Jos lääkäri on kirjoittanut sinulle lähetteen erikoislääkärille poliklinikalle

Miettisin järjestelmää, jossa tehdään selkeä löydös, mutta ei haluta hoitaa sitä. Menisin yksityislääkärille, hankkisin uudet lähetteet tai hoitaisin asian yksityisellä puolella. Moni vanhus joutuu jo tekemään noin jopa diabetesongelmien kanssa. Ehei, emme hoida säärihaavaasi julkisella puolella.

Julkisella se on aika tyypillistä. Vain rahalla saa yksityiseltä. Ja suoraan lähes, liikaa jonottamatta. Ellei ole asia ettei voi siellä hoitaa. Jotain valikoimaa on nykyään yksityisellä. Ikävää vain että osa ei uskalla mennä enää julkiselle ja rahaa ei ole yksityiselle.

Riippuu hiukan tilanteesta. Voisi olla ihan huojentavakin tieto että alaan erikoistunut lääkäri ei näe syytä huoleen. Toisaalta jos vaiva kuitenkin on edelleen olemassa ja se haittaa arkea olisihan tuo myös pettymys sen suhteen että tuosta lähetteestä ei olisi apua. Olisi aloitettava alusta.

Naurahtaisin, laittaisin kirjeen talteen ja jatkaisin elämääni. Jossain vaiheessa joudun taas hakeutumaan päivystykseen vaivani takia, ja kun päivystyslääkäri valittaa, miksi en ole hoidattanut vaivaani niin, ettei se enää aiheuta päivystyskäyntejä, kaivan kirjeen esiin tai käsken katsoa järjestelmästä, että on vaikea hoidattaa ja hoitaa, jos ei tutkita. Saa sitten laittaa viestiä minne haluaa. Minun sanani ei kokemuksestani paina yhtään mitään, mutta välillä lääkärin sanalla on jopa väliä ja asioita alkaa tapahtua sen jälkeen.

Olen jo kauan sitten hyväksynyt kuolevaisuuteni. Pidän aika tarkkaa kirjaa ja dokumentasatiota hoidostani ja hoitamattomuudestani, ja jos jokin kerta lähtee henki, omaisilla on aika paljon materiaalia siitä, miten toistuvasti on jätetty hoitamatta ja sitten kun asiat saavuttanut aivan uudet mittasuhteet, raivotaan, kun en kuulema hoidata itseäni. Siihen ei kuitenkaan kukaan osata vastata, miten sitä hoitoa on tarkoitus saada. Jos otan yhteyttä kerran viikossa tai kuussa saadakseni lääkäriajan, ja vastaus on katellaan tai ei oo, ei se asia muutu, vaikka ottaisin yhteyttä joka päivä. Korkeintaan ohjattaisiin mielenterveyspalveluihin. Silloin harvoin kun olen lopulta päässyt terveysasemalle, lääkäri on aika lailla heti todennut, että terveysasemalla mulle ei voida tehdä mitään ja suunta on päivystykseen tai lähete polille. Sitten siellä ihmetellään, miten asialle ei ole koskaan tehty mitään terveyskeskuksen lääkärikäynneillä. Millä käynneillä? Sillä yhdellä, jossa totesi, että vaadin jo sellaista tutkimista ja hoitoa, että eivät kykene siihen? 

Olisin ensimmäiseksi ärtynyt oletettavasti huonosti laaditusta lähetteestä ja riittämättömästä perustason tutkimisesta lähetteenteon pohjana. Ajattelisin myös, että epävarmassa tapauksessa lähettävä lääkäri olisi voinut selvittää asiaa erikoispoliklinikalta joko puhelimitse tai paperikonsultaationa etukäteen. T. Lähetteitä elämäntyönään lukenut 

Vierailija kirjoitti:

Naurahtaisin, laittaisin kirjeen talteen ja jatkaisin elämääni. Jossain vaiheessa joudun taas hakeutumaan päivystykseen vaivani takia, ja kun päivystyslääkäri valittaa, miksi en ole hoidattanut vaivaani niin, ettei se enää aiheuta päivystyskäyntejä, kaivan kirjeen esiin tai käsken katsoa järjestelmästä, että on vaikea hoidattaa ja hoitaa, jos ei tutkita. Saa sitten laittaa viestiä minne haluaa. Minun sanani ei kokemuksestani paina yhtään mitään, mutta välillä lääkärin sanalla on jopa väliä ja asioita alkaa tapahtua sen jälkeen.

Olen jo kauan sitten hyväksynyt kuolevaisuuteni. Pidän aika tarkkaa kirjaa ja dokumentasatiota hoidostani ja hoitamattomuudestani, ja jos jokin kerta lähtee henki, omaisilla on aika paljon materiaalia siitä, miten toistuvasti on jätetty hoitamatta ja sitten kun asiat saavuttanut aivan uudet mittasuhteet, raivotaan, kun en kuulema hoidata itseäni. Siihen ei kuitenkaan kukaan osata vastata, miten sitä hoitoa on ta

Mitä hyötyä noista muistiinpanoista olisi kuolemasi jälkeen? Ketä ne kiinnostaisi? 

Mitähän siinä kirjeessä tarkalleen ottaen luki?

Kyllähän se nyt vituttais ettei saa vaivoihinsa apua. Ei kukaan käy lääkärissä huvikseen.