Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni kuolemasta tuli tänään kuluneeksi 3 vuotta, mutta ei se minua harmita tai sureta paljonkaan.
25.05.2024 |
Hän kuoli 3 viikon iässä, hän syntyi jo rv 29v ja hänellä oli downin oireyhtymä ja vaikea sydänvika. Ei hänestä olisi ollut eläjäksi, koska sitä sydänvikaa ei voitu hoitaa leikkauksella sen keskoisuuden vuoksi. Sitä paitsi hän olisi ollut aikuisenakin ehkä noin 6-8 vuotiaan lapsen tasolla.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa ja sinä kirjoitat siitä täällä mukamas äitinä. Häpeä. On olemassa oikeastikin lapsensa menettäneitä ihmisiä.
Mene itseesi. Manaat itsellesi tuota kohtaloa tuolla pelleilyllä.
Missä lukee, että olin hänen äitinsä? Olin hänen isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomattiinko se sydänvika ja Downin syndrooma vasta syntymän jälkeen vai jo alkuraslauden ultrassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa ja sinä kirjoitat siitä täällä mukamas äitinä. Häpeä. On olemassa oikeastikin lapsensa menettäneitä ihmisiä.
Mene itseesi. Manaat itsellesi tuota kohtaloa tuolla pelleilyllä.
Missä lukee, että olin hänen äitinsä? Olin hänen isänsä.
No sittenhän sen ymmärtää.
Joo, isät eivät sure lastensa kuolemaa.
Surettaako lapsen äitiä, ja miten isä kannattelee äidin surua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Huomattiinko se sydänvika ja Downin syndrooma vasta syntymän jälkeen vai jo alkuraslauden ultrassa?
Vastaa AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin sairasta provota tällaisella. Häpeä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunteitaan voi pakottaa. Jokainen elää tavallaan. Mulla nousi pala kurkkuun jo lukiessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa että tuo "vauva" tämän palstan osoitteessa ei enää tarkoita yhtään mitään muuta kuin varmaa täkyä palstan provoille.
Kuolemassa ei ole mitään pelättävää, se on monella tavalla lohdullista ja armollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa ja sinä kirjoitat siitä täällä mukamas äitinä. Häpeä. On olemassa oikeastikin lapsensa menettäneitä ihmisiä.
Mene itseesi. Manaat itsellesi tuota kohtaloa tuolla pelleilyllä.
Olen eri, mutta oletko sinä oikeasti noin naiivi, että kuvittelet kaikkien vanhempien välittävän? Olisinpa itsekin noin idealistinen, en toki kokoaikaa mutta hetken että saisi tuntumaa yksinkertaisuuteen. Omat vanhempani eivät ole koskaan välittäneet, me lapset olemme käytännössä vihollisia jotka pitää alistaa ja nujertaa keinolla millä hyvänsä. Joskus pistää miettimään mikä saa ihmisen kuvittelemaan, että vanhemmuus tarkottaisi yhtään mitään.
Älkää vastatko, sama provoilija joka ennenkin valheitaan levitellyt!!
Poistoon!!
Vierailija kirjoitti:
Kuolemassa ei ole mitään pelättävää, se on monella tavalla lohdullista ja armollista.
Kuolemasa ei ole pelättävää, mutta läheisen menettäminen on silti hirveää. En minä silloin pelkää sitä että hän on kuollut, vaan suren sitä että menetin lopullisesti läheisen ihmisen. Armollista on ehkä, jos pitkään kärsinyt kuolee, äkillisesti kuolleen nuoren kuolemassa taas ei ole mitään lohdullista.
Vierailija kirjoitti:
Henna...??
Mitä luultavammin...
Suoraan roskiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa ja sinä kirjoitat siitä täällä mukamas äitinä. Häpeä. On olemassa oikeastikin lapsensa menettäneitä ihmisiä.
Mene itseesi. Manaat itsellesi tuota kohtaloa tuolla pelleilyllä.
Missä lukee, että olin hänen äitinsä? Olin hänen isänsä.
Olet hänen isänsä.
Eihän se huono asia ole päivittäin sitä pohtii koska tämä maailma saa jäädä ja murheet muiden murheiksi. Kaikki menee huonompaan suuntaan joten onneksi täältä pääsee pois tämän maapallon ongelmista.
Alue: Aihe vapaa
Ai jaa ja sinä kirjoitat siitä täällä mukamas äitinä. Häpeä. On olemassa oikeastikin lapsensa menettäneitä ihmisiä.
Mene itseesi. Manaat itsellesi tuota kohtaloa tuolla pelleilyllä.