Elätkö mielestäsi vaatimatonta elämää?

asun lapsieni kanssa ( viikko - viikko ex-n kanssa ) tosi kivassa rivitalossa Helsingissä. Asunto on minun reilu 9 v päästä. Arvo on tällä hetkellä tähtitieteellinen, eli kannatti hankkia ensi asunto 25 vuotiaana.

Huonekalut ovat lähinnä kaikki perittyjä, talonpoikaisantiikkia sekä muutama Artekin huonekalu ja 2 kallista design-lamppua.

Olen nuorempana ollut Arabialla töissä ja astiat ovat Arabiaa, mm Kivi-tuikkuja on hyvin paljon, samoin mariskooleja, Aalto-maljakoita, eli kotini on aika moderni.

Ex antaa 100 euroa per lapsi vaaterahaa, eli lapset pukeutuvat kyllä hyvin, lisäksi ex.n uusi tyttöystävä ostaa kaikkea tosi ihanaa tyttärellemme.

Itse käytän vaatteita, jotka ovat jopa yli 10 v vanhoja, käytän tällä hetkellä deutsina hajuvettä, josta en tykkää, koska säästän kaikesta. Palkkani menee täysin lainaan, yhtiövastikkeeseen ja ruokaan. Joka toinen viikko syön edellisen viikon jämiä, voin syödä hyvin puuroa monta iltaa putkeen, jos edellisellä viikolla ei jämiä ole jäänyt.

Mutta olen myös laihtunut paljon, 1,5 vuodessa yli 15 kg.

En voi edes kuvitella että lähtisin käymään ulkomailla, pelkästään Espoossa käyminen, kertalippu 4 euroa suunta, on täysin pois suljettu.

Kävin tänään hammaslääkärissä, eka lasku oli 45 euroa, toinen samanlainen tulee reilu 2 vkon päästä. Tilillä rahaa on, mutta yritän pitää hätävaran samana, eli nyt pitäis jostain säästää 90 euroa, joka voi olla mahdotonta.

Rahat riittävät juuri ja juuri, laskut saan maksettua ja päällisin puolin menee hyvin, mutta jos menisi vaikka jääkaappi, astianpesukone ja pyykinpesukone rikki puolen vuoden aikana voi olla että muutama itku pääsisi.

Pieni vuokrakaksio, jossa lapsen kanssa kahden. PIeni, vaatimaton auto. Ei ulkomailla käyntejä, vaatekaappi melko tyhjä. Toisaalta käyn hierojalla kerran viikossa, ulkona usein syömässä. Hemmottelen itseäni.

Asutaan 3 henkilöä pienehkössä kolmiossa josta maksan vuokraa melkein TONNI. Rahaa ei jää mihinkään ja asuntolainaa ei vielä voi ottaa koska molemmat haaveilemme opinnoista. Ja sitten on tilanne - jos mahdollista - vielä tiukempi.



Silti jotenkin kummassa saadaan aina laskut maksettua ja syödään ulkonakin ja huvitellaan paljon.

sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta jos ajattelee miten toisin voisin elää ja kuluttaa, niin siihen nähden kyllä.

Perheessä kaksi autoa ja työmatkat kuljetaan niillä. Lapsilla harrastuksia, jotka vaativat kuljettamista. Lisäksi perheen kesken tehdään ulkomaan/laskettelu/kylpylämatkoja. Lisäksi se omakotitalo, joka vie energiaa.



Eli kulutetaan ja ihan tyytyväisinä.

Asutaan omassa (ja nyt velattomassa!) kt-asunnossa, ei ole autoa, tehdään lomamatka ulkomaille n. joka toinen vuosi. Kukaan ei harrasta shoppailua; tavaroita, vaatteita ostetaan silloin kun niitä tarvitaan, ei ostamisen "ilosta". Silloin ostetaan se mikä halutaan, ei juosta tarjousten perässä. Mielummin kallis ja kestävä kuin halpa rimpula.

Syödään hyvin, harrastetaan mieluisia, mutta ei kalliita asioita.

Nyt tulee downshiftaaminen mieleen, mutta me ei olla shiftattu mistään down, vaan eletty jotakuinkin näin jotakuinkin aina. :)

Vanhemmat + 3 lasta.

Tosin tilava asunto Helsingin kantakaupungissa.



Mutta asunnon jälkeen elämä on ns. vaatimatonta. Emme tuhlaile. Kaikki huonekalut edullisia löytöjä ja pidämme niistä hyvää huolta niin, että ne kestävät. Vaatteita ostamme silloin tällöin kirpparilta, uutena vain harvoin. Ruoan lisäksi ei oikein rahareikiä ole. Ei kun onhan! Kirjoja on vaikea vastustaa, mutta niitäkään ei tule ostettua enempää, kuin pari kuukaudessa. Kirjastossa ravaamme alvariinsa.



Jollain kierolla tavalla tällainen elämäntyyli sopii mulle parhaiten. Välillä haaveilen, että revittelisin oikein kunnolla ja ostaisin vaikka mitä kivaa, mutta kun menen tosissani kauppoihin, niin en löydäkään enää mitään oikeasti tuhlaamisen arvoista. Parhaimmat löydöt teen siis ikkunaostoksilla ilman rahapussia: "Haluan ton ja ton ja oiiii ku on ihana, tuon ostan ens kerralla!"



Eli suurinpiirtein vaatimatonta elämää, mutta globaalissa mittakaavassa yltäkylläistä -eletty on myös köyhyyden keskellä ulkomailla, jolloin oma hyväosaisuus vain konkretisoitui.

Elämäni on aika vaativaa. Mutta uskon selviäväni siitä loppuun asti.

Mutta tuskin.

asutaan vuokralla lähiössä vantaalla kerrostalo- kolmiossa. Meitä 5 henkee tässä 73 neliön läävässä. Asuntomme televisiot vanhoi kuvaputkitöllöjä, ei mitään hienoi kotiteattereita löydy eikä muutakaan arvotavaraa... kaikki kalusteet on joltain saatuja, käytettyjä. Vaatteet on kirppis ja tarjoustalotyyliä. Auto on vanha paska, joka ei nyt pakkasilla toimi edes. Astianpesukone, joka toimii vaikkakin on vähän rikki...on mulla toki jotain arvokasta: 3 tervettä lasta ja mies ja emmaljungan uudet yhdistelmät ja 2 läppärii sekä welhon mix-kanavapaketti.. luksusta eikös :)

Asunto on aika arvokas, kun pk-seudulla ollaan: normaali 4 h+k -rivitalo Espoossa kivalla alueella. Muutoin kulutustottumuksemme ovat vaatimattomat: yksi auto, (vuosimallia -98, mutta toimii), vaatteita ostetaan vain tarpeeseen ja usein kirppikseltä, muutenkin suosin kierrättämistä, kulutan mieluummin palveluihin kuin tavaraan. Matkustelemme kyllä aika paljon.

Me kyllä asumme uudehkossa isossa ok-talossa, mutta muuten elän tosi vaatimattomasti. Rahaa en juuri itseeni käytä kun ei ole mitä käyttää. Tosin vaikka olisikin niin en kamalasti tuhlaisi, en ole sen tyylinen.

Meillä on kyllä ihan reilun kokoinen talo. Mutta muuhun ei rahaa käytetä. Huonekalut on ainakin toistaiseksi kaikki jotain 20 - 50 vuotta vanhoja rojuja. Ei siis mitään antiikkia, vaan oikeesti rojua. Kodin elektroniikka ei harrasteta, mutta meillä on telkkarin lisäksi dvd-soitinkin, kun miehen veli antoi meille vanhansa. Siihen sitten on muutama lasten dvd hankittu, mutta ei yhtään aikuisten elokuvaa. Kerran on vuokrattu elokuva.



Vaatteissa on lapsilla paljon kierrätyskamaa, mutta kouluvaatteet on hankittu uusiakin sen verran, että lapsi voi ylpeänä kulkea niissä. Aikuisilla on yksi vaatekerta, joissa mennään ihmisten ilmoille. Vaatteet ei oo rahakysymys, vaan kun shoppailu on maailman tylsintä hommaa, niin meillä ei kukaan jaksa hankkia vaatteita.



Ei matkustella. Ikinä ei olla oltu viikon reissussa. Mies ei halua olla niin kauan pois kotoa. Tehdään kyllä kahden päivän reissuja 1 - 2 kertaa vuodessa kotimaassa. Osa reissuista on ihan "rahalla tehtäviä" hotelliyöpymistä vaativia. Mutta osa myös kaukaisemmilla kavereilla kyläilemistä.



Mä kasvatan itse vihannekset ja perunat, teen marjoista mehut talveksi, hilloan omenat, kurpitsat, karviaiset, säilön punajuuret, kurkut, kurpitsaa. Metsästä haetaan mustikat ja puolukat.



Autot on meilläkin yli 10 vuotta vanhat. Nykyään ei toiselle autolle ole edes juuri käyttöä, joten on harkittu toisesta luopumista. Autoihin ei juurikaan kilometrejä kerry, kun ei ole päivittäistä työmatka-ajoa eikä mitään säännöllisiä pitkiä ajojakaan.



Lapset on vielä pieniä, joten niillä ei ole mitään kalliita harrastuksia eikä suurta kulutusta. Kotona viihtyvää väkeä ollaan, joten mihinkäs tässä mitään sen kummempaa tarvitaan.