Yksi joukkueen jäsen täysin onneton tapaus, mitä tehdä?
Lapseni siis harrastaa joukkuelajia. Tykkää harrastuksestaan mutta on auttamattomasti heikompitasoinen kuin muut. Ei vaan motorisesti kehity/opi siinä missä muut. Lapsi on normaali että mitään suurempaa vikaa ei pitäisi olla ei vaan ole motorisesti niin taitava kuin muut.
Meille tämä on vaan harrastus ja jos lapsi tykkää niin meitä ei haittaa vaikkei parhaan pelaajanpalkintoja nappaisikaan. Lapsikin on jo sen verran iso että ymmärtää ettei ole yhtä taitava kuin joku toinen mutta häntäkään asia ei tunnu liiemmin häiritsevän, iloitsee omista onnistumisista. Ja iloitsee myös pelikavereiden ja koko joukkueen onnistumisista.
Nyt olen ollut huomaavinani joidenkin toisten lasten vanhempien tuskastumista lapseeni. Eivät he suoraan sitä minulle sano. Mutta hiljaisia supatuksia, taas toi, jne.. Havaitsevinani asennetta että kaikki virheet/joukkueen kokemat tappiot olisi lapseni vika, vaikka niin ei ole.
On niin paha mieli tästä. Pelkään että nämä vanhemmat alkavat haukkumaan lasta kotona omille lapsilleen ja miten se sitten näkyy lasten sosiaalisissa suhteissa. Toistaiseksi tullut ihan kivasti juttuun joukkuekavereiden kanssa.
Miten meidän kannattaisi toimia, kannustaako lasta jatkamaan harrastusta. Vai pitäisikö yrittää löytää uusi harrastus missä olisi tasavertaisempi?
Kommentit (7)
Ota ihmeessä asia puheeksi, jos vielä tuollainen jatkuu. Ja kannattaa kyllä kerroa jojollekin, että tällaista peliä valmentaja pitää.
Kuusivuotiaan harrastus pitää olla vielä ihan leikkiä ei valmentaja saa tuollaiseksi alkaa. Ihan kiukkuiseksi tulen, kun tällaista luen.
Tsemppiä sinne :)
Kun en tiedä mistä lajista on kyse niin vaikea neuvoa. Oma poikani pelaa futista ja heillä on joukkueessa mukana näitä "hiekkakakun tekijöitä". Innokkaita poikia tulemaan treeneihin ja peleihin, mutta eivät kyllä pelistä tajua yhtään mitään. Kaikki kelpuutetaan kuitenkin mukaan ja kaikki saavat peliaikaa, vaikka se pelillisesti ei kovin järkevää aina olekaan. Nyt kun pelaavat 7 pelaajalla tämä ei kuitenkaan niin häiritse kuin aiemmin 5 pelaajan peleissä. Joukkue myös jaettiin ihan reilusti taitojen mukaan useampaan joukkueen sisäiseen joukkueseen, joka pelaa eri pelejä. Kyllähän ainakin oman poikani ikäluokka jo huomaa kavereiden hyvyyden tai vähemmän hyvyyden. Mutta ei se kaveruutta kuitenkaan estä!
mitä sinä ajattelet näistä hiekkakakun tekijöistä. Olisiko heidän parempi lopettaa kun taidot eivät riitä muun joukkueen tasolle? Koetko että ovat oman lapsen menestymisen tiellä?
Pelasi 7v jalkapalloa. Heitä oli oikeastaan 3 siinä joukkueessa, jotka tykkäs pelata, mutta eivät oikein osanneet, koska pelasivat ekaa vuotta.
Meille kaikille mainostettiin joukkuetta kivana harrastuksena ja kaikki sopii mukaan. Sorruimme sitten uskomaan tämän ja maksoimme kalliin hinnan.
Kun oli peli menossa, pari äitiä huusi raivona ja naama punaisena kentän laidalla ja haukkui näitä kolmea poikaa. Joukkueeseen oli palkattu kolme poikaa valmentamaan ja yksi isä oli päävalmentaja. Nämä pojat opetti vain näitä kahta poikaa ja ivasivat ja mollasivat koko ajan näitä kolmea huonompaa, joihin meidänkin poika kuului.
Lopulta se kuvio selvisikin. Eli tämän joukkueen oli halunnut meille näiden kahden pojan vanhemmat, ettei heidän tarvitsisi kuskata poikiaan kauemmas pelaamaan. Isä valmensi omaa poikaa kentällä ja toisen pojan isoveli oli toinen valmentaja. Ne muut oli vain roskasakkimaksajia. Mutta kaikkein kauheinta oli juuri nämä 3 poikaa kun pilasivat, näiden KAHDEN TOSI KOVAN PELAAJAN treenit ja ottelut.
Jäi aika paskan maku suuhun koko hommasta.
Lopetimme syksyllä. Ja taisi lopettaa muukin porukka, koska seuraavana kesänä ei enää joukkuetta saatu kasaan.
Eli ei ne niitä huonompia halua sinne kuin maksajiksi. Saavat maksaa, mutta niiden lasten pitäisi tajuta, kuinka huonoja ovat ja pysyä vaihtopenkillä vain ihailemassa näitä parempia pelaajia.
Ja tosiaan, hyvien pelaajien vanhemmat ovat niitä pahimpia rääkyjiä ja haukkujia siellä. Antavat hyvää esimerkkiä lapsilleen. Siksi minusta aika moni urheilinen kaveri onkin paha koulukiusaaja. Esimerkki on saatu kotoa.
Kun lapsi kerran itse saa pelaamisesta iloa, ja onnistumistaan se on tärkeintä.
Mikäli joukkueelaisten vanhemmat noin typeriä olisivat niin kannattaa jutella joukkueenjohtajan kanssa. Täysin lapsellista käytöstä aikuisilta, alle 13-vuotiailla on ainakin jääkiekossa "kaikki pelaavat säännöt".
Tottakai joukkueessa on aina heitä jotka ovat kenties heikompia, mutta itse olen kokenut sen hienona, että joukkuekaverit kannustavat näitä eteenpäin, ja iloitsevat kovasti heidän onnistumisistaan.
Just nyt viikonloppuna olen miettinyt, että mitä meidän pitäisi tehdä. Meillä lapsi lähtee aina treenaamaan ja peleihin intoa piukassa. Uhoo myös pelaavansa niin ja niin hyvin. Sitten kuitenkin jotenkin "jäätyy" pukuhuoneen ovella. Treeneissä onnistuu vielä jotenkin mutta sitten peleissä on ihan pihalla ja tuntuu, että ihan pelkää niitä toisia lapsia.
Lapseni on kyllä muutenkin aika ujo ja arka ja ne luonteenpiirteet varmaan näkyy hänen pelaamisessaankin. Arkena ja muissa sosiaalisissa tilanteissa jää usein altavastaajaksi ja toisten kiusaamisen kohteeksi. Ei koskaan osaa pitää puoliaan ja seisoo vaan ja antaa toisten töniä ja tuuppia. Lapsi on ollut samanlainen pienestä asti ja ollaan kovasti yritetty tsempata ja opettaa puolien pitämistä.
Nyt sitten meilläkin valmentajat ovat alkaneet puhua muille, että me viedään lapsi sinne harrastukseen väkisin. Että siis se olisi enempi vanhempien harrastus kuin lasten. Kuulin tästä viimeksi apuvalmentajalta ja kerroin tuolloin miten lapsi aina itse on tulossa ja innoissaan harrastuksestaan. Että ei sitä sinne vietäisi, jos ei itse haluaisi!
Nyt kuitenkin sitten jäin miettimään, että pitäiskö mein kieltää lapselta ko. harrastus? Sanoa, että et sä oikein voi käydä siellä, kun et ole vielä 6-vuotiaana yhtä rohkea ja hyvä kuin muut? Musta se ainakin tuntuisi muutenkin aran lapsen kohdalla tosi kurjalta. Juttelin asiasta neuvolassakin ja terv.hoitaja kehotti jatkamaan harrastusta juurikin siksi, että se voisi rohkaista lasta ja auttaa toimimaan ja saamaan uusia sosiaalisia suhteita jne.
Ajattelin puhua valmentajille, mikäli vielä kuulen tuollaista mietiskelyä. Musta heidän olisi muutenkin ihan asiallista olla yhteydessä ensin vanhempiin ja sitten vasta toisiin vanhempiin tällaisissa asioissa....