Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin kokematon mies
25.05.2024 |
Ja vajaan 2 vuoden päästä täytän 40. Olen muistaakseni käynnyt ehkä 5-6 treffeillä mutta siinäpä se ja viimeimmästä on vajaa 9 vuotta aikaa. Olen autismin kirjolla (asperger, add), ahdistuneisuushäiriö, vaikea masennus ym. Olen lisäksi työkyvyttömyyseläkkeellä joskin teen vuosittain vähän töitä mitä pystyn. Minulla ei ole kavereita eikä oikeastaan minkäänlaista sosiaalista elämää johon varmasti vaikuttanut tuo autismi kun sosiaaliset taidot ja tilanteet ovat minulla todella vaikeita.
Edellä mainituista huolimatta kaipaan kumppania ja parisuhdetta. Olen tosin vasta lähtötelineissä kun muilla samanikäisillä on jo paljon kokemusta, perheet ym. Samanikäisillä naisilla voi olla jo aikuisia lapsia tai teinejä tosin joukkoon mahtuu monenikäisiä lapsia.
En välttämättä tulisi lasten kanssa toimeen ja siksi lapseton kumppani olisi ihanne, epäilen myös että naiset joilla lapsia voivat olla todella vaativia kumppanin suhteen ja oma "cv" ei kyllä varmasti kelpaisi. Tosin ihmiset ovat erilaisia ja varmasti lapsettomissakin on vaativia mutta lasten kanssa pitäisi osata toimia ja jos on vaikeuksia jo aikuisten kanssa niin parempi on kun katsoo vaan lapsettomia.
En vaan tiedä kuinka hekään minuun suhtautuisivat kun olen mitä olen ja onko sekin joku merkki kun ei ole noin 9 vuoteen käynnyt treffeillä vaikka yrittänyt aloittaa netissä juttelua monesti tässä välissä. Livenä en osaa aloittaa juttelua ollenkaan kun jännitän itseni kipsiin ym. jolloin netti tarjoaa vähän helpomman tavan aloittaa mutta myös vaikeamman kun siinä tulee ongelmaksi kirjoittelu joka ei ole minulle yhtään helppo tapa kommunikoida, minulla kestää kauan etsiä oikeita sanoja ja muodostaa ne oikeoppiseen tai lähelle sitä lauseeseen. Ehkä yritän olla liian tarkka ettei tule yhtään virheitä lauseisiin jne. mutta varmaan yksi luonteenpiirre. Joka tapauksessa niin en pysty vauhdikkaaseen keskusteluun netissä kun livenäkin joudun miettimään mitä sanon tarkasti.
Alkaa vaan ahdistamaan tämä yksinäisyys joka vaivaa ympäri vuoden. Talvella vähemmän mutta näin kesällä alkaa tuntua todella pahalta ja vieläkin yksinäisemmältä. Käyn tapahtumissa mitkä kiinnostaa miten on mahdollista tilanteestani johtuen ym. mutta niissä kohtaamiset ovat luokkaa nolla ja tuntuu yleensä että olen ainoa ihminen joka niissä on yksin liikkeellä.
Kommentit (13)
Sinun kannattaa ensisijaisesti etsiä kaltaisiasi naisia. Eli mielellään toinen autisti, kenellä jotakin mielenterveysongelmia ja vähän tai ei lainkaan kokemusta. Niin ja että on työelämän ulkopuolella, harvoin työssä käyvä jaksaa arjessaan katsella tuilla elävää kotona kyhjöttäjää.
Usein ongelma on se että etenkin miehet etsii naista, joka elää aivan eri todellisuutta kuin he itse. Se ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli samaa, mutta sitten kun satuin pääsemään naisten kanssa läheisempiin tuttavallisuuksiin, niin kyllä ne pumpulimielikuvat sieltä karisi varsin nopeasti eikä se ollut lainkaan sellaista millaiseksi kuvittelin. Nyt olen aivan mielelläni yksin vain.
Mitä tarkoitat pumpulimielikuvilla? Naisethan ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin miehetkin. Ovat vaan eri sukupuolta, eivät mitään erillisiä taikaolentoja. Tosin pakko myöntää että välillä tahtoo itsellä mennä ajatus tuonne taikaolentopuolelle silloin kun yrittää tutustua toiseen eikä keksi mitään sanottavaa vaikka ihminen siellä ruudun toisella puolella myös on. Tuottaa paljon vaikeuksia saada tätä ajattelua pois. Tosin tämä on ongelma vain kun yrittää tutustua toiseen, sukulaisten kanssa ei ole tätä ongelmaa. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli samaa, mutta sitten kun satuin pääsemään naisten kanssa läheisempiin tuttavallisuuksiin, niin kyllä ne pumpulimielikuvat sieltä karisi varsin nopeasti eikä se ollut lainkaan sellaista millaiseksi kuvittelin. Nyt olen aivan mielelläni yksin vain.
Mitä tarkoitat pumpulimielikuvilla? Naisethan ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin miehetkin. Ovat vaan eri sukupuolta, eivät mitään erillisiä taikaolentoja. Tosin pakko myöntää että välillä tahtoo itsellä mennä ajatus tuonne taikaolentopuolelle silloin kun yrittää tutustua toiseen eikä keksi mitään sanottavaa vaikka ihminen siellä ruudun toisella puolella myös on. Tuottaa paljon vaikeuksia saada tätä ajattelua pois. Tosin tämä on ongelma vain kun yrittää tutustua toiseen, sukulaisten kanssa ei ole tätä ongelmaa. ap
Pumpulimielikuvat voivat tarkoittaa ehkä sitä ajatusta, että parisuhde jotenkin ratkaisisi kaikki ongelmasi. Parisuhde vaatii kuitenkin aika paljon ihmiseltä, siis sovittautumista toisen mukaan ja myös omalle epämukavuusalueelle menemistä. Ja jos jo yksinasuessa on ollut vähän vaikeuksia arjen kanssa, niin parisuhteessa tämä voi kärjistyä entisestään. Mutta sitähän ei voi tietää ennen kuin sen elää käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa ensisijaisesti etsiä kaltaisiasi naisia. Eli mielellään toinen autisti, kenellä jotakin mielenterveysongelmia ja vähän tai ei lainkaan kokemusta. Niin ja että on työelämän ulkopuolella, harvoin työssä käyvä jaksaa arjessaan katsella tuilla elävää kotona kyhjöttäjää.
Usein ongelma on se että etenkin miehet etsii naista, joka elää aivan eri todellisuutta kuin he itse. Se ei toimi.
Varmaan näin. Tosin mitä facebookin ryhmässä (autismin kirjolla olevat) niin joskus jotain keskusteluja on niin niissä kyllä kerrotaan että on sekä että pareja eli toinen voi olla samankaltainen kuin minä (tosin ei siis ihan mutta sinnepäin) mutta on suhteessa normaalin työssäkäyvän kanssa jne. Ihmiset ovat erilaisia.
Itse olen pyrkinyt etsimään naista joka eläisi samankaltaisessa tilanteessa. Silloin kun vielä oli työelämässä kunnolla ja ei ollut vielä kirjolla niin etsi naista joka olisi samankaltaisessa tilanteessa, nyt sitten kun ei ole enää samassa tilanteessa työssäolevien kanssa ja kirjolla niin koittaa katsoa samaa mitä itse mutta kumminkin ei täysin sulje pois muita. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli samaa, mutta sitten kun satuin pääsemään naisten kanssa läheisempiin tuttavallisuuksiin, niin kyllä ne pumpulimielikuvat sieltä karisi varsin nopeasti eikä se ollut lainkaan sellaista millaiseksi kuvittelin. Nyt olen aivan mielelläni yksin vain.
Mitä tarkoitat pumpulimielikuvilla? Naisethan ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin miehetkin. Ovat vaan eri sukupuolta, eivät mitään erillisiä taikaolentoja. Tosin pakko myöntää että välillä tahtoo itsellä mennä ajatus tuonne taikaolentopuolelle silloin kun yrittää tutustua toiseen eikä keksi mitään sanottavaa vaikka ihminen siellä ruudun toisella puolella myös on. Tuottaa paljon vaikeuksia saada tätä ajattelua pois. Tosin tämä on ongelma vain kun yrittää tutustua toiseen, sukulaisten kanssa ei ole tätä ongelmaa. ap
Pumpulimielikuvat voivat t
Niin tietysti tuo että kun on elänyt ihan eri arkea kuin mitä parisuhde on niin toimisiko se ollenkaan jne. Mutta vaikea sitä tietää ennenkuin sen kokee. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä mikään kokematon ole? Kokemusta ainakin omasta kädestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa jokaisen ymmärtää sellainen asia, että jokainen ei löydä sitä oikeaa koskaan ja osa löytää sen oikean jo teininä. Ihmiset ovat todella erilaisia tarpeiltaan ja haasteiltaan.
On olemassa turhautuneita naisia, jotka eivät ole ikinä saaneet yhdeltäkään elämänsä mieheltä riittävää huomiota. Tarkoitan tällä isä(hahmo)-suhdetta ja suhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Seksikokemuksia voi olla, jotka ovat surkeita. 98% miehistä tyytyy seksissä siihen, että puristelevat rintoja ja ovat tunkemassa puolikuivaan alapäähän. Sitten max 2 minuutin jyystö ja kääntävät selän. Eivät todellakaan ole millään tavallaan kiinnostuneita naisten ajatuksista jne.
Esa Saarisella on ollut oikea asenne vaimoaan Pipsaa kohtaan. Hän sanoi jo kymmeniä vuosia sitten kohtelevansa vaimoaan kuin kuningatarta. Ei tarkoita mitään pokkurointia vaan nimenomaan huomion ja mielenkiinnon antamista pariskunnan toiselle osapuolelle. Saarinen ei ole sellaisen oloinen ihminen, jolle riittää se että kunhan edes joku on sattunut mukaan.
En ole tavannut sinua, mutta mielestäni kirjoitat hyvin enkä usko, että sosiaaliset taitosi ovat välttämättä mitenkään huonot suhteessa kohteluun, mitä olet ihmisiltä saanut. Mitä pitempi ja komeampi mies on, sitä enemmän hän saa mahdollisuuksia harjoitella sosiaalisia taitoja, sitä enemmän saa anteeksi ja sitä enemmän hän voi laajentaa ilmaisurepertuaariaan, koska ei pelkää negatiivista vastaanottoa. Jos olisit komea, naiset yrittäisivät tehdä tikusta asia aja saada huomiosi. Naiset eivät yleisestä romanttisesta seksismistä huolimatta ole mitään neroja, jotka näkevät miehen sieluun ja tietävät leukalinjan ja pituuden perusteella miehen sosiaaliset taidot, vaikka sosiaalisesti korrektia onkin selittää seksuaaliset tuntemukset tuolla taitopuheella.
Tavalliset ja rumat miehet ovat koko ajan varpaillaan ja pelkäävät, että tekevät jonkin väärän ilmeen tai sanovat jotain väärin eivätkä pysy ruodussaan.
Elämä on peli ja olet antanut ymmärtää, että sinulla on rankkaa, joten en halua sekoittaa ajatuksiasi liikaa enkä implikoida, että sinun pitäisi rakentaa identiteettisi kokonaan uudelleen. Joissakin tilanteissa on hyvä pelata niin, että vetoaa näihin trendikkäisiin diagnooseihin ja toisissa tilanteissa taas se on melkein kuolinisku itselle. Siinä ei toki ole mitään vikaa, että kertoo noista anonyymeillä palstoilla. Sen sijaan työhaussa tai harrastuksissa ei kannata tuollaisia kertoa, koska siten ihmiset alkavat kaivelemaan vikoja sinusta ja liittämään sinuun ominaisuuksia, joiden olemassaoloa ei ole osoitettu. Autismi sun muuthan eivät ole todettavissa verikokeella kuten joku tarttuva tauti, vaan perustuvat elämänhistoria- ja käytösanalyysiin ja monet olosuhteet voivat aiheuttaa samat "oireet".
Jos sinulla on haastetta jossain tietyssä asiassa kuten vaikka puhuminen, katsekontakti tms. niin esim. kansalaisopiston kursseilta saa ammattimaista ja positiivista palautetta ja voi vähän korjata omaa itsetuntoaan ja ihmiskuvaa, vaikka miesmalliksi siellä ei muutu. Sosiaaliset taidot koostuvat useasta eri osa-alueesta ja en itse ajattelisi, että niistä on hyvä puhua yksittäisenä kimppuna, koska silloin helposti keskitytään lopputulokseen ja siihen, miltä tuntuu. Yksinäisyys ei ole suoraan osoitus sosiaalisista taidoista tai päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-euroopassa sen sijaan lämpötilat 20 astetta pääosin ja sateista, mitä vttua???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vähän outoja kommentteja taas tässäkin ketjussa... Mulla on autistinen mies jonka kanssa ollaan alusta oltu etäsuhteessa, netin kautta tavattiin, itse olen todennäköisesti myös autismin kirjolla. Oli ollut yli kymmenen vuotta yksin ilman mitään yritystäkään parisuhteeseen ja kun sanoin että olen hänestä kiinnostunut, meni oma hetkensä ennenkuin prosessoi asian että onko edes valmis koittamaan enää. Mulla on takana pari väkivaltaista suhdetta ja hänellä pettämistä ja hyväksikäyttöä (naisen puolelta siis) joten hitaasti edettiin että saatiin molemminpuolinen luottamisen tunne.
Nuo "haasteet" mitä sanoit, ei välttämättä ole oikeasti haasteita. Tarvitsee vaan sen oikeantyyppisen ihmisen jolla on ymmärrystä asioista ja osaa lukea tilanteita. On hänellä pari kertaa tullut sensory overload jonka johdosta ei olla oltu yhteyksissä muutamaan päivään. Normaalitilanteissa jutellaan päivittäin. Se vaan kuuluu asiaan välillä.
Mulla on kaksi lasta mutten ole heidän lähivanhempi, asuvat isällään. Ovat kuitenkin mun mieheen tykästyneet todella paljon, vaikka hänkin aluksi minulle sanoi että pelkää ettei voisi olla kenellekkään hyvä isä erinäisistä syistä. Hyvin on kuitenkin mennyt ja hänkin on saanut luottoa lasten kanssa pärjäämiseen. Pääosin kuitenkin vietämme aikaa keskenämme koska nähdään välimatkan takia niin harvoin.
Ei se mahdotonta ole Ap:n lähtökohdista saada parisuhdetta.
(Ja koska tämän palstan kävijöillä on ongelmia autisminkirjolaisten kanssa, niin sanon vielä että kyllä, olemme molemmat kokopäivätöissä)
Itsellä oli samaa, mutta sitten kun satuin pääsemään naisten kanssa läheisempiin tuttavallisuuksiin, niin kyllä ne pumpulimielikuvat sieltä karisi varsin nopeasti eikä se ollut lainkaan sellaista millaiseksi kuvittelin. Nyt olen aivan mielelläni yksin vain.