Lue keskustelun säännöt.
Alkoholisti äiti mietityttää
20.05.2024 |
Äitini (täytti 60 joku aika sitten) on juonut alkoholia niin kauan kuin muistan. Kotoa pois muuton jälkeen jotenkin välimatka ja harvemmat tapaamiset + äidin omat kertomukset antoivat ymmärtää että juominen on hiipunut. Kuitenkin olen viime aikoina alkanut ymmärtää että eihän asia näin tietenkään ole, näemme vain harvemmin. Kuulen äidin äänestä heti puhelimessa että on ottanut, jotenkin ääni on semmoinen paksu. Myös kun lapsen kanssa mennään käymään saattaa olla reteesti vastassa drinkkilasi kädessä, silmät on semmoiset oudon harmaat, sumuiset.
Hän sai ennen raivo kohtauksia joiden uskoin liittyvän alkoholiin. Tuntuu että hän tulee todella pienestä määrästä semmoiseen arvaamattomaan humalaan jossa en tiedä räjähtääkö kohta vai ei. Haastaa riitaa ja heittäytyy marttyyriksi muutaman viinilasin jälkeen. Tämä hämmentää koska ajattelisin että toleranssi olis ennemmin kova kuin huono niin pitkän "uran" jälkeen. Olen jostain lukenut että nopea humaltuminen voi merkitä maksan heikkoa kuntoa mutta kuulema maksa voi erinomaisesti tutkimusten mukaan. Toki voihan tuossakin asiassa valehdella, en ole mitään papereita nähnyt tai pyytänyt.
Olen jotenkin jo vuosia sitten luopunut toivosta että asia/äidin juominen muuksi muuttuisi. Välillä tosiaan sinisilmäisesti uskoin että on loppumaan päin mutta tajuan tyhmyyteni nyt siinä asiassa. Jos ei voi selvinpäin olla edes silloin kun olen lapsen kanssa käymässä niin tuskin yksinäänkään himmailee juomista(ovat eronneet isäni kanssa ajat sitten, asuu yksikseen). Ehkä hän itsekin on luopunut ajatuksesta koskaan lopettaa. Koko alkoholi asia on aina ollut meille virtahepo olohuoneessa, se näkyy ja vaikuttaa kaikkeen mutta siitä ei koskaan puhuta.
En tiedä mikä pointti tässä kirjoituksessa oli, ehkä kaipasin vain hieman avautua.
Kommentit (3)
Niin. No alkoholisti ei tavastaan luovu, jos jokin ei säikäytä häntä lopettamaan. Minun isälläni se oli sydänkohtaus 40-vuotiaana.
Olen kyllä pahoillani oman lapsuutesi puolesta ja lapsesi puolesta. Hänellä ei oikein ole sellaista mummoa kuin ansaitsisi. Minun elämäni parhaita muistoja oli yökylät mummolassa. Siellä ei juotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihminen vanhenee niin alkoholin sietokyky heikkenee eli vähemmästäkin määrästä tulee kovaan humalaan. Oma äitini oli alkoholisti ja kun jäi yksin isän kuoltua, niin humalassa sitten sattui kaatuilemaan ja aina oli huoli kova. Koetin puhua ja pyytää juomaan vähemmän mutta eihän sillä ollut mitään vaikutusta kun ei ollut ennenkään. Siihenpä se loppui kun löysin hänet kuolleena, kuolinsyynä alkoholimyrkytys. Onneksi jäi kuitenkin hyvät välit vaikka se juominen ne monesti pilasi, saattoi mennä vuosia etten pitänyt mitään yhteyttä. Lopulta kai vain luovutin saarnaamasta koska se joka juo niin se juo jos ei itse halua sitä lopettaa. Mutta loppu on sitten usein tätä, toisaalta ihan hyvä ettei äitini viettänyt viimeisiä aikojaan jossain hoitolaitoksen sängyssä vuositolkulla, niinkuin usein käy oli alkkis tai ei. Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu mutta asialle et voi oikein mitään eikä se ole sinun syytäsi vaan äitisi oma valinta.
Minulla on molemmat vanhemmat alkoholisteja ja en jaksa vaivata asialla päätäni. Lapsiani en vie sinne kuin muutaman kerran vuodessa ja jos näyttää siltä, että sössötetään, niin lähdetään pois. En halua olla yhteydessä juurikaan. Isä ollut juoppo ihan lapsuudesta lähtien ja äiti alkanut iän myötä "maistelemaan" viinejä ja oluita - arkenakin, vaikka käy töissä. Aina on ne saunajuomat, lenkkijuomat, muuten vaan juomat. Mitään ei pysty tekemään ilman alkoholia.