Onko nykyäänkin tapana pitää suruaika?
Siis että ollaan rauhassa kotona eikä mennä esimerkiksi juhlimaan.
Kommentit (10)
Miksi olisi? Ei sillä ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kannalta.
Jotkut pitävät, jotkut eivät. Eräs tuntemani nainen pukeutui vuoden ajan mustiin, kun hänen puolisonsa kuoli.
Minä pidin suruajan kun äitini kuoli. Se auttoi käsittelemään suruani, jättämään lopulliset jäähyväiset ja helpotti siirtymistä takaisin normaalielämään. En pukeutunut mustaan, muuta kuin hautajaisissa. Tämä suruaika oli lähinnä mielen, ajatusten, tunteiden ja henkisyyden tasolla.
Minusta kannattaisi tehdä päinvastoin. Viettää elämää täysillä.
Ihan riippuu siitä, onko surullinen.
Suren minkä suren, oma mun on suruni.
Olen surrut lapseni kuolemaa kahdeksan vuotta ja suren loppuelämäni. Teen niitä asioita joita huvittaa tehdä. Useimmiten vain ei huvita tehdä mitään. Kun pian hänen kuolemansa jälkeen sain kutsuja juhliin, seminaareihin ja tapahtumiin, ja kun en lähtenyt, minulle loukkaannuttiin ja ihmeteltiin miksi en halunnut osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kannattaisi tehdä päinvastoin. Viettää elämää täysillä.
Mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kannattaisi tehdä päinvastoin. Viettää elämää täysillä.
Mitä tarkoitat?
Elää elämää siten kuin haluaa.
Ei tuo mikään yleinen tapa nykyään ole. Toki riippuu vähän siitäkin kuka on kuollut.