Liian hienojen tavaroiden käyttämättä jättäminen

Ettekö muut ole huomanneet tätä?

Aika yleistä, varsinkin vanhemmalla ikäryhmällä. Ostetaan se pyhäversio milloin mistäkin tuotteesta, eikä kumminkaan käytetä. Eräs esim. harrastuspiireistä. Eränkävijällä tai metsästäjällä voi olla vitriinissä satojen eurojen puukko mutta nuotiotulet veistellään kympin raksapuukolla. Ajattelisin että hieno versio jostakin on vain jonkinlainen palkinto itselle. 

Jotkut esineet ovat kauniita katsella enkä halua kuluttaa niitä. Haluan vain katsella niitä.

Otettu heti kaikki käytöön paitsi hopeaesineitä en jokaista.

Hienot astiat on tietysti juhlakäyttöön. Arkikäyttöön kelpaa ne vähän naarmuisetkin. Esim. joulu tuntuu heti juhlavammalta, kun syödään niistä tietyistä astioista .

Eri asia sitten on, etteivät kaikki ota niitä ikinä käyttöön. 

Mummollani oli pyhäastiasto, mitä ei käytetty edes jouluna. Äidillänikin on ja käyttää juurikin juhlapäivinä, jos tulee vieraita. Minulla on Arabian astiasto, jota käytetään niin arkena kuin pyhänäkin. Sukupolvikysymys siis.

Jos mulla olisi kallis koru, en uskaltaisi pitää sitä kuin kotona tai laatikossa. Onneksi ei ole siis. Paitsi voi halvempaakin varoa niin ettei ota ulos, ettei tipu. 

Mulla oli lapsena kaveri jolle ostettiin juhlamekko ja kengät ja niitä ei sitten käytetty sen juhlan jälkeen kertaakaan. Seuraavana vuonna eivät tietenkään mahtuneet eikä ollut edes nuorempia siskoja tai serkkuja joille ne olisi voinut kierrättää. Järjetöntä touhua.

Lapsena kuulin, kun eräs älykäs aikuinen totesi sormuksistaan, ettei käytä, koska "nehän kuluu".

Outo vastaus silloin ja mielestäni edelleen.

Miehellä on niin kallis veitsisarja, ettei hän käytä niitä, vaan laatikossa on Fiskarsin arkiveitset, jolla kokkaa.

Pakko tunnustaa tähän :) olen tuo, joka ylempänä otti tuon puukkovertauksen. Aikoinaan vuosia sitten keräilin puukkoja ja veitsiä ja sanotaanko että rahaa upposi. Tiesin aina mitä ostin ja tosikeräilijähän ei jää kitisemään hintaa, kun vain haluamansa saa. Pitkä juttu lyhyesti, askareisiin käytin kumminkin aina sitä puukahvamoraa, mikä muuten on mainio käyttöpuukko. Kokoelmatuotteet olivat punaisella sametilla lasin alla ja kyllähän niissä silmä lepäsi. Nuo olivat kumminkin laatumateriaaleista tehty ja tinkimättömästi viimeistelty, kovaan käyttöön tarkoitettuja. Kuitenkin tuli päivä, jolloin aloin näkemään koko homman toisin ja aloin suhtautumaan tuohon keräilyyn ylimääräisenä asiana elämässäni. En enää halunnut kartuttaa kokoelmaa ja päädyin lopulta myymään kaiken ja kaikki meni aikaa myöten, enkä ole vieläkään katunut päätöstäni. P. S pidin sen vanhan puukahvamoran, jota käytän edelleen. 

Ehkä säästetty pahan päivän varalle. Minulla on tällainen joku mummonmummon Arabian astiasto, jota on säästelty ja päätin, että nyt on se päivä, jolloin sitä saa alkaa käyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä säästetty pahan päivän varalle. Minulla on tällainen joku mummonmummon Arabian astiasto, jota on säästelty ja päätin, että nyt on se päivä, jolloin sitä saa alkaa käyttää. 

Niin vanhat posliiniastiat sisältävät lyijyä, ei kannata käyttää 

Tunnistan ilmiön. Itsekin toteutin tuota joskus, mutta kun jossain vaiheessa havahduin parempien esineiden panttailuun, lopetin. Heitin Arabiat, Iittalat sun muut bulkkiastiat ja aterimet mäkeen ja otin Versacen setit ja hopeiset aterimet käyttöön. Ne tuo jokaiseen ateriaan miellyttävän, ylevöittävän vivahteen.

Minä olen vähän tällainen, erityisesti vaatteissa. En osaa sanoa, mistä se johtuu. Tuntuu vain, että kun ne ovat hienoja, niin pitäisi säästellä niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä säästetty pahan päivän varalle. Minulla on tällainen joku mummonmummon Arabian astiasto, jota on säästelty ja päätin, että nyt on se päivä, jolloin sitä saa alkaa käyttää. 

Niin vanhat posliiniastiat sisältävät lyijyä, ei kannata käyttää 

Posliiniastioissa on lasitus, joten materiaalista ei tartu ruokaan mitää. Vanhat astiat ovat todellakin oikeaa posliinia, uudemmat niinsanottua kivitavaraa. Tietääkseni näissä ei ole lyijyä. Lyijyä sen sijaan on vanhoissa hiotuissa lasiesineissä. Näissä ei kannata säilyttää mitään, mutta juhlapaivänä voi käyttää.

Olen huomannut ja tehnyt tuota itsekin, otin sitten ne käyttöön. Niitä parempia astioita myös joskus arkea piristämään, samoin niitä hienoja mummoni kutomia pellavapyyhkeitä, tätini ja äitini olivat säilyttäneet vain kaapissa, minä otin ne käyttöön.

Pitäkää ne edes näkyvillä, jos ovat kauniita. Ei kaapissa.