Lue keskustelun säännöt.
Sielunkumppani
18.06.2024 |
Oon varattu ja tapasin pari kk sitten mun sielunkumppanin työpaikalla. Tajusin sitten pian et mun muka täydellinen elämä onkin vaan jotain kulissia jota luulin että pitää elää, ja ollaan ihan eri aaltopituudella miehen kans. Tai sen jo tiesin mutta ajattelin ettei se haittaa kun muuten hyvä mies. Nyt mun silmät avautui ja haluan erota. Mielessä pyörii tämä toinen mies jatkuvasti ja haluisin hetkeksi keskittyä vaan nykyisen parisuhteen tilaan ja mahdolliseen päättämiseen.
En tiedä mitä työpaikan mies ajattelee tai juuri mitään hänestä muutenkaan. Ahdistaa koko ajan ja kamala henkinen pahoinvointi. Tiedän etten voi pysyä nykyisessä suhteessa jos tällaisia tunteita toista kohtaan. Meillä on lapsi ja asuntolaina. Lisää tuskaa. Tuntuu että kohta on vaan pakko kysyä tältä mieheltä onko hänellä mitään tunteita, vai onko kaikki vaan omaa kuvitelmaa. Pääsisin paremmin yli jos yksipuolista. Onko ajatus ihan typerä ja mitä itse tekisitte? Oletteko törmänneet sielunkumppaniin? En tiennyt että tällaisia tunteita voi olla olemassa.
Kommentit (25)
Kuulostaa taas ihan joltain Syke-sarjalta. Vitsi näitä "työpaikka romansseja", tavataan se muka elämän mies vasta kun perhe on jo perustettu. Mutta hei, ei se rakkaus siihen uuteenkaan kovin kauan kestä, ehkä noin puol vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka eroaisit, lapsi on jo tehty väärän tyypin kanssa. Lapset kannattaa tehdä vain sielunkumppanin kanssa.
Oletko miettinyt että tuo tunne on vain päässäsi ja sinulla on menossa tunteen siirto, kohdista tunteesi tuntemattomaan, josta et oikeasti tiedä mitään. Tämä on helpompaa kun käsitellä nykyisen parisuhteesi ongelmaa.
Mistä tiedät että se on joku sielunkumppani kun tuskin olet sen kanssa edes puhunut tosta tekstistä päätellen eli et tiedä miehestä yhtään mitään.
Miten ihmeessä ihmiset päätyy suhteisiin joissa tehdään lapsetkin jos ei ole oikeita sielunkumppaneita ja rakkauksia. Onko ihan vaan haettu joku - kunhan on joku - jonka kanssa leikitään kotia eli pannaan kulissit pystyyn. Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt eli jos tommoseen touhuun on kerran ryhtynyt niin se pitää sitten hoidellakin tyylikkäästi... Sääli teidän lasta joka tässä joutuu kärsimään.
Ja sitten nämä ovat vielä näitä yhden lapsen liittoja jossa lapselle ei ikinä tule sisaruksia ja hänen lapsilleen ei koskaan serkkuja... Mitä sukuja ne semmoset sitten on pitkällä tähtäimellä - hirveän yksinäisiä porukoita jotka ei kuulu minnekään.
Tämäkin on jo ongelma tässä maassa.
Provo. Ei kukaan voi olla noin pelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että se on joku sielunkumppani kun tuskin olet sen kanssa edes puhunut tosta tekstistä päätellen eli et tiedä miehestä yhtään mitään.
Miten ihmeessä ihmiset päätyy suhteisiin joissa tehdään lapsetkin jos ei ole oikeita sielunkumppaneita ja rakkauksia. Onko ihan vaan haettu joku - kunhan on joku - jonka kanssa leikitään kotia eli pannaan kulissit pystyyn. Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt eli jos tommoseen touhuun on kerran ryhtynyt niin se pitää sitten hoidellakin tyylikkäästi... Sääli teidän lasta joka tässä joutuu kärsimään.
Ja sitten nämä ovat vielä näitä yhden lapsen liittoja jossa lapselle ei ikinä tule sisaruksia ja hänen lapsilleen ei koskaan serkkuja... Mitä sukuja ne semmoset sitten on pitkällä tähtäimellä - hirveän yksinäisiä porukoita jotka ei kuulu minnekään.
Tämäkin on jo ongelma tässä maassa.
Mulla on yli 30 serkkua. Emme ole missään tekemisissä. Ei suku mitään seuraa takaa, ystävät ovat sitä varten.
Ap, oli tämä toinen mies mitä mieltä tahansa, niin kannattaa miettiä nykyisen suhteen tilaa. Jotain on pielessä.
Ihan todella typerältä kyllä kuulostaa. Et todellisuudessa tiedä työpaikan miehestä mitään, mutta olet kehitellyt hänestä haavekuvan ja rakastunut siihen, ja koko ihastus on muutenkin jotain keski-iän kriisin tai muun ongelman projisointia sinun osaltasi. Ei missään nimessä kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä tai jättää nykyistä miestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin on mikään sielunkumppanisi. Tai voi ollakin. Mutta ehkä olet vain väärässä parisuhteessa.
Itsekin ihastuin parisuhteessa. Luulin, että oli vain tämän yhden maagisen ihmisen erityinen vetovoima. Kun erosin, alkoi löytyä muitakin sielunkumppaneita. Olin vain ollut suhteessa väärän tyypin kanssa.
Kysy itseltäsi miksi olet miehesi kanssa. Ja ole rehellinen. Tunnetko intohimoa miestäsi kohtaan? Oletko koskaan tuntenut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan jutellut miehen kanssa ainakin, jos tunnet sielunkumppanuutta, vaikket hänestä mitään muuta tiedäkään. Ymmärrän tuon tunteen, koska olen itsekin tavannut kerran tuollaisen ihmisen, enkä tiennyt sellaisia tunteita olevan olemassakaan. Itse en tehnyt tilanteessa mitään ja kadun sitä, miksi annoin mennä ja jäin miettimään vuoksikausiksi. Olisi ollut helpompi, jos olisin vaikka tullut tietämään onko tunteet vain yksipuolisia. Joten suosittelen kysymään mieheltä, saat vastauksen asiaan, jos tunteet ovatkin vain sinun kuvitelmaa, niin on ainakin helpompi hänestä luopua.
Tarinasi ontuu pahasti, vaikka parhaasi varmaan yrititkin. " En tiedä mitä työpaikan mies ajattelee tai juuri mitään hänestä muutenkaan". Sielunkumppanin tuntee, tietää, mitä hän ajattelee, hänet hyväksyy sellaisenaan, vikoine ja virheine, niitä kun on meissä jokaisessa, vaikka kuinka täydellisenä haluaisikin ehkä itsensä tai toisen kuvitella. Itse en tuollaisessa asemassa lähtisi enempiä rakentelemaan omassa päässäni, koska tuossa, jos totta olisikin, voi pelkkä alapää olla tunteitten, ajatusten ja luulojen syntysija, ei niinkään yläpää, eikä etenkään aikuisen järki ja ymmärrys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hyvä varmaan yrittää parantaa nykyistä parisuhdetta tai sitten päättää erota. Minun mielestäni on hassua että sinun suhteesi päätökseesi vaikuttaisi ulkopuolisen ihmisen mielipide. Ihan vain sillä että jos nyt tämä ei olisi kiinnostunut niin sitten vain jatketaan nykyisessä. Todella kummallista. Ei kuulosta siltä että rakastat puolisoasi.
Vierailija kirjoitti:
Tarinasi ontuu pahasti, vaikka parhaasi varmaan yrititkin. " En tiedä mitä työpaikan mies ajattelee tai juuri mitään hänestä muutenkaan". Sielunkumppanin tuntee, tietää, mitä hän ajattelee, hänet hyväksyy sellaisenaan, vikoine ja virheine, niitä kun on meissä jokaisessa, vaikka kuinka täydellisenä haluaisikin ehkä itsensä tai toisen kuvitella. Itse en tuollaisessa asemassa lähtisi enempiä rakentelemaan omassa päässäni, koska tuossa, jos totta olisikin, voi pelkkä alapää olla tunteitten, ajatusten ja luulojen syntysija, ei niinkään yläpää, eikä etenkään aikuisen järki ja ymmärrys.
No eihän se että tunnistaa sielun tarkoita että tietäisin mitään hänen elämästään. En ole rakennellut mitään kuvitelmia, koska vaistoni sanoo että hän ei ole mikään parisuhdeihminen. Alapäällä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa mitä sydämessään tuntee. Silmistänsä näen kuitenkin että tunteita on toisellakin. Ajatuksia en silti pysty lukea. Jos saisin puhuttua, ja myöntäisi tunteita olevan niin ehkä kysyisin myös että haluaako tai pystyykö ylipäänsä elämään parisuhteessa kenenkään kanssa. Saisin ehkä rauhan ettei tarvitsisi loppuikäänsä jossitella.
En rakasta miestäni enää niinkuin pitäisi. Mutta on ne ihmiset pysyneet huonommissakin liitoissa. En ainakaan ikinä löydä rinnalleni tuollaista tunnetta aiheuttavaa kumppania. Todennäköisyys olematon.
Kaipaan myös olla yksin. Joku pienen pieni toiveajattelun kipinä silti vielä kuiskii että ikuinen pessimisti minussa vain puhuu. Ja jos nyt eroan niin ehkä ensi vuonna minulla alkaa uusi ihana elämä sielunkumppanin rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ei kukaan voi olla noin pelle.
Ihastumiset ja rakastumiset tekevät viisaammastakin pellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarinasi ontuu pahasti, vaikka parhaasi varmaan yrititkin. " En tiedä mitä työpaikan mies ajattelee tai juuri mitään hänestä muutenkaan". Sielunkumppanin tuntee, tietää, mitä hän ajattelee, hänet hyväksyy sellaisenaan, vikoine ja virheine, niitä kun on meissä jokaisessa, vaikka kuinka täydellisenä haluaisikin ehkä itsensä tai toisen kuvitella. Itse en tuollaisessa asemassa lähtisi enempiä rakentelemaan omassa päässäni, koska tuossa, jos totta olisikin, voi pelkkä alapää olla tunteitten, ajatusten ja luulojen syntysija, ei niinkään yläpää, eikä etenkään aikuisen järki ja ymmärrys.
No eihän se että tunnistaa sielun tarkoita että tietäisin mitään hänen elämästään. En ole rakennellut mitään kuvitelmia, koska vaistoni sanoo että hän ei ole mikään parisuhdeihminen. Alapäällä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa mitä sydämessään tuntee. Silmistänsä n
Mistä tiedät, että tunnistat "sielun", jos et ihmistä oikeasti tunne?
Noo. Mies lähtisi, joten jos haluat pelata "samoilla säännöillä", niin hajota perhe. Jos taas haluat toimia oikein, varaudu siihen, että sinua kohtaan ei kuitenkaan tulla elämässä toimimaan oikein, eli lämmikkeeksi jää vain se hyvä fiilis omasta moraalista
Henkilökohtaisesti sanoisin, että tuollainen salamarakkaus ei tule kestämään ja kiva kulissi on parempi, kuin kaikki raunioina. Eli en laittaisi kivaa kulissia romuksi romanssin vuoksi. Ehkä jos oikeasti haluat kantaa tälle "sielunkumppanille" 5 lasta, niin sitten, koska tuloksena olisivat kuitenkin ne 5 lasta
Tapasin itsekin pari kuukautta sitten juurikin työpaikalla uuden työntekijän. Vaikka sinänsä olenkin mieheksi varsin tunteellinen ja koen syvästi erilaisia tunnetiloja, sai tämä uusi tulokas itsessäni aikaan samanlaisen intuitiivisen reaktion. Juteltuani hänen kanssaan muutaman kerran mielikuvat ja ennakkokäsitykset vahvistuivat, enkä ole hänenlaistaan toista tavannut sitten kaukaisten opiskeluaikojen. Tosin työpaikan luonne sekä oma introverttiys ovat muutenkin rajoittaneet näkyviä, mutta joka tapauksessa jotakin mystistä naksahti kohdilleen.
Sinuna pohtisin ensin syvästi olisitko valmis jättämään vanhan suhteen taakse. Vaikka lastasi et tietysti missään nimessä hylkäisikään olisi muutos kuitenkin merkittävä ja raskas etenkin hänelle, joten miettiminen omien ja hänen tunteidensa välillä ja mahdollisen tasapainon löytäminen on tärkeintä.
Olet todella rohkea, jos uskallat tunnustaa tunteesi tälle uudelle osapuolelle: Huolimatta siitä, että reaktio voi olla pettymys tai hämmentävänkin myönteinen olisi teko itsessään jo rohkeudessaan arvostettava. Harva tähän oikeasti kykenisi.
M4x
Ota ero välittömästi ja muuta yhteen uuden miehen kanssa!
Voisiko kuitenkin olla niin että tämä työpaikan mies on vain läsnäolollaan opettanut sinulle nykyisestä tilanteestasi joitakin tärkeitä asioita? Et ehkä muuten olisi havahtunut niihin?
Kysy siltä toiselta mieheltä, millaisia tunteita hänellä on sinua kohtaan. Jos hän ei tunne samoin kuin sinä, voit jatkaa rauhassa nykyistä pariduhdettasi. Älä pilaa elämääsi liian nopeilla ja harkitsemattomilla päätöksillä.