Oma riittämättömyyden tunne äidin edessä

Otahan etäisyyttä. Tuollainen yhteiselo ei ole tervettä. Missä oma elämäsi on?  Molemmat olette ripustautuneet toisiinne. Äitisi vaatii apuasi ja seuraneitiä ja sinä kieli pitkällä odotat kehuja, joita ei tule. 

Se on patriarkkaalinen tapa kasvattaa ja "johtaa". Eli nimenomaan se väärä. Siis että luodaan toiselle riittämättömyyden tunne ja napataan itse valta sen kautta. 

Oli äiti tai ei, sellasista ihmisistä on pysyttävä erossa. 

Tää sama asia pätee myös siihen jos omat vanhemmat soittelee jatkuvasti ja tekee tätä puhelimessa, sit siihen puhelimeen ei vaan kuulu vastata. 

Kyllä ne tajuaa ennemmin taikka myöhemmin missä mättää. Jos ei tajua, niin olkoot. 

Vanhempien rooli ei pidä koskaan olla tollanen, vaan nimenomaan päinvastanen. 

Toki suora pitää olla ja tiukka, mutta rakkautta pitää myös osaa antaa. Alistaminen ei kuulu rakkauteen. 

<3

Olen suunnitellut kesäreissua yksin. Äitini elää yksin ja on ehdotellut yhteistä reissua kesälomallani. Olisi niin kiva lähteä yksin reissaamaan, se olisi mulle uutta seikkailua. Mut syyllistyn siitä jos en pyydä äitiä mukaan kun hän haluaisi tehdä reissun yhdessä. Mietin vain että olenpa huono tytär. Ap

Mun isä on juuri tuollainen. Itse opettelin vetämään rajat ja sanomaan vastaan. Aloita pienestä ja helposta asiasta. Ei ole pakko olla ilkeä vaan voit kertoa mielipiteesi asiallisesti. 

Tämä auttoi ainakin minulla. 

Ja samalla hyväksyin sen, etten tule koskaan kelpaamaan isälleni. Ja se on ihan ok, olen aikuinen eikä minun tehtäväni ole miellyttää isää. En halua sitä omilta lapsiltakaan, neuvon ja autan tarvittaessa, mutta he tekevät itse omat valintansa. 

Minun äitini on tehnyt tuota samaa lapsesta saakka. Niinpä muutin kiireesti omilleni heti armeijasta päästyäni. Vuosikymmenten saatossa hän on yrittänyt saada minua tanssimaan pillinsä mukaan mitä erilaisimmilla keinoilla.

Olen useamman kerran ollut tovin vastaamatta viesteihin ja puheluihin, jolloin hän on hetkeksi vähentänyt neuvojen tuputtamista, syyllistämistä ja marttyyriksi heittäytymistä. Kunnes on jälleen innostunut.

Juhannus lähestyy ja mökille pitäisi lähteä. Nyt on jo kertonut, moneltako hänet pitää hakea, missä pitää matkalla käydä, mitä juhannuksenä syödä jne. Ilmoitin lähteväni risteilylle Tukholmaan. Nyt on ollut radiohiljaisuus, mutta eiköhän puhelin ala soimaan, viimeistään ensi keskiviikkona.

rajat

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut kesäreissua yksin. Äitini elää yksin ja on ehdotellut yhteistä reissua kesälomallani. Olisi niin kiva lähteä yksin reissaamaan, se olisi mulle uutta seikkailua. Mut syyllistyn siitä jos en pyydä äitiä mukaan kun hän haluaisi tehdä reissun yhdessä. Mietin vain että olenpa huono tytär. Ap

Aikaa tehdä aikuisena oma reissu 👍

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut kesäreissua yksin. Äitini elää yksin ja on ehdotellut yhteistä reissua kesälomallani. Olisi niin kiva lähteä yksin reissaamaan, se olisi mulle uutta seikkailua. Mut syyllistyn siitä jos en pyydä äitiä mukaan kun hän haluaisi tehdä reissun yhdessä. Mietin vain että olenpa huono tytär. Ap

Sano, että haluat tällä kertaa tehdä reissun yksin. Tehdään joku toinen kerta matka yhdessä. Äitisi on aikuinen ja osaa hankkia itselleen matkaseuraa halutessaan. Tai sitten olkoot hankkimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut kesäreissua yksin. Äitini elää yksin ja on ehdotellut yhteistä reissua kesälomallani. Olisi niin kiva lähteä yksin reissaamaan, se olisi mulle uutta seikkailua. Mut syyllistyn siitä jos en pyydä äitiä mukaan kun hän haluaisi tehdä reissun yhdessä. Mietin vain että olenpa huono tytär. Ap

Todellakin sulla on oikeus mennä yksinään, mene ihmeessä! Mut olisko mahdollista tehdä kaksi reissua, toinen yksin ja sit vaikka joku pienempi viikonloppureissu äidin kanssa?



Kuulostaa kuitenkin siltä että tekis ihan hyvää ottaa vähän etäisyyttä äitiisi. Se ei tee susta huonoa tytärtä. Äitisi on ennemminkin huono äiti jos sinua jatkuvasti vähättelee.

Olet mahdollistaja. Niin kauan kuin kuuntelet mukisematta, nielet surusi ja tottelet äitiäsi, hän luulee että hyväksyt hänen käytöksensä. Sinulla ei ole mitään velvollisuuksia äitiäsi kohtaan. Hänen yksinäisyytensä ei ole sinun vastuullasi.

Oletan ettei sinulla ole omaa perhettä, ei miestä eikä lapsia. Jos olisi, he menisivät tärkeysjärjestyksessä äitisi edelle.

Eihän tuo ole normaalia, tervettä, eikä sinulle hyväksi. Jos mahdollista, käy työstämässä suhdettanne jonkun hyvän psykologin, perheuvojan tms. kanssa. Ammattilaisen avulla pääset turhasta syyllisyydestä irti ja saat jämäkkyyttä vetää rajoja. 

Älä ole äidin seurassa koko ajan. Pidä oma elämä muualla. Älä yritä miellyttää. Joitakin äitejä ei voi koskaan miellyttää tai isiäkään. Heillä on omat ajatuskuvionsa.

Äidilläsi ei ilmeisesti ole ystäviä. Mistäköhän syystä? Rakenna oma elämäsi ettei käy kuten äidillesi. Mene lomalle, tapaa uusia ihmisiä. 

Jotku ihmiset on tuommosia. Näkee tikun toisen silmässä mutta ei parrua omassa. Oliko tämä raamatusta. Ne ei kestä ite sitä miten ne ajattelee toisista ihmisistä niin ne kaataa sen oman ahdingon toisen niskaan

Tuo äitisi on ilmeisesti vaativa persoonallisuus. Ei auta muu kuin ottaa etäisyyttä äitiisi. 

Etäisyyttä! Rajat! Et ole huono tytär vaan äitisi on kauhea äiti, 

Äitisi jatkaa sitä "samaa rataa", mitä on taivaltanut jo vuosia eli kasvattanut sinua koko sinun tähänastisen elämäsi ajan. Et kai ole antanut aihetta tai merkkejä siitä, ettet pärjää vieläkään itseksesi ja omillasi.

Anna aihetta uusiin asenteisiin ja ajatuksiin. Kerro mielipiteesi ystävällisesti, rauhallisesti ja vaikka pilaillenkin, tarkoitus ei ole missään tapauksessa loukata tai pahoittaa mieltä. Aloita vaikkapa mainitsemastasi aiheesta: "Sanomisesi kuulostaa minusta ihan moitteelta. Sano jotain kaunista. Keksi nyt joku kannustava lause mieluummin."

Rupea puhumaan äidillesi, ystävällisesti, kiitollisena saamastasi hoivasta ja kasvatuksesta, iloisesti kaikenlaisia tapahtumia muistellen, matkoja, retkiä, yhdessä tehtyjä kokkailuja, mitä tahansa kivaa lapsuusvuosilta.

Äitisihän saattaa vain täyttää hiljaisuutta ja yrittää omalla tavallaan seurustella sinun kanssasi, siihen samaan tyyliin, mihin on vuosikymmeniä tottunut. Ikäihmiset pitävät seurustelua ja juttelua hyvin tärkeinä, kun vieraisilla tai kylässä kerran ollaan. Yrittävät kehitellä jutunjuurta mistä tahansa aiheesta. Tartu sinä nyt vuorostasi "puikkoihin" ja tuo aina jotain uutta ajateltavaa ja hauskaa ja kivaa jutunjuurta vuorostasi äidillesi.

 Aikuinen sanoo mielipiteensä myös toisen mielipiteestä, rakentavasti ja ystävällisesti. Tottakai se on hankalaa, kun tietää, miten äiti voi suhtautua. Mahdollisesti tulee vihaiseksi, alkaa huutaa, tilanteesta voi tulla tavallaan entistä pahempi. Silloin ei auta kuin alkaa pitämään entistä enemmän etäisyyttä tai kirjoittaa kirje, johon tarkasti harkiten ja miettien, loukkaamatta kerrot toiveesi, millaiseksi toivoisit äiti - tytär -suhteenne tulevaisuudessa muodostuvan. Äitisi voi myös mennä ikäistensä kerho - ja harrastustoimintaan mukaan, hankkia ihan ikiomia harrastuksia ja hakea apua kotiin.

Mutta kuten olet itsekin huomannut, näin ei voi jatkua. Sinun se päätös ja muutos on tehtävä. Samoin kuin ne päätökset omasta matkasta, omista harrastuksista jne. Muutenhan sinulta jää koko oma elämä elämättä.