Millaista on elää varakkaan miehen vaimona?

Helena tietää

Ihan kivaa, mutta ei se varakkuus siinä mikään tärkeä juttu ole. Keskinäinen kunnioitus ja rakkaus ja yhteensopivuus on paljon tärkeämpää. Tosin olen itsekin varakas, enkä mieheni rahojen varassa mitenkään.

Ois varmaan outoa. Liian outoa mulle ehkä. Ja sitten kun itse keittelisi makaronia ja soijarouhetta ja toinen paistelisi pihvejä...

Riippuu siitä, onko mies antelias vai pihi.

Elämässä on vähemmän stressiä. Eikä ole ikinä tarvinnut tehdä itse töitä rahasta, vaan oon saanut tehdä ns. kivoja juttuja.

Samanlainen surkea juoppo se varakaskin on, erona oli vain merenranta ja kalliit autot. Yksin on parempi.

Olen voinut elää shamppanjasosialistin elämää, koska itselle ei huolta huomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on vähemmän stressiä. Eikä ole ikinä tarvinnut tehdä itse töitä rahasta, vaan oon saanut tehdä ns. kivoja juttuja.

No tämäpä tämä. Olen käynyt töissä, mutta ei ole tarvinnut käydä ns arkisen elannon takia. Talo, kesämökki , auto ja lomamatkat on maksettu sen varakkaamman rahoista. Huomasin kyllä yhdessä työpaikassa, että pomoa kirvelsi mun palkattomat vapaat talvella kun lähdettiin aasiaan pariksi kuukaudeksi talvea pakoon. Mainittakoon, että työni ei ole mitenkään merkityksellistä eikä tärkeää. Kuka tahansa voi tulla sijaistamaan. Kuten esimieheni sen sanoikin että tänne saadaan työntekijä vaikka Turun torilta. Ei tarvinnut sitten mitenkään kärsiä huonoa omatuntoa, kun lähdin reissuun.

Tekee töitä aamusta iltamyöhään.   Laiskuudesta ei voi moittia.

Alussa oli kivaa. Sitten se sekosi ja rahasta tuli kaiken keskipiste. Sitä ei saanut käyttää mihinkään. En saanut ostaa edes kunnon ruokaa ja kaikki elämän ihan perustarpeetkin oli tuhlausta. Että näinkin voi käydä.

Vii häv ö pröblem. Thö män iis pröbäbly rits but hii drinks tuu mats. Änd ai häv kvalifikeisons thät hii cännot bai vit hiis mäni. Sou it iis hii huu häv problems änd not ai. 

Työmarkkinatuesta saa vähän lisää omaa shoppailurahaa. Ihan kivaa elämää.

Millaista on elää varakkaan vaimon miehenä? Tämä on paljon mielenkiintoisempi aihe.

Vaimona en ollut, mutta seurustellessa olihan se kivaa, kun mies maksoi kaiken mitä tehtiin, eikä minun tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei kulut mene tasan. Hänellä oli kiva, isolla rahalla laitettu koti, missä viihdyin hyvin. Helppoa elämää. Erosimme, koska hän oli aina töissä, eikä aikaa minulle ollut niin paljon kuin olisin toivonut 

kERRAN VIIKOSSAANNAN SITÄ,TUHLAA SATATONNIA KK,NÄPPÄIMISTÄ EI NLÖYTY PIENIÄKIRJAIMIA,KULTAIN ON MAKSOI KUULEMA MILJOONANBGVHGFHGFJHFJKJHFDDSGBHFGJFGDSFFDGHMGADsafdsasaSAjhgffdfdsfds,olen koodari,saitte painajaisen tänne,olen häirikkö.kohta koodataan.

Täytyy myöntää, että se on mukavaa. Olen ollut aina hemmoteltu tyttö ja isin prinsessa, sitten mieheni prinsessa ja kuningatar, välillä ihmettelen mikä ihmeen tuuri onkaan käynyt?

Mieheni on ihana, komeakin vielä ja pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Mutta hän on todella ahkera ja kova tekemään töitä. Kaikki mitä hän tekee tuntuu muuttuvan rahaksi, harrastuksetkin. Joillakin ihmisillä on sellainen lahja, hänellä on. Hän myös hyvin antelias luonteeltaan ja perhekeskeinen. Lapset ovat saaneet kaiken mitä ovat halunneet kuten minäkin sain aikoinaan... meidän prinsessat.

Luonteestahan se riippuu, onko elämä mukavaa ja stressitöntä. Jos nyt lähtökohtaisesti ajattelee (karrikoiden), että on mukava ja köyhä mies tai mukava ja rikas mies, niin jälkimmäinen on parempi vaihtoehto.

Todella monta ongelmaa elämässä saa ratkaistua rahalla. Arkeen tällaisella on valtava vaikutus. En keksi mitään, mikä ei edes välillisesti ratkeaisi rahalla. Kunhan siis se suhde olisi hyvä. Rakkautta rahalla ei saa, mutta ei raha poissulje rakkautta.

Ei meidän parisuhde ole muuttunut miksikään siitä kun menimme yhteen n 30v sitten. Mies on yhtä ihana kuin tavatessamme.

Silloin mulla oli omaisuutta ja paremmat tulot, nyt tienaan enää 30% yhteisistä nettotuloista. 

Omaisuus ja varallisuus lisääntynyt, ei muuta

Ihanaa!