Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tämä johtuu?
16.05.2024 |
Olipa tosi kivaa, kun kirjoitin pitkän tekstin ja sitten klikkasin vahingossa jostain ja kaikki katosi :))
Joten yritän nyt lyhentää, todennäköisesti en siinä onnistu. Ärsyttää aloittaa kaikki alusta!!!!!!
Alkuun sanottakoon, että olen hetero, eli ei ole kyseessä mitään romanttisia tai səksuaalisia tunteita.
Seurustelin vuosia sitten erään miehen kanssa. Hän oli riidellessä toksinen, muuten hän tuntui sillä hetkellä oikealta. Tunsin olevani rakas ja tärkeä, vaikka sitten riidellessä hän oli tosi inhottava ja esim. vaikeni jättäen minut yksin tunteineni.
Hoin paljon eroamisesta, koska sisimmässäni tiesin, ettei mikään tule muuttumaan (en voisi häntä muuttaa), ja tiesin etten halua sellaista elämää. Oli siinä pari muutakin syytä, mutta suurimpana oli tuo toksisuus riidoissa.
Kävin kerran miehen äidin luona, siellä oli jotkut juhlat. Se oli minulle erittäin merkityksellinen päivä. Koin olevani erityinen miehelle, koska hän halusi kutsua minut osaksi juhlia. Se oli myös uutta minulle.
Jatkuu.
Kommentit (16)
Yhä edelleen mietin niitä aikoja joskus. Aivan hullua. Siitä on niin pitkä aika. Ikävöin sitä erityisyyden tunnetta, joka minulla oli, kun sain olla osa perhejuhlaa. Tiedostan myös, että ikävöin tunnetta, en miestä ainakaan kokonaisuutena.
Stalkkeroin hänen siskojaan somessa ja haikailen olla osa heidänkin elämäänsä. Mies puhui heistä paljon ja halusi selkeästi tuoda heidät minun elämääni jollain tavalla. Tämän takia sanoin, että olen hetero. En todellakaan tunne mitään romanttisia tai səksuaalisia tunteita ja sen takia stalkkeroi siskoja. Minulla on vain omituinen ikävä sitä miten oikealta kaikki tuntui silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua listata tänne miehen huonoja puolia, koska joku voisi alkaa epäilemään tunnistavansa hänet. Sitä en halua. Mutta fakta on se, etten minä olisi onnellinen sen miehen kanssa. En todellakaan. Hänessä oli muutamat oikein hyvät piirteet, loppu oli kaikkea muuta. Miksi ihmeessä edelleen vuosia myöhemmin ajattelen häntä ja niitä aikoja, en käsitä. On minulla yksi epäilys syystä...
Epäilen, että pakenen nykyaikaa ja nykyisiä ihmissuhdeasioita tämän miehen ajatteluun. Hän on niin kaukainen, ja kaikki jäi aivan auki. Siksi on varmaankin helpointa palata niihin aikoihin ja muistella, haikailla jotain joskus... sen sijaan että keskittyisi tähän hetkeen.
Minulle tulee välillä myös mustasukkaisia ajatuksia, mikä on ihan omituista. En minä halua sitä miestä edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kirjoitit, että pakenet. Sitä se varmaankin osaksi on.
Syyllistät itseäsi. Se on toinen syy.
Teit hyvän ratkaisun. Suojelit itseäsi. Se ero oli hyvä päätös.
Minun mieheni ei ole eksään missään tekemisissä.
Itse en ole eksääni missään tekemisissä. En halua. Se seurusteluaika oli oppia. Se oli oppia siitä, mikä oli hyvää ja mikä oli huonoa- tai mikä ei minulle suhteessa sovi.
Minulle on helpompaa jättää taakseni kuin roikkua tai tapailla vielä eron jälkeen.
Suosittelen sinua menemään terapiaan, niin saat selvyyden. Tutki eri terapiasuuntauksia.
Lukemalla opit.
Tuo asia on se pinta. Lapsuuden ja elämän tapahtumat vaikuttavat tuntemuksiin ja toimintaasi.
Hae apua, niin ymmärrät itseäsi paremmin.
On myös erotyhmiä.
Lääkärin kautta voi myös edetä. Olet ahdistunut.
Sinulla on niin hyvä kirjallinen anti ja pihdit asioita, niin mielestäni sellainen paikka, missä pääset puhumaan ja kuulemaan muita, auttaisi sinua.
Sinun oma hyvinvointisi on se tärkein. Olet arvokas.🌸
Mies on komea mutta kusipää luonne joten nainen ei osaa erota siitä miehestä vaan nainen jää roikkumaan. Just niin tuossa on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on komea mutta kusipää luonne joten nainen ei osaa erota siitä miehestä vaan nainen jää roikkumaan. Just niin tuossa on käynyt.
Öh... olemme eronneet vuosia sitten😂 eikä mies kyllä ole yleisesti haluttu. Minä pidin häntä kyllä hyvännäköisenä, tietenkin.
En tiedä ymmärtääkö kukaan tämän pointtia, mutta ajattelen myös, että ehkä se vuosien takaisen eksän muistelu on jotain kummallista traumaterapiaa minulle. Triggeröidyn yhä edelleen, jos alan liikaa muistelemaan. Erona on se, että nyt siitä on niin hullun pitkä aika, että tarpeeksi triggeröidyttyäni voin vain sulkea sen ajatuksen pois, koska ei ole tietynlaisia tunteita häntä kohtaan. On jotenkin helpottavaa, kun voin palata niihin aikoihin ja muistaa niin selkeästi sen kaiken... mutta sitten voin myös päättää kylmästi, että nyt loppuu ajattelu ja menen muihin puuhiin. On minulla yksi tuore suhdejuttu, enkä minä sen kanssa voi toimia niin järjestelmällisesti. Kyllä minulla on koko ajan ahdistus taustalla.
Alue: Aihe vapaa
Erään kerran riidellessämme hoin taas eroamisesta. En uskaltanut tehdä päätöstä itse, koska minulla on taipumusta alkaa katumaan, vaikka tietäisin sen olevan oikea ratkaisu. Sillä kertaa mies sitten sanoi, että erotaan sitten. Niin hän vaikeni täysin. En ole kuullut hänestä enää ikinä mitään, somessa hän ei ole. Minä olen kyllä vaihtanut puhelinnumeroani moneen kertaan.