Lue keskustelun säännöt.
Yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin
12.06.2024 |
Kuinka paljon te muut aikuiset pidätte yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin?
mietin tässä juuri, että mikä mua vaivaa kun ei yhtään huvita soitella kenellekään vapaa-ajalla, toisen jälkeen ei jaksa muuta kuin töllöttää jotain Netflixiä, syödä ja ukon kanssa vaihtaa muutama sana, ehkä käydä kävelyllä.
ja olen siis ihan aikuinen, lapsetkin jo muuttaneet omilleen. Tiedän että pitäis pitää yhteyttä omiin vanhempiin jne mut ei kykene.
huono omatunto
Kommentit (14)
Ratkaisin ongelman jo kauan sitten erilaisilla Whatsapp-ryhmillä. Yhteys säilyy, kun kaikki kertovat kuulumisiaan ja kommentoivat toisten tekemisiä. Jos ei muuten, niin hymiöllä. Ei tarvitse soitella tai tavata jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat yksinäisen vanhuuden? No mikäs siinä sitten? Pääasiahan on, että esim. miehesi kuoleman jälkeen - luojaparatkoon - et sitten vingu siitä, ettei ketään kiinnosta, kukaan ei käy, kukaan ei muista merkkipäiviäsi, mihinkään ei kutsuta, kukaan ei edes soita, kukaan ei auta. . . .
Vanha äitini harrastaa sukulaisten muistamista postikorteilla (nimi- tai syntymäpäivät, joulu) tai soittamalla. Tämä on yhteydenpitoajatuksena mielestäni hyvä, koska sitten tulee ainakin 2 x vuodessa otettua yhteyttä. (Osa sukulaisista tekee saman hänelle, soittaa äidin syntymäpäivänä tai ainakin tekstaa takaisin "kiitos kortista" tms.) Ja yleensä onnittelukorttiin ei tule välttämättä kirjoitettua mitään sen erityisempää, joten ei ole iso vaiva se kirjoittaminen.
Ymmärrän ettei moni ihminen enää lähettele kortteja, mutta voihan sitten samaan tyyliin lähettää e-kortin tai tekstata.
Tosiaan ajattelen että lyhyesti on parempi kuin pitkästi, muuten alkaa stressata se ajatus kirjoittamisesta.
Pitäisi varmaan ruveta tekemään samaa itsekin...
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisin ongelman jo kauan sitten erilaisilla Whatsapp-ryhmillä. Yhteys säilyy, kun kaikki kertovat kuulumisiaan ja kommentoivat toisten tekemisiä. Jos ei muuten, niin hymiöllä. Ei tarvitse soitella tai tavata jatkuvasti.
Ai siksi noita on. Rasittavaa todella.
Ap tässä. Juu, mieluusti laitan silloin tällöin whatsuppia mutta soittaminen ei maistu itelle yhtään.
työkseni puhun ja kuuntelen toisia, en jaksa enää vapaa ajalla samaa. Eikä mulla oo mitään asiaa kellekään. Oonko ihan outo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samat fiilikset ja teen töitä mielenterveys alalla. En millään jaksa iltaisin puhua juuri mitään. Olen 50, osa lapsista vielä kotona.
En koskaan soittele kenellekään mitään "mitä kuuluu" -puheluita. Laitan viestiä jos on asiaa, se ei ole kovin usein. En koe huonoa omaatuntoa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin työkseni puhun ja kuuntelen päivästä toiseen ihmisten kanssa. Mieluusti vaan iltaisin kuluttaisin aikani miehen kanssa hissukseen. Mutta ei, soitan äidilleni vähintään joka toinen päivä, huvitti tai ei, mutta aina se puhelu sitten kuitenkin on ihan mukava.
Ja soitan, koska en halua että äidin kuoltua suren sitä, miksen pitänyt enemmän yhteyttä silloin kun vielä oli mahdollisuus. Näin kävi mummun kohdalla ja oli kamala tunne kun tiesi että toinen odotti niin paljon odotti soittoa, mutta niin harvoin soitin.
Ystäviin pidän yhteyttä pääasiassa viesteillä, samoin omiin aikuisiin lapsiin. Ei kuitenkaan joka päivä. Silloin tällöin soitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Juu, mieluusti laitan silloin tällöin whatsuppia mutta soittaminen ei maistu itelle yhtään.
työkseni puhun ja kuuntelen toisia, en jaksa enää vapaa ajalla samaa. Eikä mulla oo mitään asiaa kellekään. Oonko ihan outo?
Sama homma täällä. Oon työkseni ollut aina palveluammateissa, joissa pitää puhua asiakkaiden kanssa joskus tosi pitkään ja usein ja kuunnella ja kirjoittaa päivät niille sähköpostia, niin nyt kun alkaa olla jo enemmän ikää, niin ei yhtään kiinnosta sitten pälpättää mitään omalla ajalla. Toisaalta siinä ei niin kauheasti kyllä menetä mitään jos haluaa olla omassa rauhassa. Aika monesti kun joku soittaa niin puhuu vain omista asioistaan vaikka tuntitolkulla enkä jaksa olla enää iltaisin kenenkään terapeuttina. Joten et ole outo etkä taatusti ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin työkseni puhun ja kuuntelen päivästä toiseen ihmisten kanssa. Mieluusti vaan iltaisin kuluttaisin aikani miehen kanssa hissukseen. Mutta ei, soitan äidilleni vähintään joka toinen päivä, huvitti tai ei, mutta aina se puhelu sitten kuitenkin on ihan mukava.
Ja soitan, koska en halua että äidin kuoltua suren sitä, miksen pitänyt enemmän yhteyttä silloin kun vielä oli mahdollisuus. Näin kävi mummun kohdalla ja oli kamala tunne kun tiesi että toinen odotti niin paljon odotti soittoa, mutta niin harvoin soitin.
Ystäviin pidän yhteyttä pääasiassa viesteillä, samoin omiin aikuisiin lapsiin. Ei kuitenkaan joka päivä. Silloin tällöin soitellaan.
Kun asuin ulkomailla, soitin vanhalle äidilleni n. kerran viikossa. Nämä ovat tapauskohtaisia juttuja tietenkin. Erityisesti kun toinen on vanha ja mahdollisesti vielä yksinäinen, kannattaa soittaa.
Siskojen (ovat parhaat ystäväni) ja vanhempien kanssa yhteyksissä. Muiden sukulaisten nimiä en edes kaikkien kohdalta muista tai miten monta serkkua minulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin työkseni puhun ja kuuntelen päivästä toiseen ihmisten kanssa. Mieluusti vaan iltaisin kuluttaisin aikani miehen kanssa hissukseen. Mutta ei, soitan äidilleni vähintään joka toinen päivä, huvitti tai ei, mutta aina se puhelu sitten kuitenkin on ihan mukava.
Ja soitan, koska en halua että äidin kuoltua suren sitä, miksen pitänyt enemmän yhteyttä silloin kun vielä oli mahdollisuus. Näin kävi mummun kohdalla ja oli kamala tunne kun tiesi että toinen odotti niin paljon odotti soittoa, mutta niin harvoin soitin.
Ystäviin pidän yhteyttä pääasiassa viesteillä, samoin omiin aikuisiin lapsiin. Ei kuitenkaan joka päivä. Silloin tällöin soitellaan.
Kun asuin ulkomailla, soitin vanhalle äidilleni n. kerran viikossa. Nämä ovat tapauskohtaisia juttuja tietenkin. Erityisesti kun toinen on vanha ja mahdollisesti vielä yksinäinen, kannattaa soittaa.
Juuri näin. Kun tietää että äiti odottaa, ei mulla ole sydäntä olla soittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin työkseni puhun ja kuuntelen päivästä toiseen ihmisten kanssa. Mieluusti vaan iltaisin kuluttaisin aikani miehen kanssa hissukseen. Mutta ei, soitan äidilleni vähintään joka toinen päivä, huvitti tai ei, mutta aina se puhelu sitten kuitenkin on ihan mukava.
Ja soitan, koska en halua että äidin kuoltua suren sitä, miksen pitänyt enemmän yhteyttä silloin kun vielä oli mahdollisuus. Näin kävi mummun kohdalla ja oli kamala tunne kun tiesi että toinen odotti niin paljon odotti soittoa, mutta niin harvoin soitin.
Ystäviin pidän yhteyttä pääasiassa viesteillä, samoin omiin aikuisiin lapsiin. Ei kuitenkaan joka päivä. Silloin tällöin soitellaan.
Kun asuin ulkomailla, soitin vanhalle äidilleni n. kerran viikossa. Nämä ovat tapauskohtaisia juttuja tietenkin. Erityisesti kun toinen on vanha ja mahdollisesti
"Äiti kyynel poskella katsoo isää
Aina kun mä saan vuoden lisää (Lisää)
Eikä tytöstämme tullut mitään
Mut sitäkin voi saavutuksena pitää"Behm, noh kukas muu muka?
Töiden jälkeen