Ei oo enää oikein tunteita omaa elämää kohtaan, en välitä oikein mistään.

Mitä tuohon pitäisi sanoa? Onko aina ollut näin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon pitäisi sanoa? Onko aina ollut näin?

On jo vuosia mutta olen yrittänyt optimistisena mennä ja kuvitellut, että löydän vielä sen jonkin jota etsin ns oma paikka ja omalta tuntuva elämä.

Edelleen olo on ulkopuolinen, väsynyt, tyhmä (hajamielinen) sekä jotenkin irtaantunut että ei ole mitään mielenkiintoa ja energiaa välttää omasta elämästään. Ei ole mitään kauaskantoisia haaveita enkä kestä ottaa vastuuta muusta kuin itsestään joten kuten. 

Yritän olla vain mahdollisimman vähän häiriöksi, olla kuin olisin normaali ja odotan että sairauskohtaus vaikka veisi. Ap 

Sama

M58

Jotenkin vain olen varma, että aloittajalle voisi löytyä elämästä, maailmasta vaikka mitä. Jos mikään ei kiinnosta, eikä millään ole mitään väliä, silloinhan ei ole mitään menetettävää. Voit siis lähteä vaikka aamukävelylle huomenaamulla ja kysellä vastaantulijoilta elämäntarkoitusta. Tai voit lähteä nyt lämpimässä yössä yöuinnille.

Tai voit hakea masennuslääkitystä. Sillä voisi päästä alkuun.

Kuulostaa väsymyksestä? Onko näin ollut näin?

Millaiset välit sinulla on vanhempiisi? 

Vierailija kirjoitti:

Millaiset välit sinulla on vanhempiisi? 

Alkoholi ollut suuressa roolissa. Siihen kuolevat molemmat, toinen ehti jo. Muuten kyllä tärkeitä ja rakastunut olen. Ap 

Siis olen heitä rakastanut. Ap

..

Muilla samaa?

Ohimenevää kiirseilyä vain :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset välit sinulla on vanhempiisi? 

 

Alkoholi ollut suuressa roolissa. Siihen kuolevat molemmat, toinen ehti jo. Muuten kyllä tärkeitä ja rakastunut olen. Ap 

Tuntemuksesi voi johtua tuosta alkoholin sävyttämästä lapsuudesta. Se voi aiheuttaa tyhjyyden ja vaillejäämisen tunteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset välit sinulla on vanhempiisi? 

 

Alkoholi ollut suuressa roolissa. Siihen kuolevat molemmat, toinen ehti jo. Muuten kyllä tärkeitä ja rakastunut olen. Ap 

Tuntemuksesi voi johtua tuosta alkoholin sävyttämästä lapsuudesta. Se voi aiheuttaa tyhjyyden ja vaillejäämisen tunteita. 

Juu mutta miksi se ei voi vain mennä jo ohi? Olen ihan sujut kaiken kanssa. Haluaisin elää hyvää ja täyttä elämää. Silti kaikki on niin samantekevää ja tuntuu etten oikein osaa olla täällä :/

Ap 

Up

Sinun pitäisi päästä terapiaan. Ehkä et osaa olla tunteiden kanssa tasapainosta ja siksi tunnet tyhjyyttä. 

Onko sulla kavereita, vai oletko yksinäinen?Yksikin hyvä, jonka kanssa jakaa asioita olis hyvä olla.

Mulla ollut tuo vuosikausia tähän vaikuttanut se että olen totaaliyksinäinen mikään ei tunnu miltään, töissäkin myös olen tuollainen tietyn roolin vetäjä, ei mitään erityistä vapaa aikoina syömistä,nukkumista,nettiä..

Kuulostat aika tyhmältä. Ehkä tajuat elämän arvon, kun saat oikeita ongelmia. 

Edellinen vastaaja väittää tyhmäksi, on ite tyhmä kun ei ymmärrä sitä, että yleensä huomaa että olisi pitänyt olla onnellinen ja tyytyväinen jostain asiasta vasta kun on menettänyt sen. Ap esim terveydestä, työpaikasta, asunnosta , nuoresta iästä ym

Joskus voi tarvita sen yhden ihmisen, että elämästä tulee hyvää jaa tulee tunne että samankaltainen henkilö jonka kanssa kulkea tätä matkaa. vaikka usein sanotaan, että onnellisuus pitäisi löytää itsestään, en ihan usko tuohon.... Olin nuorena tosi yksinäinen enkä pystynyt oikein samaistumaan toisiin nuoriin. Tapasin kumppanini tuossa 26v ja siitä lähtien olen ollut onnellisempi.