Lue keskustelun säännöt.
Ylpistynyt ystävä
16.05.2024 |
Vielä pari vuotta sitten ystävä oli pahassa paikassa. Oli työtön, velkaantunut, eli muutenkin aika rappiollista elämää. Sitten sai ryhdistäydyttyä ja suhteiden ja avun kanssa sai työpaikan. Hieno homma, mutta tuntui ottavan kaiken kunnian itselleen uudesta työpaikasta, vaikka selvää on, ettei koskaan ilman suhteita olisi siinä elämäntilanteessa saanut työpaikkaa muiden potentiaalisten hakijoiden ohi. Silloin kun paikan sai, osoitti kiitollisuutta avusta muille, mutta sittemmin on tuntunut unohtaneen kiitollisuuden.
Nykyään hänellä tosiaan menee paremmin. Olen iloinen hänen puolestaan ja kehunut, sillä tietysti saa ja on suotavaakin olla ylpeä saavutuksistaan. Kuitenkin pari kertaa olen joutunut hänelle hieman hermostumaan kun on alkanut todella ikävään sävyyn arvostelemaan ja jopa haukkumaan muita jotka ovat nyt samassa tilanteessa jossa hän oli vielä jokin aika sitten.
Tuntuu että hän on täysin unohtanut mistä pisteestä lähti ja kuinka paljon hän saikaan tukea muutokseen. Toisinaan puhuu ala-arvoiseen sävyyn "heikomassa asemassa" olevista ja tuntuu toisinaan kuin pitäisi itseään yli-ihmisenä. Olen kiltisti yrittänyt muistuttaa, että vaikka ylpeä saa itsestään olla, ei pidä alkaa katsomaan nenänvartta pitkin muita. Tästä hän hermostuu ja pari kertaa on ihan tosissaan raivostunut. Välillä kehuu itseään maasta taivaisiin asioissa joissa ei suoraan sanottuna ole yhtään muita parempi.
En halua loukata enkä tiedä miten vastata noihin omakehuihin. Riidellä en halua, mutta säilyttääkseni sopuisat välit haluaisin tietää miten kannattaisi reagoida. Jättää vastaamatta, kehua vaikken sille aina syytä näkisikään, mitä?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa tilanteessa, mutta halusin sanoa, että sinulla on terve näkökulma asiaan :)
Kiitos! Parhaani yritän ymmärtää sekä häntä että myös omia fiiliksiä joita hänen käytöksensä toisinaan aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paljon suhteilla ja avulla on ollut oikeasti merkitystä? Ei kukaan palkkaa puoliuunoa töihin vain siksi, että on jonkun tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon suhteilla ja avulla on ollut oikeasti merkitystä? Ei kukaan palkkaa puoliuunoa töihin vain siksi, että on jonkun tuttu.
Ei tämä ihminen suinkaan tyhmä ole, oli vain syvällä ongelmissa. Ja jos häntä ei olisi patistettu ryhdistäytymään ja annettu mahdollisuutta helppoon työpaikkaan, saattaisi hyvinkin edelleenkin olla samalla tiellä kuin muutama vuosi sitten. Tässä tapauksessa kyseessä hyvin läheiset suhteet. Perhesuhteet olleet isossa roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon suhteilla ja avulla on ollut oikeasti merkitystä? Ei kukaan palkkaa puoliuunoa töihin vain siksi, että on jonkun tuttu.
Itse asiassa aika paljonkin suhteilla on merkitystä. Joku firmassa vaikutusvaltainen ihminen voi helpostikin saada paikan vaikkapa veljenpojalle jos niin tahtoo.
Kuulostaa siltä, että ystäväsi ei ehkä ole vielä sinut tuon oman, aikaisemman elämäntilanteensa kanssa. Vaikka ystävän olosuhteet ovat muuttuneet, ei ihmisen mieli aina toivu kipeistä tilanteista samassa tahdissa muiden muutosten kanssa. Voi siis olla niin, että ihan tiedostamattomastikin asia purkautuu tuollaisina puheina. Eli tietynlainen "trauma" on se, joka puheessa ehkä kuuluu.
Ymmärrän silti, ettei tuollaisten raflaavien näkemysten kuunteleminen tunnu kivalta! Mutta itse ehkä purisin hammasta tai sitten kysyisin asiasta neutraalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai lopun elämää osoittaa kiitollisuutta. Kyllähän hänellä nyt itselläänkin on ollut tekemistä onnistumisensa kanssa. Mistä sinä siedät oikeasti miten asiat meni? Sinäkö työpaikan hankit hänelle ja vaadit nyt kiitollisuutta? Pieni kateus ehkä paistaa kirjoituksestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon suhteilla ja avulla on ollut oikeasti merkitystä? Ei kukaan palkkaa puoliuunoa töihin vain siksi, että on jonkun tuttu.
Ei tämä ihminen suinkaan tyhmä ole, oli vain syvällä ongelmissa. Ja jos häntä ei olisi patistettu ryhdistäytymään ja annettu mahdollisuutta helppoon työpaikkaan, saattaisi hyvinkin edelleenkin olla samalla tiellä kuin muutama vuosi sitten. Tässä tapauksessa kyseessä hyvin läheiset suhteet. Perhesuhteet olleet isossa roolissa.
Eli joku sanoi, hae työtä.
Kaverinne haki ja pääsi työhön.
Ja nyt on jostain syystä loppuelämän kiitollisuudenvelassa tuolle, joka käski hakea työtä? Eikä saanutkaa työtä omilla ansioillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tänään on ollutkin niin paljon samantyylisiä aloituksia..? Esihenkilö Insta-tileineen, kaveri, joka ei ole kiinnostunut isäsuhteestasi jne. Saman tyylin juttuja kuitenkin kirjoitustyyliltään. Ja aina aloittaja se parempi henkilö, joka ei halua loukata ja kokee jonkin toisen sanoman loukkaavan itseään.
Siis täysin sama sisältö tyyliltään jo kolmessa aloituksessa eri sanoin ja kontekstein, eli jospa vain sanon nyt, erttä löydä itsestäsi jotain arvostamisen aihetta ja lopeta muiden inhoaminen tai heidän kauttaan elämäsi sisällön löytäminen, nyt tuntuu, että puhut itsestäsi enemmän ja tämä sama tarinointi eri roolein, asemin ja ehkä jopa ulkonäon suhteen kertoo omista epävarmuuksistasi ja itsestäsi, ei muista.
Mutta kohta tämäkin ketju poistetaan, ja vastaukset näkyy osin referointeina Iltalehden "Näin tunnistat narsistin" -artikkelissa, niitä kun on joka viikko kuitenkin tarjolla, viikonlopun edition kai vielä puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ai lopun elämää osoittaa kiitollisuutta. Kyllähän hänellä nyt itselläänkin on ollut tekemistä onnistumisensa kanssa. Mistä sinä siedät oikeasti miten asiat meni? Sinäkö työpaikan hankit hänelle ja vaadit nyt kiitollisuutta? Pieni kateus ehkä paistaa kirjoituksestasi.
En koskaan sanonut ettei saisi kokea ylpeyttä saavutuksistaan, vaan että muiden lyttääminen on ikävää. Se, että hän on itse päässyt eteenpäin, ei pitäisi olla syy painaa muita alaspäin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, koita hankkia elämä. Ystäväsi onnistui jo.
No ethän sä voi aikuisen ihmisen puhumisia rajoittaa tai ajatuksia muuttaa. Jos teidän arvomaailmat eroaa sun mielestä liikaa niin ota etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ystäväsi ei ehkä ole vielä sinut tuon oman, aikaisemman elämäntilanteensa kanssa. Vaikka ystävän olosuhteet ovat muuttuneet, ei ihmisen mieli aina toivu kipeistä tilanteista samassa tahdissa muiden muutosten kanssa. Voi siis olla niin, että ihan tiedostamattomastikin asia purkautuu tuollaisina puheina. Eli tietynlainen "trauma" on se, joka puheessa ehkä kuuluu.
Ymmärrän silti, ettei tuollaisten raflaavien näkemysten kuunteleminen tunnu kivalta! Mutta itse ehkä purisin hammasta tai sitten kysyisin asiasta neutraalisti.
Juurikin näin. Vähän toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Tämä on aika yleinen ilmiö radikaaleissa elämän muutoksissa.
Siinä voi iskeä mennyt todellisuus kasvoille hyvinkin ikävästi. Vanha mahdollisesti voi myöskin houkutella. Ei tuo aivan helppoa ole.
Toisaalta muistuu mieleen muistoja, mitä voi olla vaikea hyväksyä.
Identiteetti täytyy rakentaa taas uudelleen. Jonkinlaisia sääntöjä on rakennettava, jotta palaset pysyvät kasassa.
Kaverisi käytös on täysin ymmärrettävää, mutta sitä voisi olla suhteuttaa todellisuuteen.
Mennyt vaikuttaa nykyisyyteen jne. Varsinkin, kun hän paheksuu muita, joiden ongelmat on samaa luokkaa kuin itsellään vähän aikaa sitten.
En osaa auttaa tilanteessa, mutta halusin sanoa, että sinulla on terve näkökulma asiaan :)