Lasketaan yhdessä montako murhetta olemme saaneet pois maailmasta murehtimalla. Itsehän en ole saanut yhtäkään murhetta pois murehtimalla

Kokeilen poistaa yhden ongelman meditaatiolla ja hengittämällä syvään muutaman päivän. 

On se joissain tapauksissa auttanut. Tarpeeksi kun murehtii, niin siihen jo kyllästyy eikä enää harmita muu kuin se oma murehtiminen. Joskus on kyllä käynyt niinkin, että kun on murehtinut ääneen, on läheiset kyllästyneet aiemmin kuin itse. On se totta, että jaettu murhe on vain puoli murhetta. Usein kun kertoo toiselle surkuttelunsa, huomaa ettei se oikeasti niin paha ollutkaan.

En murehdi mutta olen kyllä huolissani. Nukun hyvin, olen tyytyväinen, minulla ei ole perheettömänä samanlaista taakkaa tulevaisuudesta kuin jollain toisella. Se ei tee minustä välinpitämätöntä vaikka vaikutusvaltani olisi lopulta mitätön. Suren sitä että ihmiset ovat niin muokattavissa ja johdateltavissa nykyisen teknologian ja yhteiskuntasuunnittelun tuloksena. Kai tuo on sallittua?

Sille murehtimiselle on uusi sana "ahdistus" ja tämä sana valtaa maailman. Some suoltaa tätä ahdistusta joka paikkaan ja kaikki ahdistuu. Ennen murehdettiin ja maailma oli keturallaan . (sivistynyt ilmaisu).

Keturallaan ihmiset taitavat kuitenkin pärjätä maailmassa paremmin, kuin nämä ikuisesti ahdistuneet ihmiset.

Herää kysymys.. Oletko mielummin se ahdistunut julkkis, joka kaikkien lehtien lööpeissä hehkuttaa sitä onneaan (milloin mistäkin) ja sitten putoammekin sinne alhon laaksoon. Toki he kaikki käyvät terapeuteilla, koska sehän nykyään kuuluu yleissivistykseen.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilen poistaa yhden ongelman meditaatiolla ja hengittämällä syvään muutaman päivän. 

Meditaation ihme on se että kun tarkkailet ongelmaa tarpeeksi pitkään tekemättä sille yhtikäs mitään, se muuttaa muotoaan ja katoaa.