Mistä johtuu nykyihmisten heikkous?Ov

verrattuna niihin "vanhoihin aikoihin", on elämä muuttunut psyykkisesti paljon haastavammaksi ja monimutkaisemmaksi, kun taas samaan aikaan fyysisesti pääsemme helpommalla. Ennen ihmisen psyykkinen ja fyysinen kuormittuneisuus olivat enemmän balanssissa.

Mm. Teininä vahvasta uskonnollisesta ryhmästä irtautumisen, vanhempieni kuolemat ja olen 28v. Turha sanoa, että minulla on ollut helppoa.



Vahvat ihmiset selviävät, heikkous on luonteessa. Tiedän kyllä olevani vahva ja heikkous ihmisessä ärsyttää. Mielestäni se on myös laiskuutta ja periksi antamista. Kivittäkää vaan.

"Mm. Teininä vahvasta uskonnollisesta ryhmästä irtautumisen, vanhempieni kuolemat ja olen 28v. Turha sanoa, että minulla on ollut helppoa. "

En nyt sanoisi että vaikeaakaan. Lisää tuohon pitkä liitto ja siitä eroaminen, työttömyys ja lapsen vammaisuus. Ei sekään tee ihmisestä heikkoa vielä. Mutta mikä tekee? En tiedä ja en ole siksi ketään siitä kivittämässä.



Ihmiset on kuolleet ennen nuorempina.

ja vaikeudet salattiin tarkemmin leimautumisen pelossa.

ja aina elämä on ollut haasteellista - ja kuolema oven takana. Haasteet ovat aina kussakin ajanjaksossa ehkä erilaisia, mutta niitä on ihan riittämiin. Kyllähän aina ennenkin ihmisillä on ollut mielenterveyden häiriöitä, mistä kuvittelet ettei näin olisi ollut?

Katso ympärillesi. Kuluttamisesta ja ostelusta, ulkoisista asioista on tullut yhä tärkeämpiä.

Ostelemalla tavaroita yhteiskunnan aivopesty jäsen turruttaa itsensä ja ummistaa silmänsä maailman pahuudelta "jolle ei voi mitään". Jotkut sairaimmat yksilöt ottavat näistä tavaroista kuvia ja esittelevät ostoksiaan blogiksi-kutsumissaan kirjallisissa tekeleissään. Esim. nämä "ostin tänään Diorin voidetta ja pistän sitten siitä ottamani asetelmavalokuvan nettiin" tai "ostin tänään tämän hienon design-valaisimen, katsokaa". Synnyin ostamaan ja kuluttamaan; ostan ja kulutan kunnes kuolen. Tästä tiedosta jos mistä kumpuaa mielisairauksia, vähintään masennusta.

Jos jokin helvetti on olemassa se on tässä ja nyt. Nykyinen maailma ja ihmiskunta länsimaissa ei voisi olla kauempana ihannemaailmasta. Raha sanelee lähes kaiken. Henkisiä arvoja - mitä ne ovat ja ketä kiinnostaa.

Kaiken huipuksi köyhimmät ihmiset haaveilevat tästä sairaasta maailmastamme.

Ymmärrän niitä, jotka jättäytytyvät tietoisesti kaiken ulkopuolelle ja harrastavat "down shiftaamista" ja "slow lifea".

kun kaikki on oikeasti hyvin!

Olen sairastanut masennuksen. Siihen myötävaikuttivat surkea lapsuus, vaikeudet koulussa, väkivaltainen ja sadistinen miesystävä, joka lopulta löysi toisen naisen ja jätti minut (onneksi) ja pahat taloudelliset vaikeudet. Parannuin masennuksesta ja osaan nykyään pitää puoleni ja huolehtia itsestäni. Mielestäni olen itse asiassa aika vahva ihminen. En myöskään koe tarvetta korostaa omaa erinomaisuuttani haukkumalla heitä, joilla on vaikeaa.

Ja varmaan osin myös tuossa rahassa.



Ollaan itse ihan hyvin toimeentulevia. Mua on jo pidemmän aikaa nyppinyt, kun katselen miehen puolen sukua, joka elää kuin viimeistä päivää. Mitä enemmän saat, mitä enemmän kulutat, sen parempi ihminen olet. Sitten kuitenkin lopultakaan nuo kaiken "ilmaiseksi" saaneet kiittämättömät kakarat ei ossa olla kiitollisia mistään tai tyytyväisiä mihinkään. Ollaan ihan helvetin kateellisia toisille ja kytätään ja pelätään, josko jollakin muulla oliskin vielä jotain muuta vähän enemmän. Sikäli kurjaa heille, jos se muu onkin vaikka järkeä tai älliä, niin sitä ei sitten voikaan ostaa mistään itselle lisää, ja joutuu olemaan kateellinen lopun ikäänsä. Voihan siitä tietty jo masennukseen ja burn outiinkin sairastua, ei sen puoleen.



Toinen kasvatuksellinen seikka näissä perheissä on se, että ei opeta lapsia sietämään pettymyksiä. Tätä tapahtuu kyllä ihan muissakin perheissä, että ei sen puoleen. Puhutaan varhaisesta vuorovaikutuksesta ja traumoista ja vanhemmat oppivat puuttumaan jos jokaiseen inahdukseen, minkä se pieni vauva sängyssään päästää. Sitä kun sitten jatkaa kouluikään ja siitä eteenpäin, niin kusessa ollaan. Lapset ei myöskään opi kunnioittamaan mitään eikä ketään, kun sääntöjä eikä rajoituksia koskaan ole, ettei ainakaan tule paha mieli. Aina saa olla äidin luvalla ekana jonossa ja koulustakin voi olla pois isän kanssa kalaretkelle lähtiessä. Tai ainakin silloin, kun kovalla rahalla lähdetään koko perheen kanssa Kanarialle kolmeksi viikoksi just silloin kun koulussa ei todellakaan ole loma-aika...



Mulla on myös ollut itsellä traumaattinen lapsuus (syitä en tässä lähde erittelemään) mutta kyllä mä silti olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi osata kantaa vastuu itsestään ja pitää katse tulevaisuudessa. Aina sitä voi velloa kurjassa lapsuudessa ja vaikka missä, jos ei osaa/halua kantaa itse vastuuta.

Lainaus Wikipediasta:



"Valtiotieteen tohtori Jukka Tontti on tutkinut masennusta yhteiskunnallisena ilmiönä. Hänen mukaansa masennus ilmenee erilaisissa kulttuureissa eri muodoissa. Yksilöllistä menestystä arvostavissa teollistuneissa yhteiskunnissa masennusta pidetään kansantautina, kun taas yhteisöllisissä kulttuureissa mm. Afrikassa masennus on usein vaikeasti tunnistettavissa.



Yksilöllisyyttä korostavissa yhteiskunnissa jokainen on vastuussa omista tekemisistään, myös epäonnistumisistaan. On jatkuva paine selvityä ihmissuhteiden, työn, omien pyrkimysten ja tarpeiden, tunteiden, lapsuuden ja kanssaihmisten asettamien odotusten ristivedosta niin, että pärjäisi, tuottaisi ja kehittyisi – menisi koko ajan eteenpäin, toteaa Tontti Lääkärilehdessä 27.11.2009 no. 48. Kun sitten odotukset eivät toteudu, tulee halu vetäytyä, hakea omaa aikaa ja pysähtyä. Kun tähän ei ole mahdollisuutta, ihminen masentuu. Masennus on Tontin mukaan luonnollinen selviytymiskeino."

Joo joo, mutta oletko kuullut koskaan siitä, että lapsetkin masentuu? Mun masennus alkoi 15v ja siis johtuu sun mielestä siitä, että olen heikko ja vanhempani huonoja kasvattajia... Mun vanhemmat on itseasiassa tosi hyviä vanhempia.. terapeuttikin totesi jossain vaiheessa että "ei tämä teidän (vnahempieni) syytä ole... Mua siis kiusattiin 6 vuotiaasta 16 vuotiaaksi...

. mutta kyllä mä silti olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi osata kantaa vastuu itsestään ja pitää katse tulevaisuudessa. Aina sitä voi velloa kurjassa lapsuudessa ja vaikka missä, jos ei osaa/halua kantaa itse vastuuta.

Ja jos elää rakkaudellisessa ilmapiirissä voi olla aina "heikko" eli aito!



Kovuushan on aitouden vastakohta ja kovuus ilmenee ihmisessä silloin, kun kaikki ei mene hyvin ja ihminen on eksynyt sisäisestä lapsestaan.



Jos joku pitää aitoa ihmistä heikkona, pitäkööt rauhassa, mutta väärässä on. Heikko on se, jonka pitää esittää, päteä tms, eikä uskalla olla se heikko oma itsensä.

Kyllä se nyt on vaan niin, että verrattuna niihin "vanhoihin aikoihin", on elämä muuttunut psyykkisesti paljon haastavammaksi ja monimutkaisemmaksi, kun taas samaan aikaan fyysisesti pääsemme helpommalla. Ennen ihmisen psyykkinen ja fyysinen kuormittuneisuus olivat enemmän balanssissa.

silloin oli esitettävä vaikka hampaat irvessä että kaikki oli hyvin, vaikka leikki olisi ollut hyvinkin kaukana.

Kyllä mielenterveysongelmia on esiintynyt kautta ihmiskunnan historian, nykyaikana niistä vain saa puhua avoimesti ja niiden oikeilla nimillä ilman, että saa hullun paperit kouraansa.

Miettikää eläimiä, ei nekään tee muuta kuin niiden kuuluu tehdä, eikä yksikään niistä ole järkyttänyt tämän maapallon ekosysteemiä siten kuin ihminen on.



Miksi pitää olla ahne saadakseen hienoja merkkivaatteita, koruja, talon, miehen, joka korkeassa asemassa jne?



Kun ne kuitenkin tuohoutuu, kun kuolet?!



Elän tarkoitus kun on löytää itsesi omana itsenäsi täysin irrallaan ulkoisista tahoista.

Sisäiset tahot siihen merkkaa, kuten hyvyys, usko, mutta tosiaanko suurin osa ihmisistä luulee onnen tulevan hienojen ammattien, rahavirtojen ja ulkoisten asioiden perusteella?



Voin kertoa, että hukassa ollaan noilla kriteereillä.

Lainaus Wikipediasta: "Valtiotieteen tohtori Jukka Tontti on tutkinut masennusta yhteiskunnallisena ilmiönä. Hänen mukaansa masennus ilmenee erilaisissa kulttuureissa eri muodoissa. Yksilöllistä menestystä arvostavissa teollistuneissa yhteiskunnissa masennusta pidetään kansantautina, kun taas yhteisöllisissä kulttuureissa mm. Afrikassa masennus on usein vaikeasti tunnistettavissa. Yksilöllisyyttä korostavissa yhteiskunnissa jokainen on vastuussa omista tekemisistään, myös epäonnistumisistaan. On jatkuva paine selvityä ihmissuhteiden, työn, omien pyrkimysten ja tarpeiden, tunteiden, lapsuuden ja kanssaihmisten asettamien odotusten ristivedosta niin, että pärjäisi, tuottaisi ja kehittyisi – menisi koko ajan eteenpäin, toteaa Tontti Lääkärilehdessä 27.11.2009 no. 48. Kun sitten odotukset eivät toteudu, tulee halu vetäytyä, hakea omaa aikaa ja pysähtyä. Kun tähän ei ole mahdollisuutta, ihminen masentuu. Masennus on Tontin mukaan luonnollinen selviytymiskeino."

Mä luulen, että kaikki psykologian ja psykiatrian alan ihmiset ei ole tämän valtiotieteilijän kanssa ihan yhtä mieltä...

ystäväsi ja tuttavasi, joiden tapaa kasvattaa ruodit kovasanaisesti ja arvostellen. Kaiken lisäksi et näe heidän elämästään kuin pinnan.

Tontin tekstin lähde oli Lääkärilehti (27.11.2009 no. 48) ja kyseinen mies on kirjoittanut aiheesta masennus väitöskirjan.

10 käyttää lähteinään ihan jotain muuta kuin wikipediaa ;)

Burnoutit, masennukset, mielenterveyshäiriöt, alkoholismi, huumeet, avioerot.. Näitä ongelmia on joka puolella ja paljon. En usko, että ihmiskunnan elämä on koskaan ollut helpompaa, se on ollut aina vaikeampaa. Nyt kun ihminen on saanut kaikki asiat kuntoon, on tullut nämä "sisäiset ongelmat". Tuntuu kurjalta, ihminen kehittää itselleen ongelman, kun kaikki on oikeasti hyvin!

Mistä sinä muuten tiedät, miten ihmiset ihan oikeasti voivat silloin -40 -50 -luvuilla, esimerkiksi?

Miten masentuneita ja ahdistuneita olivat?? Mistä tiedät? Oletko joka ikisen pään sisällä ollut ja elänyt sen elämän?

Mitään masennuksia "silloin ennen" ei edes todettu. Ei ollut mitään tai ketään, jolle mennä kertomaan, että nyt tekis mieli Cipralexia ja Tenoxia iltaisin.

Ihmisillä oli eri syistä paha olla ja monella meidän vanhemmista tai isovanhemmista oli alkoholiongelmaa. Vaimot ja lapset hakattiin 2 kertaa päivässä.

Nykyään ongelmat ovat vähän toiset: jos sulla ap on vakityö, et ole rämpinyt pätkätöiden, lomautusten, köyhyyden ja ahdistuneisuuden ongelmissa: onnea! Sinua ei ole irtisanottu, et ole joutunut kärsimään vanhempiesi väkivaltaisesta ja alkoholinsumuisesta maailmasta lapsena! Sinua ei 90 -luvun lamassa mikään koskettanut (perheenne ei elänyt kaurapuurolla laskut maksamatta)

Olet todella onnekas!

ihminen koska hän (siis mun mies) uskoo Jeesukseen. Ja tämän tämä venäläinen naikkonen on kertonut heidän pojalleen.

Olihan teoria tämäkin.

Herkkänä ihmisenä reagoi herkästi suurille, ikäville asiolle. Koulukiusaus vaikutti syvästi itsetuntooni ja aiheutti tuhoa. Samoin kuin rikkinäinen perhe. Hyvin moni asia johtuu juuri mielestäni siitä, ettei ihmisillä ole henkisiä arvoja. Arvostetaan materiaa, rikkautta, julkisuutta. Luullaan, että sillä saa eniten rakkautta ja huomiota. Ihmiset ovat hyvin narsistisia nykyään.