Ihana mieheni..

väsynyt aamulla, kaikille meille tulee sellaisia hetkiä, kun on niin väsynyt ettei jaksa olla ystävällinen eikä pysty ajattelemaan toisten väsymystä, tahtoo vaan itse nukkua. Hyvä, että sai nukkua ja että meni noin nopeasti ohi, ja että on myös vähän nolo ja pyysi anteeksi - ei siis tee tuollaista usein, vaan silloin kun on todella paha hetki.

Onko teillä muuten ihan hyvä suhde?

Minä saattaisin vetää tuottaisesta jo ison herneen nenään.

Tiedän, että hän on oikeasti väsynyt. Niin olen myös minä. Hän on aina kaikkien puheissa sankari, koska tekee tärkeätä työtä ja mielettömillä viikkotunneilla. Minä vain lomailen kotona.



Meillä on hyvä suhde, rakastamme toisiamme. Vedin silti palkokasvin nenääni, enkä aio miestä huomioida ennen kuin pyytää anteeksi.



T. Ap

pitää ruveta paha sisuseksi!

kun kerran on sunnuntai ja miehen ei tarvitse (?) tehdä työtä tänään, niin olisit nyt antanut nukkua sitten pitkään. Ei sillä että hänellä "raskaan työn raatajana" kuuluisi aina saada vaan levätä ja sun vaan jaksaa, mutta miksi tehdä asiat puolittain. Kerran olit jo hereillä ja kaipasit vaan aamiaisseuraa (tai "lapset kaipasivat"), niin kyllä muakin väsyneenä voisi tympäistä sen takia nousta.



Eikö voisi sopia niin, että esim. lauantaisin hän nousee ja hoitaa aamupalat, jos kerran töidenkin suhteen pitää olla tavoitettavissa ja sä saisit nukkua niin pitkään kuin väsyttää ja herätä omia aikojasi, ja vaikka sunnuntaina olisi hänen vuoronsa?

teet niinkun hän toivoi :jätä hänet rauhaan! ;)

Mies lähtee töihin kutsuttaessa. Esim eilen klo 08.30. Minä herään klo 06 joka aamu muutaman yöherätyksen jälkeen lasten kanssa. Siihen nähden klo 09 on minulle jo päivän puolella.

Kuvittelin, että olisi silloin jo jaksanut nousta aamupalalle. Tiedän, että väsymykseni saa asiat näyttämään isommilta kuin ne ovatkaan. Silti harmittaa se, että minun tarpeitani ei kukaan näytä olevan kiinnostunut täyttämään. Mä vaan jaksan ja jaksan, vaikka nukkumatta.

Huoh, onneksi lapset kasvavat nopeasti tästä vauvavaiheesta ja alkavat nukkua myös öisin.

Tänään minua kuitenkin harmitti miehen rumat sanat ja ajattelemattomuus. Harmitustani kasvattaa entuudestaan se, että hän nukkuu edelleen.

Ja kun on vielä nämä pakkaset, ettei pääse edes ulos lasten kanssa tuulettumaan. Ehkä suuntaamme HopLopiin :)

T: Ap

kun kerran on sunnuntai ja miehen ei tarvitse (?) tehdä työtä tänään, niin olisit nyt antanut nukkua sitten pitkään. Ei sillä että hänellä "raskaan työn raatajana" kuuluisi aina saada vaan levätä ja sun vaan jaksaa, mutta miksi tehdä asiat puolittain. Kerran olit jo hereillä ja kaipasit vaan aamiaisseuraa (tai "lapset kaipasivat"), niin kyllä muakin väsyneenä voisi tympäistä sen takia nousta.

Eikö voisi sopia niin, että esim. lauantaisin hän nousee ja hoitaa aamupalat, jos kerran töidenkin suhteen pitää olla tavoitettavissa ja sä saisit nukkua niin pitkään kuin väsyttää ja herätä omia aikojasi, ja vaikka sunnuntaina olisi hänen vuoronsa?

Ensiviikko kun on urheiluloma, joten ei harrastuksia tms. Tulin kuitenkin järkiini ;D EI tää ehkä ihan niin vakavaa ole.

Mukavaa, kun voi purkautua jossain! Kiitos teille!

T: Ap

teet niinkun hän toivoi :jätä hänet rauhaan! ;)

onhan se niin, että näin ulkopuolisena sitä on helppo kuvitella helpot ratkaisut. :) Mutta kyllä mä oikeasti ajattelin niin, että myös sä ansaitsisit lepoa ja isä saisi ottaa vastuuta tenavista.



Kerroit, että rakastatte toisianne; mitä miehesi olisi mieltä, jos ehdottaisit, että lähtisit yksin viikonlopuksi vaikka jonnekin ystäväsi luokse kylään? Voisi olla aika mielettömän voimaannuttava matka! :)



Totta kai ymmärrän että superväsyneenä vastuu joskus tuntuu kaatavan alleen ja kun toinen vaan nukkua porskuttaa, niin se ottaa päähän. Vielä kun olisi päässyt valmiiseen aamiaispöytään eikä sekään kelpaa. :/

Voi mua, oon kai liian kiltti. Vaikka kyllä mä osaan sisuuntuakin jos niikseen tulee.



Tuo viikonloppureissu kuulostaa ihanalta. Voisin ruveta suunnittelemaan sellaista! Ystäväni asuu Pariisissa, jos lähtisin sinne viikonlopuksi :)



Mies pärjää lasten kanssa hienosti! En epäile hänen taitojaan ollenkaan. Olen kai vain totuttanut hänet vähän liian hyvään. Oma moka.



Kiitos sinulle viestistäsi!



T: Ap

Päätettiin lasten kanssa lähteä nyt HopLopiin! Eiköhän ne murheet unohdu siellä :)



Mies saa jäädä nukkumaan (en käsitä miten voi nukkua vieläkin?) ja miettiä itsekseen miten vaimolleen puhuu.



T: Ap

Meillä on ihan sama tilanne. Mies tosin tekee klo 7-17 töitä arkisin ja mua valvottaa vain yksi 8kk sairasteleva lapsi. Kyllä ottaa päähän minä ja vauva noustiin klo 5 ja mies klo 11.30. Antaisi joskus minunkin nukkua. Viime yönä tuli 4h kolmessa pätkässä. Väsyttää eikä niin vähän.

Mies nousee viikolla klo 05.00 ja hoitaa esikoisen yöheräilyt joita on monta. (Minä imetän öisin kuopusta myös monta kertaa, siksi ollaan jaettu näin. Jos yksin joutuisi hoitamaan molemmat, en saisi nukkua ollenkaan. )



Viikonloppuna mies nousee lasten kanssa kun minä en jaksa. Tänään nukuin klo. 10.30 vaikka minun olisi pitänyt antaa miehen nukkua edes viikonloppuisin kun ei viikolla saa.

Huono-omatunto vaivaa mutta en vain pääse aamulla sängystä ylös kun olen kuoleman väsynyt. Ajatus olisi hieno, että nousisin kerrankin ja MINÄ tekisin miehelleni aamupalan ja keittäisin kahvit mutta meillä menee näin päin.



Onneksi miestä ei haittaa ja on aamulla virkkuna kun on tottunut heräämään aikaisin. Mutta silti, väsytän sen hengiltä.

Olimme pukemassa ulkovaatteita lasten kanssa, kun mies ponkaisi sängystä ylös kyselemään, että mihin olemme menossa. Vaikutti nololta.



Kerroin, että en voi pihallekaan vauvoja viedä, joten jää isompienkin ulkoilut väliin ja olimme siksi menossa HopLopiin.



Mies pyysi anteeksi rumia sanojaan ja sanoi vievänsä lapset viettämään päivää HopLopiin ja sen jälkeen vielä mummille syömään.



Minä suuntaan vaahtokylpyyn kolmen viikon MeNaisten kanssa, joita en ole ehtinyt lukemaan ja sen jälkeen päikkäreille! Ihanaa!