Muistuteetaanpa taas tästä: Suomi on maa, jossa menestyminen on omasta itsestään kiinni.

Ei kyllä ole. Se on monien asioiden summa minne kukakin päätyy. Sannakin taitaa kuulua siihen tavallisimpaan porukkaan nykyään eli working class heroes / heronesses mikä ennen oli harvinaisuus. Kysyn sitten vaan että missä ovat kaikki ne joilla ei ole tämä tausta? Ovatko he sitten syrjäytyneitä ja MITEN IHMEESSÄ TÄMMÖINEN TILANNE ON YLIPÄÄTÄNSÄ MAHDOLLINEN??? En viitsi laittaa aiheesta tämän enempää - ajatelkaa itse miltä täällä näyttää nyt... Koulu tehnyt tehtävänsä ja tasapäistänyt porukat niin että osa joutunut ulos yhteiskunnasta jo kouluaikana... 

Valitettavasti kumpikaan noista väittämistä ei pidä täysin paikkaansa. Menestyminen on varmasti ensisijaisesti omasta itsestään kiinni, muttei pelkästään siitä. Siihen kun ei monestikaan voi itse vaikuttaa, että iskeekö joku vakava sairastuminen tai loukkaantuminen, joka saattaa estää tai ainakin hankaloittaa sitä haaveiltua elämässä menestymistä merkittävästi.

"Jokaisella on yhtäläiset mahdollisudet menestyä..." tuo taas ei pidä paikkansa lainkaan! Onko sinun mielestäsi sellaiset yhtäläiset mahdollisuudet, että toinen syntyy rikkaaseen perheeseen tai sukuun, jossa sukulaisilla on mahdollista ostaa lapselleen rahalla vaikka kuinka tasokasta yksityisopetusta, maksaa kalliita valmennuskursseja seuraavaan koulutukseen päästäkseen tai maksaa hulppeat lukukausimaksut ulkomaalaiseen huippuyliopistoon, kun taas toinen syntyy väkivaltaisille vanhemmille, narkkarivanhemmille tai alkoholistivanhemmille, jossa pahimmillaan menee ihmisellä lapsuus ja nuoruus täysin rikki jo noiden asioiden vuoksi? Voi sitä myös syntyä köyhille vanhemmille, joilla ei valitettavasti ole taloudellisesti resursseja tukea lastansa kohti menestystä, jos joutuu jokaisen euron ja sentin maksamaan, että riittääkö ne ruokaan.

Suomessa kunnioitetaan sisua ja yrittäjähenkeä. Periksi ei anneta ... per**le!

Pienehkö palaute teille, tuollaisenaan tekstinne kyllä pitänee osittain paikkansa, mutta itse synnyin perheeseen, jossa sain kärsiä halveksuntaa, uhkailua, huutamista, isän juoppohulluus, naapurin sedän toimesta jouduin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, olinhan helppo kohde, hiljainen ja alistettu. Muutimme tuppukylästä Myyrmäkeen, jossa ensimmäisestä päivästä lähtien sain kärsiä, puhuin murteella ja fanitin Dingoa. Isäni aloitti tehoryyppämisen, kun joutui työttömäksi, koulussa sain turpaan, ei ystäviä, 14-vuotiaana muutin kadulle, jouduin raiskatuksi enemmän kuin kerran, en ole narkannut tai ryypännyt. 15-vuotiaana nuorisokotiin, koska kotiin en olisi voinut palata. Nykyään olen 53-vuotias työkyvöttömyyseläkkeellä. Kaikki eivät saa samanlaisia lähtökohtia, joten syyllistäminen turhaa...

Suomesa menestyy vain jos kuuluu valmiiksi rikkaaseen eliittiin / hyvä-veli-sisko-kerhoon... muutoin esim. yrityksen luonti Suomessa on aivan toivotonta...

Pitkälti totta. Pitää osata verkostoitua niin menestyy vaikka taidot eivät olisi kummoisia. Taidoilla taas vaan harva tulee menestymään, koska aina löytyy parempia.

Miksi pitäisi menestyä? Sanna Marin ja Donald Trump ovat menestyneitä, ja silti monet ihmiset vihaavat heitä? Se, että menestyy, ei tarkoita, että on sankariainesta. 

AP:lle on Marin ex viisikko hallinnon propaganda onnellisesta Suomesta uponnut hyvin, kun samaan aikaan suomalaisten talous ja ostovoima on täysin tuhoutunut ko. ex hallinnon aikana ja täällä on aivan mahdoton menestyä jos ei ole rikkaasta perheestä.

Ei pidä paikkaansa. Suomi on esim täynnä alkoholisteja jotka aiheuttavat jälkikasvulleen vaikeita mielenterveysongelmia. 

Ei ole, sinun pitää sivistää itseäsi lisää. Sosiaalipolitiikan kirjat esiin! Samalla suomalaisessa yhteiskunnassa on tai oli paljon hyvää, joka mahdollistaa asioita ero lähtökohdista ponnistaville. Mutta elämä ei ikävä kyllä ole niin yksinkertaista kuin mitä yksinkertainen ap kuvittelee.

Amerikasta tullut tuollainen menestymisen pakkomielteinen ajattelu. Se taas syntyy syvästä turvattomuudesta jota koetaan kulttuureissa missä yhteiskunta ei pidä huolta kansalaisistaan. Tätä kai kokoomus ja persutkin nyt ajaa että kun purkaa valtion alta niin ihmisistä sukeutuu pakkomielteisiä suorittajia jotta kokisi olevansa turvassa.

Ei, vaan varsinkin nuorempana paljon on kiinni siitä, että tykkääkö siusta "kaicci". 

Suhteillahan sitä maailmaakin johdetaan. Makro, mikro jne.. 

Menestyminen on Suomessa vain itsestä kiinni.

Ne jotka eivät menesty ovat luusereita ja sosialisteja.

Jokainen voi olla luuseri.

Menestys vaatii työtä ja siihen ei monesta ole.

Vierailija kirjoitti:

Pienehkö palaute teille, tuollaisenaan tekstinne kyllä pitänee osittain paikkansa, mutta itse synnyin perheeseen, jossa sain kärsiä halveksuntaa, uhkailua, huutamista, isän juoppohulluus, naapurin sedän toimesta jouduin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, olinhan helppo kohde, hiljainen ja alistettu. Muutimme tuppukylästä Myyrmäkeen, jossa ensimmäisestä päivästä lähtien sain kärsiä, puhuin murteella ja fanitin Dingoa. Isäni aloitti tehoryyppämisen, kun joutui työttömäksi, koulussa sain turpaan, ei ystäviä, 14-vuotiaana muutin kadulle, jouduin raiskatuksi enemmän kuin kerran, en ole narkannut tai ryypännyt. 15-vuotiaana nuorisokotiin, koska kotiin en olisi voinut palata. Nykyään olen 53-vuotias työkyvöttömyyseläkkeellä. Kaikki eivät saa samanlaisia lähtökohtia, joten syyllistäminen turhaa...

Toiset uhriutuvat koko elämäkseen, toiset taas pitävät edesottamuksiaan voimavarana ja kannustimena menestykseen, "tästä surkimuksesta tulikin maailman paras, siitäs saitte"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienehkö palaute teille, tuollaisenaan tekstinne kyllä pitänee osittain paikkansa, mutta itse synnyin perheeseen, jossa sain kärsiä halveksuntaa, uhkailua, huutamista, isän juoppohulluus, naapurin sedän toimesta jouduin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, olinhan helppo kohde, hiljainen ja alistettu. Muutimme tuppukylästä Myyrmäkeen, jossa ensimmäisestä päivästä lähtien sain kärsiä, puhuin murteella ja fanitin Dingoa. Isäni aloitti tehoryyppämisen, kun joutui työttömäksi, koulussa sain turpaan, ei ystäviä, 14-vuotiaana muutin kadulle, jouduin raiskatuksi enemmän kuin kerran, en ole narkannut tai ryypännyt. 15-vuotiaana nuorisokotiin, koska kotiin en olisi voinut palata. Nykyään olen 53-vuotias työkyvöttömyyseläkkeellä. Kaikki eivät saa samanlaisia lähtökohtia, joten syyllistäminen turhaa...

Toiset uhriutuvat koko elämäkseen, toiset taas pitävät edesottamuksiaan voim

Jos sairastuu kaltoinkohtelun takia mt ongelmiin niin ei se ole uhriutumista, ääliö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienehkö palaute teille, tuollaisenaan tekstinne kyllä pitänee osittain paikkansa, mutta itse synnyin perheeseen, jossa sain kärsiä halveksuntaa, uhkailua, huutamista, isän juoppohulluus, naapurin sedän toimesta jouduin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, olinhan helppo kohde, hiljainen ja alistettu. Muutimme tuppukylästä Myyrmäkeen, jossa ensimmäisestä päivästä lähtien sain kärsiä, puhuin murteella ja fanitin Dingoa. Isäni aloitti tehoryyppämisen, kun joutui työttömäksi, koulussa sain turpaan, ei ystäviä, 14-vuotiaana muutin kadulle, jouduin raiskatuksi enemmän kuin kerran, en ole narkannut tai ryypännyt. 15-vuotiaana nuorisokotiin, koska kotiin en olisi voinut palata. Nykyään olen 53-vuotias työkyvöttömyyseläkkeellä. Kaikki eivät saa samanlaisia lähtökohtia, joten syyllistäminen turhaa...

Toiset uhriutuvat koko eläm

Mt-ongelmat eivät ole este elämässä pärjäämiselle. Vaikeastakin masennuksesta voi parantua lievemmäksi ja sitä kautta saada elämän raiteilleen. Jos viisikymppisenäkin pitää surkeaa lapsuuttaan esteenä elämässä menestymiselle niin se on uhriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Pienehkö palaute teille, tuollaisenaan tekstinne kyllä pitänee osittain paikkansa, mutta itse synnyin perheeseen, jossa sain kärsiä halveksuntaa, uhkailua, huutamista, isän juoppohulluus, naapurin sedän toimesta jouduin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, olinhan helppo kohde, hiljainen ja alistettu. Muutimme tuppukylästä Myyrmäkeen, jossa ensimmäisestä päivästä lähtien sain kärsiä, puhuin murteella ja fanitin Dingoa. Isäni aloitti tehoryyppämisen, kun joutui työttömäksi, koulussa sain turpaan, ei ystäviä, 14-vuotiaana muutin kadulle, jouduin raiskatuksi enemmän kuin kerran, en ole narkannut tai ryypännyt. 15-vuotiaana nuorisokotiin, koska kotiin en olisi voinut palata. Nykyään olen 53-vuotias työkyvöttömyyseläkkeellä. Kaikki eivät saa samanlaisia lähtökohtia, joten syyllistäminen turhaa...

Kiitos, kun jaoit kokemuksesi, toivottavasti se avasi sellaisten ihmisten silmät, jotka elävät utopiassa, että kaikilla on yhtälaiset mahdollisuudet. Kaikkea hyvää sinulle, toivon, että elämä antaa sinulle jotain ihanaa. <3

Mt-ongelmat eivät ole este elämässä pärjäämiselle. Vaikeastakin masennuksesta voi parantua lievemmäksi ja sitä kautta saada elämän raiteilleen. Jos viisikymppisenäkin pitää surkeaa lapsuuttaan esteenä elämässä menestymiselle niin se on uhriutumista.





Sinulla näyttää olevan sellaista tietoa, jota psykiatreilla ja psykologeilla ei ole. Olisitko ystävällinen ja kertoisit meillekin metodit miten vaikeasta masennuksesta ja siihen johtaneista traumoista voi parantua? Näin moni ihminen voi auttaa läheisiään parantumisen tiellä.

Sitäpaitsi on muitakin mt ongelmia kuin masennus.