Lue keskustelun säännöt.
Miten valmistautua lapsen tulevaan sijoitukseen?
20.06.2024 |
Tilanne on se etten enää pärjää nuoren kanssa. Vaikea autismi on dg. Nuori on lahjakas, mutta eristäytynyt kotiin. Koulunkäynnin on lopettanut yli vuosi sitten. Ikätasoista seuraa ei ole, vaan leikkii pikkusisaruksen kavereiden kanssa pikkulasten leikkejä. Matemaattisesti ja musiikillisesti hän on lahjakas, näiden parissa sitten askaroikin kaiket päivät ja yöt. Vuorokausirytmiä ei saa korjattua kuin parhaimmillaan pariksi päiväksi. Ruokavalio on rajoittunut ja jättää vain syömättä jos jotain mieluista ei ole tarjolla. Hän on pieni ja hintelä. Toiminnanohjaus on onnetonta ihan perusasioista alkaen. Mitkään avohuollon toimenpiteet eivät ole auttaneet kuin hetkellisesti.
Olemme alkaneet miettiä laatensuojelun kanssa sijoitusta. Oma toiveeni olisi että nuori pääsisi jonkinlaiseen autisteille tarkoitettuun ryhmäkotiin tms jossa päivärytmiä noudatetaan kellontarkkuudella. Minulla ei ole sellaiseen mahdollisuutta työni takia. Olen perheen ainoa aikuinen ja rahat on revittävä elämiseen. Vammaistuki tai omaishoidontuki ei riitä. En ole varma riittääkö jaksamisenikaan enää. Oma elämä on kapeutunut, enkä enää harrasta tai tapaa ystäviä. Olen tilanteessani todella yksin, enkä ole sen luonteinen että kaataisin murheet muiden niskaan. Nuoreni on aivan ihana, herkkä ja fiksu, mutta rajoitteet on sellaisia että taitoni ei riitä enää. Käytökseen kuuluu myös tunnesäätelyn ongelmat joka on aiheuttanut fyysisiä konflikteja.
Kommentit (38)
Miksi se päivärytmi pitää saada kellontarkaksi 🤔
Meillä lievä as, elää omalla aikavyöhykkeellään ( eli valvoo 18t, nukkuu 16t, valvoo 12t, nukkuu 8t jne) ei tietenkään voi osallistua "normaalisti", mutta oman aikavyöhykkeensä mukaan. Hoitaa koiran ruokinnan, ulkoilutukset ( kun on hereillä, koira nukkuu sit hänen huoneessaan kun on unijakso) syö oman aikataulun mukaan, jos ei oo hereillä kun me muut syödään. Kotityöt tekee valveilla ollessaan (tietyt tehtävät).
Meillä tää on ainoa järkevä tapa, mitä järkeä ottaa käyttöön nukahtamislääkeet/unilääkkeet, jos omalla rytmillään voi hyvin (meillä siis ei ole ongelmia tuon kanssa, kun ei pysty kuitenkaan esim. opiskelemaan kuin verkko-opintoja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se päivärytmi pitää saada kellontarkaksi 🤔
Meillä lievä as, elää omalla aikavyöhykkeellään ( eli valvoo 18t, nukkuu 16t, valvoo 12t, nukkuu 8t jne) ei tietenkään voi osallistua "normaalisti", mutta oman aikavyöhykkeensä mukaan. Hoitaa koiran ruokinnan, ulkoilutukset ( kun on hereillä, koira nukkuu sit hänen huoneessaan kun on unijakso) syö oman aikataulun mukaan, jos ei oo hereillä kun me muut syödään. Kotityöt tekee valveilla ollessaan (tietyt tehtävät).
Meillä tää on ainoa järkevä tapa, mitä järkeä ottaa käyttöön nukahtamislääkeet/unilääkkeet, jos omalla rytmillään voi hyvin (meillä siis ei ole ongelmia tuon kanssa, kun ei pysty kuitenkaan esim. opiskelemaan kuin verkko-opintoja)
Lievä asperger ja vaikea autismi on hiukan eri asioita.
Miksi annat lapsesi pois. Miksi ei saa olla kotona, lukea vaikka tms ja käydä lenkillä. Miksi ette ymmärrä nuorta ja autismia. Koulua ehtii myöhemmin miettiä vaikka aikuisiltakoulutus tai omaa kotia nuorelle, ja riittää muuta tekemistä. Eivät monet nuoret enää teini-iässä jaksa koulua ja on jo vuosia käyty sitä. Osaa ahdistaa. Tämä järjestelmä missä nuori väkisin raahataan laitokseen on sairas, että vielä ja sossujen pakkokoulutettavaksi. Mitä traumoja nuorille tulee näistä, pahenee vaan. Miten oma käytöksesi on vaikuttanut nuoreen ja jatkuva vaatiminen, jos sitä oli.
Siis mitä helvettiä? Lapsi on lahjakas ja ilmeisesti ihan hyvinvoiva, mutta sinun ongelmasi on se että hän leikkii vääriä leikkejä väärien tyyppien kanssa, nukkuu väärään aikaan, ei ole tarpeeksi tekemisissä muiden kanssa ja mitähän kaikkea muuta, mikä ei täytä SINUN odotuksiasi. Anna sen lapsesi olla sellainen kuin on ja keskittyä täysin siihen matematiikkaan ja musiikkiin, joissa on lahjakas. Ihan turhaa on hakata päätä seinään ja ruikuttaa, kun ei tee "normaaleita" asioita. Se normaalius on vain sinun päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä? Lapsi on lahjakas ja ilmeisesti ihan hyvinvoiva, mutta sinun ongelmasi on se että hän leikkii vääriä leikkejä väärien tyyppien kanssa, nukkuu väärään aikaan, ei ole tarpeeksi tekemisissä muiden kanssa ja mitähän kaikkea muuta, mikä ei täytä SINUN odotuksiasi. Anna sen lapsesi olla sellainen kuin on ja keskittyä täysin siihen matematiikkaan ja musiikkiin, joissa on lahjakas. Ihan turhaa on hakata päätä seinään ja ruikuttaa, kun ei tee "normaaleita" asioita. Se normaalius on vain sinun päässäsi.
Yhteiskunta vaatii käymään koulussa tai muuten suoriutumaan oppivelvollisuudesta. Sitä hän ei tee, eikä minusta ole opettajaksi. Ei hän tee kotonakaan kyin haluamiaan asioita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijoituspaikkaa ei voi itse valita. Eli oot vaan yhteydessä vammaispalveluihin / lastensuojeluun, mihin teillä on asiakkuus.
On myös nuoren etu saada itsenäistyä. Näillä erityislapsilla se usein tarkoittaa laitokseen siirtymistä, eikä välttämättä koskaan päästä siihen tulokseen että hän asuisi täysin itsenäisesti.
Sijoitus ei estä tapaamista lasta.
Sun pitää ajatella että sijoitus on etu, sä jaksat arkea, sisarus voi alkaa elää ensimmäisen kerran normaalia elämää, ilman että koko perhe elää erityislapsen ehdoilla, erityislapsilla laitoshoito on monesti parasta, juurikin kun on ne tarkat rutiinit, lisäksi hän saa ystäviä musta nuorista joilla kehitys on samassa vaiheessa, ei ole oikein soveliasta että nuori leikkii pikkulasten kanssa, vaikka henkinen kehitys olisi samaa luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ite en kovin helposti antais sijoitukseen, ellei sitten kyse ole siitä että lapsi on kotona esim. väkivaltainen.
Erityislapsen kanssa vanhemman (ja ihan kaikkien muiden aikuisten siinä ympärillä; koulu mukaanlukien) pitää osata päästää irti siitä että asioiden pitäisi aina mennä tietyllä tavalla.
Oppivelvollisuus on, koulupakkoa ei. Jos koulu on täysin mahdoton ajatus (eli pienluokkapaikat, avustajat, koulupäivän lyhennykset ym kortit on jo kokeiltu!!!) niin kokeilisin vielä ottaa lapsen kotikouluun. Ei ne peruskoulun oppimäärät oikeasti niin kummoisia ole etenkään tänä päivänä, että ainakaan matemaattisesti lahjakas lapsi peruuttamattomasti kärryiltä putosi.
Lapsi saa elää enemmän omassa rytmissään ja kouluasioita voitte käydä läpi kun et ole töissä. Eikä maksa ylitsepääsemättömän paljon ostaa välillä tukiopetusta joltain lukiolaiselta esimerkiksi.
Ja tämä koskee nyt autististen lasten vanhempia! Sä et voi pyöreää palikkaa tunkea väkisin kolmion malliseen reikään ja se pitää muistaa kun yritetään autistiselta lapselta vaatia samaa kuin nentiltä. Todennäköisesti sun lapsesi menee vaan entistä enemmän radaltaan, kun se laitetaan johonkin lastenkotiin jossa on kasa ongelmaisia lapsia ja vaihtuvia; kaikenkirjavia aikuisia, joilla ei todennäköisesti ole sen kummosempia keinoja kuin sinullakaan.
Ei hänen vuorokausirytminsä varmaan koskaan tule muuttumaan "normaaliksi", tosin autisteille se on normaali. Hän voi saada pahojakin oireita, jos rytmiä alkaa väkisin muuttaa. Näin on ainakin oman autistinuoreni kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VOIMAANNU ÄLÄ RUIKUTA,ELÄMÄ ON IHANAA.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ajatella että sijoitus on etu, sä jaksat arkea, sisarus voi alkaa elää ensimmäisen kerran normaalia elämää, ilman että koko perhe elää erityislapsen ehdoilla, erityislapsilla laitoshoito on monesti parasta, juurikin kun on ne tarkat rutiinit, lisäksi hän saa ystäviä musta nuorista joilla kehitys on samassa vaiheessa, ei ole oikein soveliasta että nuori leikkii pikkulasten kanssa, vaikka henkinen kehitys olisi samaa luokkaa.
Laitoshoito ei ole kenellekään koskaan parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ajatella että sijoitus on etu, sä jaksat arkea, sisarus voi alkaa elää ensimmäisen kerran normaalia elämää, ilman että koko perhe elää erityislapsen ehdoilla, erityislapsilla laitoshoito on monesti parasta, juurikin kun on ne tarkat rutiinit, lisäksi hän saa ystäviä musta nuorista joilla kehitys on samassa vaiheessa, ei ole oikein soveliasta että nuori leikkii pikkulasten kanssa, vaikka henkinen kehitys olisi samaa luokkaa.
Toivottavasti löytyy hyvä sijoituspaikka. Se on sekä lapsen, sinun että hänen sisaruksensa etu, että hän saa asua sellaisessa paikassa, jossa ei haittaa toisia eikä hänelle esitetä kohtuuttomia vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ajatella että sijoitus on etu, sä jaksat arkea, sisarus voi alkaa elää ensimmäisen kerran normaalia elämää, ilman että koko perhe elää erityislapsen ehdoilla, erityislapsilla laitoshoito on monesti parasta, juurikin kun on ne tarkat rutiinit, lisäksi hän saa ystäviä musta nuorista joilla kehitys on samassa vaiheessa, ei ole oikein soveliasta että nuori leikkii pikkulasten kanssa, vaikka henkinen kehitys olisi samaa luokkaa.
Laitoshoito ei ole kenellekään koskaan parasta.
Kuka sanoi, että on laitettava laitokseen? Ensimmäiseksi kannattaisi yrittää löytää sellainen perhe, jossa osataan toimia oikein. Toisaalta autistiselle voi olla aivan sama olla laitoksessa, jossa on tietyt rutiinin, ammattitaitoinen henkilökunta ja muutenkin erityisyys voidaan ottaa huomioon aivan toisella tavalla kuin kotona.
Pahinta ovat fyysiset konfliktit, jotka voivat olla todella ikäviä. Jos nuori on pieni ja hintelä, ei ehkä vaarallisia, mutta sekin vaihtoehto on pakko ottaa huomioon, varsinkin sen pienemmän sisaruksen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ajatella että sijoitus on etu, sä jaksat arkea, sisarus voi alkaa elää ensimmäisen kerran normaalia elämää, ilman että koko perhe elää erityislapsen ehdoilla, erityislapsilla laitoshoito on monesti parasta, juurikin kun on ne tarkat rutiinit, lisäksi hän saa ystäviä musta nuorista joilla kehitys on samassa vaiheessa, ei ole oikein soveliasta että nuori leikkii pikkulasten kanssa, vaikka henkinen kehitys olisi samaa luokkaa.
Laitoshoito ei ole kenellekään koskaan parasta.
Ehkä ei parasta, mutta kuitenkin parempi kuin epätoivoinen kotihoito. On ajateltava myös muita perheenjäseniä. Ei ole oikein antaa yhden erityisen terrorisoida kaikkia muita, vaan muidenkin parasta on ajateltava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ajatella että sijoitus on etu, sä jaksat arkea, sisarus voi alkaa elää ensimmäisen kerran normaalia elämää, ilman että koko perhe elää erityislapsen ehdoilla, erityislapsilla laitoshoito on monesti parasta, juurikin kun on ne tarkat rutiinit, lisäksi hän saa ystäviä musta nuorista joilla kehitys on samassa vaiheessa, ei ole oikein soveliasta että nuori leikkii pikkulasten kanssa, vaikka henkinen kehitys olisi samaa luokkaa.
Laitoshoito ei ole kenellekään koskaan parasta.
Kyllä on. T. Sijaishuollon työntekijä.
Sellaista se on, kun lapsille ei saa enää pitää kuria. Entisaikaan lapsi olisi pakotettu kouluun ja esim. noudattamaan järkevää vuorokausirytmiä. Enää se ei onnistu, ja tilalle on otettu diagnoosit, tunnekasvatus, lasut ja huostaanotot.
Lue tämän ketjun viestit hyvin valikoiden. Ohita asiattomat saman tien ja poimi oikeat. Yksi hyvä tieto voi olla se, että autistilla on oma vuorokausirytminsä, jonka muuttaminen aiheuttaa ongelmia enemmän kuin korjaa niitä. Yhteiskunnan vaatimusten mukaan hän ei kuitenkaan kykene elämään, joten sen voi unohtaa. Koulupakkoa ei ole, ja oppivelvollisuutta voi toteuttaa omilla ehdoilla. Eihän kehitysvammaisiltakaan vaadita samaa kuin terveiltä, ei myöskään autisteilta. Oppivelvollisuuden toteuttamiseen sinun pitäisi saada asiantuntevampaa apua jostakin muualta kuin av-palstalta.
Vierailija kirjoitti:
Lue tämän ketjun viestit hyvin valikoiden. Ohita asiattomat saman tien ja poimi oikeat. Yksi hyvä tieto voi olla se, että autistilla on oma vuorokausirytminsä, jonka muuttaminen aiheuttaa ongelmia enemmän kuin korjaa niitä. Yhteiskunnan vaatimusten mukaan hän ei kuitenkaan kykene elämään, joten sen voi unohtaa. Koulupakkoa ei ole, ja oppivelvollisuutta voi toteuttaa omilla ehdoilla. Eihän kehitysvammaisiltakaan vaadita samaa kuin terveiltä, ei myöskään autisteilta. Oppivelvollisuuden toteuttamiseen sinun pitäisi saada asiantuntevampaa apua jostakin muualta kuin av-palstalta.
Autismidiagnoosit ovat valtavan suosittuja juuri siitä syystä, että diagnoosia voi käyttää tekosyynä mitä erilaisimpiin asioihin. Voi esimerkiksi täysin vakavalla naamalla selittää, että autistin on valvottava öisin ja että autismi estää vuorokausirytmin muuttamisen.
Näissä diagnoosissa on se ikävä puoli, että sitten tavallaan luovutetaan eikä enää edes vaadita. Vanhemmat ei muutenkaan enää vaadi mitään lapsilta ja vielä vähemmän, jos löytyy joku erityispiirre. Tavallaan annetaan lupa siihen ettei enää tarvi yrittää.
Itse olen töissä sijaishuollossa ja kyllä nämä nuoret yllättää. Nuoren tullessa yksikköön voi olla jo "päätetty", että esim omatoiminen bussilla kulkeminen ei onnistu ym. Sitten onnistuukin, kun annetaan mahdollisuus yrittää ja myös vaaditaan. Kukaanhan ei bussilla opi kulkemaan, jos siihen ei ole tarve, kun joku kuljettaa. Ihan samoin muiden asioiden kanssa.
Ei hätää, olen jo vanha kalkkuna.
Ap