G: Merkkejä siitä, että parisuhde on muuttunut arkiseksi

kuuluu kuvioon... puolesta vuodesta vuoteen kestää rakastumisvaihe. sen jälkeen ei ole pakko tehdä erityisesti mitään kumppania miellyttääkseen, jos on koettu että toinen on jo siinä, ja pysyy. ellei miellyttämistä sitten koeta tarpeelliseksi.



miksi ette vain parantaisi suhdetta tieten tahtoen.



toki tuo arkisuus kuuluu normi elämään, mutta toista tulee silti huomioida.

ja silti en koe suhdettamme arkiseksi, en vaan koe tarvetta sheivata kerran viikossa sääriä/pimpsua, varsinkaan näin talvisaikaan.



Enkä minäkään meikkailla jaksa, muuten ole jaksanut koskaan ja pimpsuni pesen silloin kun harrastamme seksiä en joka ilta. Ja uskaltaisin ehdotella, mies on kieltäytynyt tasan kerran, kun oli kipeä, mutta harvemmin ehdin ekaksi ;)



Ja mies... Ainoa joka sinun listastasi löytyy on tuo parranajaminen, kyllähän se pääsee vähän lipsumaan ja välillä on aika reuhka, mutta mitäpä siitä, kun muutoin on täydellinen mies.



11v yhdessä :)

kuulostaa!

paitsi että minä lihonnut.

7 vuotta oltu yhdessä.

Minusta on ihanaa kun mies on viikonloput töissä eikä kotona.

Ilmeisesti se on myös miehen mielestä mukavampaa kun kotona oleminen

Suhde arkipäiväistyy vaikka sheivaisit joka päivä kuten minä. Minä myös meikkaan lähes päivittäin.



Silti eletään arkea miehen kanssa ja on arkista useimmiten. Ei jaksa sitä huomioimistakaan yhtenään harrastaa ja miksi pitäisikään.



Rakkaus on jo tässä parissakymmenessä vuodessa niin vahvaa ettei sitä tarvitse todistella. Halataan ja sekstataan kun siltä tuntuu. Toista kehutaan ja huomioidaan ja hierotaan kun siltä tuntuu. Ei niitä määriä lasketa, joskus useammin, joskus harvemmin.



Koen kuitenkin että minun pitää pitää huolta ulkonäöstäni ja meillä pitää olla seksiä, ne on sellaisia itsestäänselviä parisuhteeseen kuuluvia juttuja. Vaikka taidan huolehtia ulkonäöstäni aika paljon ihan itsenikin ja oman oloni vuoksi.

ja yhteisiä vuosia on 12 vuotta takana.

Eli tänää kun lähti illanviettoon, niin musta oli kiva, että saadaan olla lasten kanssa keskenämme. Siihen kyllä vaikuttaa sekin, että lapset ei oo enää mitään vaippaikäisiä, joten niiden kanssa oleminen ei ole niin työlästä kuin ennen.



Ja mies ei aja partaa kovin usein.



Mutta kyllä meillä neuvotellaan asioista, pienistä ja isoista. Ei tästä mitään tulisi, jos jompi kumpi sooloilisi esim. omien menojen kanssa. Lapset on kuitenkin niin pieniä, ettei pärjää keskenään, joten kaikki on sovittava. Ja muutenkin jutellaan asioista, jotta molemmat on kärryillä.



Ja vaikka tällainen vapaailta miehestä on kiva, niin kyllä mä nautin miehen seurasta. Tuntuu ihan juhlavalta, kun aamuvirkku mies nykyään joskus nukkuu meidän kanssa pitkään, on meidän kanssa aamiaisella ja aamutoimissa. On kivaa olla yhdessä.



En nyt keksi omia arkisuuden määritelmiä. Täytyy miettiä ja laittaa tähän, jos tulee mieleen.

Olette juuri siinä vaiheessa, johon suhteessa pyritäänkin. Voi olla sitä, mitä on. Ei tarvitse miellyttää teennäisesti toista. Oma meikitön minä kelpaan.



Miksi ihmiset eivät kestä arkea? Miettikää omaa lapsuuttanne. Oliko arki perheen kanssa niin hirveän tylsää, että olisitte halunneet vaihtaa perhettä? Miksi arki puolison kanssa olisi eri asia?



Arki on se, mihin pyritään. Silloin juhlakin tuntuu juhlalta ja erityiset hetket erityisiltä. Älkää nyt hyvät ihmiset aliarvioiko arkea!!!



Ei mikään ihme, että puolet avioliitoista päättyy eroon, kun koko ajan pitäisi olla sitä alkuhuumaa ja sydämentykytystä ja ilotulitusta. Haloo.

Kun uskalletaan olla omia itsejämme. Kelpaa mahamakkaroineen, harjaamattominen hiuksineen, aamupöpperöisenä, ja illalla ei tarvi laittautua vaan voi olla meikittäkin saunan jälkeen, ihan normikotivaatteissa. Tietysti alkaa myös kiinnostaa pitää yllä ystävyyssuhteitakin ja niitä pitääkin pitää yllä. Seksistä en mene sanomaan, koska itse olen aina ollut sellainen, että jopa 15 vuoden liitossa piti olla seksiä vähintään 3-4 krt viikossa. Vain korkea kuume, todella kova väsymys, tai joku synnytyksen jälkeinen toipuminen voi olla este.



Tietysti se alkuhuuma on ihanaa aikaa, mutta se arkipäiväisyys on myös. Kun on jotenkin varmempi olo.



Jos tota pitää parantaa, niin miten olisi juhlat extemporee ystäville tai joku parisuhdeilta ihan vaikka kotona, teette hyvää ruokaa ja pukeudutte kauniisti.