Missä koulusi/luokkasi kovikset vaikuttavat

Ei mitään kiinnostusta selvittää sitä.

Remonttipuolella. Töissä tuli vastaan. Katsottiin toisiamme, mutta ei tervehditty. Kun oli säätöäkin 20 vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Remonttipuolella. Töissä tuli vastaan. Katsottiin toisiamme, mutta ei tervehditty. Kun oli säätöäkin 20 vuotta sitten. 

Laittoiko videosi kuntoon?

Eläkkeellä ja töissä. Jos ad/hd selviää hengissä keski-ikään, se alkaa olla eläkeikä.

Osasta en tiedä. Suurin osa tavallisia sairaanhoitaja/insinööri + perhe -tyyppisiä.

Pari kolme kuolleet, syöpää ja onnettomuus.

Yksi katosi jonnekin Aasian vuoristoon, 1995 vuoden tienoilla. 

Muistan kun ysin keväällä riitelin jostain luokkamme koviksen kanssa. Hän oli aina mainostanut menevänsä amikseen hotelli- ja ravintola-alalle. Huusin siinä riidassa että joku päivä sinä JOUDUT palvelemaan minua siellä hienossa ravintolassasi kun minulla on varaa siellä syödä ja sinua juoksuttaa (olin menossa lukioon ja polleana varma että menestyisin rahallisesti häntä paremmin). 

Tämä toteutui noin 20 vuotta myöhemmin, oli tarjoilijana jossain kämäsessä Lapin kuppilassa johon satuin hiihtoreissulla syömään jotain surkeaa keittoa. Minusta ei kyllä tullut erityisen rikasta mutta tienaan kyllä tarjoilijana enemmän silti.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun ysin keväällä riitelin jostain luokkamme koviksen kanssa. Hän oli aina mainostanut menevänsä amikseen hotelli- ja ravintola-alalle. Huusin siinä riidassa että joku päivä sinä JOUDUT palvelemaan minua siellä hienossa ravintolassasi kun minulla on varaa siellä syödä ja sinua juoksuttaa (olin menossa lukioon ja polleana varma että menestyisin rahallisesti häntä paremmin). 

Tämä toteutui noin 20 vuotta myöhemmin, oli tarjoilijana jossain kämäsessä Lapin kuppilassa johon satuin hiihtoreissulla syömään jotain surkeaa keittoa. Minusta ei kyllä tullut erityisen rikasta mutta tienaan kyllä tarjoilijana enemmän silti.

*tarjoilijaa enemmän 

Kaikki kovikset kuolleita jo aikoja sitten hui mausaineisiin, tupakkaan, itse murhiin ja väkivaltaan.

 Vankilassa pari ja heinää kasvaa pari muuta.

Pahin kiusaajani on tohtorikoulutuksessa pelimaailmassa.

Minä olin itse tuollainen "kovis". Oli pakko olla, että selvisi.

Nykyään olen ihan tavallinen keskiluokkainen perheenäiti, töissä asiantuntijatehtävissä. Opiskelin tosin vasta yli parikymppisenä, peruskoulun jälkeen hetkellisesti syrjäydyin, mutta onneksi sain asiat kuntoon.

Yksi muutti ulkomaille, tuli uskoon ja teki näyttävän itsemurhan.

Työukkoina kun ei ollut paljon lukupäätä.

Koulukaverit eivät kiinnostaneet kouluaikoina, vielä vähemmän sen jälkeen.

Yksi on luovalla alalla rivityöntekijänä, yksi ajaa pakettiautoa, kaksi on kuollut, yksi on valtion virkamies (organisaation alimmilla tasoilla), yksi oli hetken ammattiurheilija mutta en tiedä mitä tekee nykyään, yksi on ulkomailla baarimikkona tms ja yhdestä tuli keskikokoisen mutta melko tunnetun firman toimari. Yksi taitaa olla jonkun sortin insinööri mutta luulen että on työttömänä. 

Porukassa oli monta ihan fiksuakin kaveria, mutta sanoisin että monelta puuttui esikuva elämässä pärjäämiseen (jos pärjäämisellä tarkoitetaan sitä että hankkii hyvän koulutuksen ja arvostetun ammatin) ja sitten valintoja tehtiin paljon vähän summamutikassa tai sillä ajatuksella että mistä vaan nopeiten saa jotain liksaa. Päihteet ja tieliikenneonnettomuudet ovat valitettavasti olleet yliedustettuina tässä ryhmässä. 

Itse olin jonkinlainen hangaround koulun kovisporukassa. En ydinryhmää, mutta saatoin roikkua mukana. Toisaalta vietin aikaa välillä myös koulun tavallisten nuorten kanssa. Menin lukioon ja sen jälkeen hankin korkeakoulututkinnon ja ihan kohtuullisen uran IT alalla. Nuorena pelkäsin että IT ala on kuolettavan tylsää, mutta todellisuus on ollut kaikkea muuta. Työni on vienyt minua ympäri maailmaa, antanut ammatillisesti todella kiinnostavia haasteita ja palkinnut taloudellisestikin. 

 

Tiedän että yksi kuoli huumeisiin ja yksi tappoi tyttöystävän huumepäissään.

Osa lusii, osa makaa laatikossa Malmilla.

En tiedä, eipä juuri kiinnostakaan. Lähdin paikkakunnalta heti lukion jälkeen ja sittemmin olen piipahtanut vain pari kertaa ohikulkumatkalla, eli keskimäärin kerran 20 vuodessa. Ei heistä ainakaan tullut mitään erityistä, koska silloinhan saattaisin tietääkin heistä jotain. Kaipa heillä on ollut suht tavallinen elämä.