Lue keskustelun säännöt.
Apua, mitä mä ton mieheni suhteen teen?
12.02.2011 |
Meillä useampi pikkulapsi ja olemme molemmat väsyneitä. Minä kuitenkin pääsääntöisesti hoidan kaikki yövalvomiset, joten siinä suhteessa mies pääsee paljon helpommalta. Mä olen väsynyt ja nalkuttava akka, mutta teen ihan hirveästi lasten eteen ja miehen pitäisi tämä tajuta. Mies sanoo että kyllästyttää tämä jatkuva lastenhoito ja väsyttää, tahtoisi olla vaan rauhassa. On tosi lyhytpinnainen ja vetämätön, viikonloput on ihan hirveitä kun odottaa että toinenkin osallistuu mutta mies tekee kaiken niin laiskasti. Se näkyy lapsissa, ovat paljon riehakkaampia ja kiukkuisempia viikonloppuisin kuin arkena jolloin hoidan heitä yksin väsyneenä päivät. Silti ovat tasapainoisempia. Mua ottaa päähän, että mies vaan tokaisee ettei jaksa ja voi sitten jättää asioita puolitiehen..totta helkutissa muakin väsyttää, mutta teen silti kunnolla! Mitä mun pitäisi tehdä? Olen yrittänyt puhua ja selittää, pidettäisiin rytmiä ja oltaisiin tasapainoisia, ei rähjättäisi, mutta aina miehellä lipsuu..
Kommentit (5)
silloin vain petyt.
Puhukaa vakavasti.
Mies voi ollla myös masentunut, eikä todellakaan sitten jaksa. Tosin, jos hän jaksaa työssä käydä ihan hyvin, niin...
Millainen perhemalli miehellä on lapsuudesta?
Pidä sinä rytmi. Kutsu ihmisiä kylään ja vieraile jossain viikonloppuisin, jätä mies siivoamaan kotiin, jos ei jaksa lähteä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, enkä laita näitä lapsia "syyksi", muutakin on, mutta nyt tosi tiukilla resursseilla. Molemmat väsyksissä ja riitaa tulee.
Miehellä ollut ankea lapsuus ja siitä usein mainitseekin. Jopa niin että kun sanon miksi tekee lapsia kohtaan väärin (jos liian äkäinen tms) niin tokaisee että "no sellastahan mullakin oli". Mies myös itse sanonut välillä että onkohan hän masentunut kun mikään ei kiinnosta. Mutta tosiaan töissä käy hyvin ja harrastuksetkin kiinnostavat ja niitä jaksaa, tosin aikaa ei paljon ole niihin. Sitä tahtoisi enemmän, omia juttuja, mutta ihan kuten minäkin -eihän mullakaan mahdollisuuksia, yhdessä pitäisi jaksaa ja kantaa vastuu perheestä! Olen sanonut että sitten pitää mennä puhumaan lääkärille, tokaisee että ei varmasti mene mihkään.
eihän toi reilua sua kohtaan ole. Miehellä ei näytä olevan henkisiä resursseja parempaan. Hänen kuuluisi kyllä sitten hakea jotain apua, että jaksaisi paremmin. Mutta jos ei millään suostu, niin eihän tuossa ole paljon tehtävissä.
Kannattaisi ehkä yrittää vakavasti mutta ei syytellen puhua miehelle, että tilanne ei ole reilu ja että jotain on ihan oikeasti tehtävä, jos ei jaksa niin apua on haettava.
Mutta jos ei toimi niin komppaan tuota, että ulkoista mies mahdollisuuksien mukaan kokoonpanostanne, panosta ne omat voimavarasi lapsiin ja jätä huushollaaminen vähemmälle. Sitten ei tarvitse myöhemmin katua. Ja hanki jotain muuta kautta itsellesi vapaa-aikaa, esim. laita lapset nukkumaan ja jätä mies vahtimaan ja lähde jonnekin tai vie lapset välillä mummolaan.
Mä ymmärrän niin hyvin ton, että ei kestä lasten "vajaata" hoitoa, saati tylyä kohtelua. Monethan sanois tähän, että kyllä ne lapset vähemmälläkin pärjää ja teillä ei oo sentään väkivaltaa tms. mikä on minusta naurettavaa. Mulle on todella tärkeää, että lapsiin keskitytään, heistä ollaan kiinnostuneita, että saavat paljon hellyyttä jne.
Miehellä ollut ankea lapsuus ja siitä usein mainitseekin. Jopa niin että kun sanon miksi tekee lapsia kohtaan väärin (jos liian äkäinen tms) niin tokaisee että "no sellastahan mullakin oli". Mies myös itse sanonut välillä että onkohan hän masentunut kun mikään ei kiinnosta. Mutta tosiaan töissä käy hyvin ja harrastuksetkin kiinnostavat ja niitä jaksaa, tosin aikaa ei paljon ole niihin. Sitä tahtoisi enemmän, omia juttuja, mutta ihan kuten minäkin -eihän mullakaan mahdollisuuksia, yhdessä pitäisi jaksaa ja kantaa vastuu perheestä! Olen sanonut että sitten pitää mennä puhumaan lääkärille, tokaisee että ei varmasti mene mihkään.
Ei varmaan olisi pitänyt tehdä toista niin nopeasti kun nyt menee voimien äärirajoilla, silloin ei arvannut. Ajatteli että kiva kun sisarukset kaverina toisilleen.