Miksi helsinkiläiset eivät jää juttelemaan
Kävimme lapsenlapseni kanssa tässä männä viikolla Helsingissä ensimmäistä kertaa elämässäni. Reagoin heti tähän valtavaan kiireeseen joka kaikilla oli. Kukaan ei tervehtinyt eikä katsonut silmiinkään. Ravintoloissa, kauppojen kassoilla ym meitä palvelleet olivat tylyhköjä eivätkä he ehtineet jäädä juttelemaan, vaikka koitin jututtaakin. Sama homma metrossa, kaikki katsoivat lattiaan, kattoon tai lasittuneesti ikkunasta ulos ja välttelivät katsekontaktia.
Osaisiko joku asiaa tunteva vääntää minulle rautalangasta mikä tämän ilmiön taustalla on? Haluaisin oppia ymmärtämään heitä. Meillä päin kylänraitilla ja julkisilla paikoilla tervehditään aina, sekä vaihdellaan kuulumisia.
Kommentit (5)
Taidat kuitenkin nähdä niitä kylänraitin ihmisiä muutenkin melkein päivittäin ja niitä ei ole kovin montaa, joten se on luontevampaa jutustella heidän kanssaan. Tosin ei täällä välttämättä jäädä edes naapureiden kanssa jutulle, vaikka heitä näkisi päivittäin. On totuttu siihen, että yleensä vain hullut tai päihdeongelmaiset täällä ottavat yleisillä paikoilla ja julkisissa kulkuvälineissä ihmisiin kontaktia.
Höpöhöpö mikä trolliavaus.
Hanki elämä.
Juu, Hesassa ihmiset kävelevät nopeasti vain eteenpäin. Pienemmissä kaupungeissa jutellaan pysäkeillä, kaupoilla tuntemattomienkin kanssa.
Helsingissä on niin paljon ihmisiä, ettei minnekään ehdi, jos kaikkien kanssa alkaa rupattelemaan.