Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvasti itsekriittisyys
16.05.2024 |
Joskus olisi mukava olla itsevarma, mutta sitten muistuu mieleen kaikki vanhat mokat, tunaroinnit ja noloudet. Pitäisi varmaan opetella olemaan itselle sallivampi tai jotain. On kuitenkin helppoa olla jatkuvasti pessimisti, kun vastoinkäymiset eivät koskaan voi yllätä. Tällä hetkellä olen kriittinen painostani ja syömisistä.
Miksi olisit sopiva tähän työpaikkaan? - En olekkaan, mutta tarvitsen töitä (minä)
Miksi olisit sopiva tähään työpaikkaan? - Koska minulla työkokemusta alalta, ja koulutukseni vastaa työn vaatimuksia (positiivisesti)
Pudotin painoa ison kilomäärää? - MItä sitten? Ei vaatinut minulta mitään (minä)
Pudotin painoa ison kilomäärän? - Hyvä minä! Tähän vaadittiin paljon itsekuria (oikein)
Tätä negatiivista puolta läheiseni eivät taida tietää minusta, kun en mainitse asioita näin. Pään sisällä kuitenkin pyörii 247 negatiivinen ajatusmaailma.
Olen jutellut näistä ammattilaiselle, mutta mitään muutosta ei tullut. Syynä oli tietysti se, että en muuttanut ajatusmaailmaani.
Onko järkeä edes yrittää muuttua?
Kommentit (5)
Kaikille tapahtuu mokia. Ongelma ei ole se että on mokaillut, vaan se miten kaikkeen suhtautuu. Toiset ei malta odottaa että pääsee kertomaan pahimpia mokiaan hauskoina juttuina. Toiset taas häpeilee ja piilottelee niitä.
Asennekysymyksiä. Miksi elämään on pitänyt alkaa suhtautua niin kuoleman vakavasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi enemmän ajatella että ei noi haittaa mitään.
Mun mielestä tämä oli ihan hauska: "Miksi olisit sopiva tähän työpaikkaan? - En olekkaan, mutta tarvitsen töitä (minä)"
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi enemmän ajatella että ei noi haittaa mitään.
Mun mielestä tämä oli ihan hauska: "Miksi olisit sopiva tähän työpaikkaan? - En olekkaan, mutta tarvitsen töitä (minä)"
Helpommin sanottu kuin tehty. Eli miten siis?
ap
Itsekriittisyys on okei ja toivottavaakin, kunhan ei elä heidän keskellän, jotka kokevat oikeudekseen suhtautua yhtä kriittisesti tai puhua sinusta samoilla sanoilla joilla itse puhut itsestäsi.
Rippuu paljolti persoonallisuudesta miten suhtautuu ja ellei aidosti koe onnistuneensa jossakin niin eiväkipakolla tarvitse kääntää kaikkea ns. positiivisempaan kirjoitus tai puheasuun. Sekin vaihtelee minkä kukakin koee merkitykselliseksi onnistumiseksi ja minkä ei. Ulkoapäin kukaan ei voi kertoa mikä on juuri sinulle merkittävää ja mainitsemisen väärtiä. Tai voi toki kertoa, mutta ei kuitenkaan määritellä sinun sisäistä kokemustasi.
Minäkin suhtaudun itseeni kriittisesti eikä minulle ole vaikeuksia myöntää mokiani tai epäonnistumisia. Valitettavasti suositumpaa olisi esittää coolisti, että eihän tässä nyt mitään olla mokailtu ja meni juuri niin, kuin oli tarkoituskin. Kuitenkin olen persoonanan sellainen, että etsin aina mitä voisi tehdä paremmin, missä kehittyä ja millä tavoin parantaa laatua esim. työnsuhteen. Ellen tee tätä skannausta niin silloin olen suht välinpitämätön asian suhteen.
Ap. on okei myöskin hyväksyä olevansa kehityskohteita etsivä ja tiedostava eikä kaikesta tarvitse olla ylitsevuotavan tyytyväinen ja armollinen itselleen. Kaikki on loppujen lopuksi suhteellista eikä kaiken tarvitse olla helppoa. Jos menisi aina siitä missä rima on matalin eikä pyrkisi parantamaan suoritustaan ei myöskään pääse nauttimaan aidosta onnistumisen kokemuksesta.
ps. se, että tarvitsee työn on myös täysin pätevä perustelu. Osaaminen ja työhön soveltuvuus ilmenevät kyllä vaikket keskittyiikään ajattelemaan kyseisiä seikkoja.
Up