Mun lapsuuden ystävä teki itsemurhan 4 vuotta sitten, en pääse yli millään :(

Mene vaan juttelemaan vanhemmille, mutta aloita ekat vierailut varovasti jos et ole moneen vuoteen ollut heidän kanssaan läheinen. Pikkuhiljaa voit alkaa kysellä jos vanhemmat tuntuvat halukkailta puhumaan



Miten olisi joku sururyhmä tai ihan yksilöterapia, kummastakin voisit löytää eväitä omaan elämääsi. Suru on osa elämää, mutta se ei voi olla hallitseva tai lamaannuttava vuosikausia

itsemurhan 17 vuotta sitten. Tiedän tunteesi niin hyvin. Kipu on kova, tuska hirveä. Kaksi ensimmäistä vuotta elin ihan sumussa, sitten kipu alkoi pikkuhiljaa hellittää, elämä jatkui.



Mene ilman muuta juttelemaan ystäväsi vanhempien kanssa, jos et ole vielä sitä tehnyt. Surutyö pääsee etenemään... Ja jos oikeasti on paha olla, hae keskusteluapua.

nytkin purskahdin itkuun kuin luin vastauksesi :(

Joo, ei olla oltu vanhempien kanssa nyt tekemisissä. lapsena kyllä paljonkin , puolin ja toisin.

-1-

Kuulostaa hirveältä, mutta helpottaa kun tietää että joku on kokenut saman.

Tunnen myös vihaa, miksei hän ottanut yhteyttä parina viimeisenä vuonna, kun on ollut vaikeaa selvästikin ollut, enkö ollut hyvä ystävä.. :(

-1-

Jos olivat läheisiä niin sitä kautta voisi olla ehkä helpompi selvittää.

Kuulostaa hirveältä, mutta helpottaa kun tietää että joku on kokenut saman.

Tunnen myös vihaa, miksei hän ottanut yhteyttä parina viimeisenä vuonna, kun on ollut vaikeaa selvästikin ollut, enkö ollut hyvä ystävä.. :(

-1-

Mikset sinä ottanut yhteyttä??

Kuulostaa hirveältä, mutta helpottaa kun tietää että joku on kokenut saman.

Tunnen myös vihaa, miksei hän ottanut yhteyttä parina viimeisenä vuonna, kun on ollut vaikeaa selvästikin ollut, enkö ollut hyvä ystävä.. :(

-1-

Mikset sinä ottanut yhteyttä??

kummallakin oli opiskelut, poikaystävät..

Niin, miksen ottanut yhteyttä.. Olen kyllä soimannut itseäni siitäkin, joten..

-1-

eikä jaksanut ottaa yhteyttä. Minun ystäväni oli masentunut, niin syvästi masentunut, ettei nähnyt enää muuta keinoa päästä edes hetkeksi eroon ahdistuksesta kuin tappaa itsensä.



Viha, pelko, ahdistus, syyllisyys, epäily, suru, kaikki ne tunteet täytyy jäljelle jääneiden käydä läpi.



"Jos sä teet sen hirmutyön, valvon vuokses yhden yön. Sitten olet vain ei kukaan, minua et ota mukaan. Annan anteeksi mut itseäni aion puolustaa, sinut unohtaa..." Näin laulaa Hector, mutta valvottuja öitä oli monia, unohdusta ei milloinkaan.



T. 3

Jos olivat läheisiä niin sitä kautta voisi olla ehkä helpompi selvittää.

joten pitivät yhteyttä. -1-

t. saman kokenut

Mene ihmeessä vanhempien luo! Se voi auttaa sua ja ehkä autat heitä samalla. Soita ensin.

Luehan kirja Surunauhalla sidotut. Auttaa ehkä ymmärtämään.

Luulisin, että kaipaat nyt jotain ammattiauttajaa surussasi vellomiseen, siitä yli pääsemiseen.

Omalla kohdallani siskoni teki itsemurhan 5 vuotta sitten ja kyllä siitä on ollut pakko päästä yli. Yhä edelleen kaipaan ja ikävöin häntä, päivittäin ja aina silloin tällöin se ikävän kipu viiltää niin syvältä, ettei voi kun pysätä. Mutta eteenpäin on ollut pakko päästä.

Minullakin on ne rakkaat muistot, syntymästä hänen kuolemaansa. Siskoni, paras ystäväni.

sun ystäväs elää kuitenkin jollain tavalla, hän elää sun muistoissas ja on nyt osa sinua ja hän ihan varmasti haluais, että sinä pääset surustasi yli ja olisit onnellinen. hän ei päätynyt ratkaisuunsa siksi, että muut tulisivat onnettomiksi, vaan jostain muusta syystä, johon et olisi voinut vaikuttaa.



jos ystävältäsi kysyttäisi, hän ihan varmasti sanoisi, että on pahoillaan sulle aiheuttamastaan surusta ja saataisi sanoa myös, ettei hänelle saa olla vihainen siksi, ettei hän jaksanut elää.

sun ystäväs elää kuitenkin jollain tavalla, hän elää sun muistoissas ja on nyt osa sinua ja hän ihan varmasti haluais, että sinä pääset surustasi yli ja olisit onnellinen. hän ei päätynyt ratkaisuunsa siksi, että muut tulisivat onnettomiksi, vaan jostain muusta syystä, johon et olisi voinut vaikuttaa.



jos ystävältäsi kysyttäisi, hän ihan varmasti sanoisi, että on pahoillaan sulle aiheuttamastaan surusta ja saataisi sanoa myös, ettei hänelle saa olla vihainen siksi, ettei hän jaksanut elää.

näin minua lohdutettiin kun pikkusiskoni tappoi itsensä kolme vuotta sitten.

suru ei ole vielä väistynyt, mutta ehkä vielä joku päivä pystyn muistelemaan siskoani ilman että rupean itkemään.

ikävä on kova ja joka päivä toivoisin että voisin vielä puhua siskoni kanssa ja sanoa kuinka tärkeä hän oli minulle

suru väistyy, mutta ikävä jää. ja se kysymys, MIKSI?

Sen tapaus sai aikaan, että "jäljitin" muita sen ajan ystäviä ja ollaan edelleen yhteydessä :)

Hieman valoakin siis näkyvissä.

ap

Voithan märehtiä sitä itsarin tehnyttä ystävääsi loppuikäsi ja onnettomana kuolet sinäkin sitten. Tai ruveta elämään omaa elämää.

eikä ole yhtään ihme,ettet pääse yli.

onhan itsari niin käsittämätön,itseinhoinen teko,ettei tosikaan.jotkut ovat vain liian väsyneitä elämään..

lohtu hali!