Lue keskustelun säännöt.
Tiedän että olisin onnellinen lapsettomana
20.02.2011 |
Ja jos vain suinkin voisin mennä ajassa taakksepäin 7 vuotta en olisi suostunut yrittämään vauvaa..mies siis halusi lapsia minä en..hölmöyttäni menin suostumaan..sitten pian syntyi toinen ja nyt on jo kolmaskin.En ole vieläkään lapsirakas eikä ole ollut vauvakuumetta jne.Olen itsekeskeinen hedonisti.
Kommentit (7)
mutta mies haluaa lapsia. Toivon että minäkim saisin vauvakuumeen ja oppisin lapsirakkaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin lasteni tekemistä en ikinä.
Ne ovat mulle mun elämäni suurin rakkaus.
niin lasteni tekemistä en ikinä.
Ne ovat mulle mun elämäni suurin rakkaus.
Mies halusi lapsia ja minä tyhmä suostuin, vaikka en ikinä lapsia halunnut. Kaksi niitä nyt on ja ei tästä mitään tule. En osaa enkä halua olla äiti.
Mies halusi lapsia ja minä tyhmä suostuin, vaikka en ikinä lapsia halunnut. Kaksi niitä nyt on ja ei tästä mitään tule. En osaa enkä halua olla äiti.
Miksi ylipäänsä suostua hankkimaan niitä lapsia jos niitä ei halua!! Sen verran itsekäs saa olla..
Olisit antanut miehellesi mahdollisuuden hankkia lapset jonkun kanssa kuka niitä haluaa.
Meillä oli molemmilla selvillä että lapsia halutaan ja sitten kun raskaaksi tulin yllätyin kun mieheni vaati minua tekemään abortin, ja minä hölmö siihen suostuin, onneksi tajusin ajoissa että en minä sellaista voi tehdä ja sitten asia puhuttiin ja lapsi pidettiin. Nyt on jo toinenkin lapsi ja molempia rakastan enemmän kuin mitään muuta! Ja niin rakastaa miehenikin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies halusi lapsia ja minä tyhmä suostuin, vaikka en ikinä lapsia halunnut. Kaksi niitä nyt on ja ei tästä mitään tule. En osaa enkä halua olla äiti.
(kauhean monta vuotta "menetin"!)
mutta siis tosiaan, sitten jotain muuttui. Aloin ehkä ajattelemaan vähän tarkemmin sitä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Missä on "järkeä" ja mikä on vaan pinnallista tai katoavaa.
Ja sitten katselin lapsiani, kun he tuhisevat nukkuessaan, kuinka heidän silmänsä loistavat, kun keskityn heihin ja he huomaavat sen.. ja kuinka pienempi juoksee kaulaan, puristaa lujasti ja iloisena kertoo kuinka äiti on rakas ja ihana!
Heidän hassut, tai todella fiksut pohdintansa ja juttunsa ja hassuttelunsa, mielenkiintoiset touhuamisensa..
Lapsen aito ilo, aito hymy, tapa näyttää rakkautensa ihan suoraan ja vaikka märillä pusuilla keskelle naamaa :)
Olen niin onnellinen, että sain "herätä" huomaamaan mitä tämä äitiys oikeasti onkaan! En tiedä mikä minussa oli vialla, kun sen aukeamiseen ja tajuamiseen meni näin kauan aikaa! Ihan hyvä äiti mä ennenkin olin, hoidin lapset hyvin ja pidin sylissä jne mutta jotenkin en vaan osannut nauttia, enemmänkin vaan mietin mielessäni kaikkea josta jään paitsi (tai luulin jääväni, oikeasti ne ei ole enää mitään tämän rinnalla) ja voivottelin itseäni ja itsekkäästi mietin että mitä kaikkea joudun lasteni eteen tekemäänkään... Mihin jäi huomaamatta se, mitä kaikkea heiltä sain ja saan, sitä
en voi enkä osaa edes sanoin kuvailla!
Toivon tätä "heräämistä" teille muillekin!
t. 2
"herätyksen" ja tajusin tämän äitiyden onnen ja kaiken, mitä lapset minulle antavat, ihan valtavasti rakkautta!
En enää edes osaa keksiä mitään muuta joka olisi enemmän merkityksellistä ja antoisampaa itselleni kuin olla näiden lasteni äiti.
Haastavaa ja rankkaa usein kyllä, ja mun piti jotenkin päästä oman itsekeskeisyyteni ja itsekkyyteni yli tajutakseni tämän onneni, mutta kun sitten pääsin, avautui ihan mahtava "herätys" kuinka ihanaa tämä äitinä oleminen onkaan!