rajoitteistaan. Toki odotan myös vierailta kohteliaisuutta. Vaikka joku tykkäisi luomuruuasta tai pyrkisi lisäaineita välttämättään, vierailu ei ole nirsoilun paikka. Muutenkaan en aikuisilta sulata ollenkaan "yök, en syö" -asennetta. Jos joku ei tosiaan jotain osaa ruuastaa saa alas, jättäköön sen osuuden vaivihkaa lautasen reunalle numeroa tekemättä.

Komppaan tämän kirjoittajaa.

Pyysin kerran ystäviäni kylään tekstiviestillä. Suurin osa tuli paikalle. Lähes kaikki laittoivat viestin takaisin, että on tulossa tai ei ole tulossa. Yksi ystäväni, jolla on keliakia ei vastannut mitään. Koska en ollut varma tuleeko hän vai ei, oli pakko varata hänellekin syötävää. No, hän ei tullut. Kun näin häntä myöhemmin, hän sanoi, että tarkoitus oli tulla, mutta viime hetkellä tulikin jotain muuta. Ei tee mieli kutsua uudestaan.