Vanhempani haluavat viettää aikaa kanssani kulttuuririennoissa, vaikka minulla on lapsia
Vanhempani asuvat 100 km päässä ja käyvät meillä 2 kk välein. He ovat virkeitä eläkeläisiä, joilla on paljon tekemistä joten eivät ehdi tuon useammin. Äitini tekee tosi paljon vapaaehtoistyötä ja isäni urheilee.
Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Ongelma on, että vanhempani tulevat tänne kulttuuririentojen perässä. Minun pitäisi lähteä teatteriin, ravintolaan, museoihin ym. heidän kanssaan ja mieluiten ilman lapsia. Lapset häiritsevät heitä, isäni on jopa kiukkuinen. Minä koen tämä tapaamiset ja ylipäätään arkeni kuormittavaksi ja pyysin äidiltä, voitaisiinko olla meillä kotona, lapsetkin kaipaavat isovanhempiaan. Mentäisiin leikkipuistoon tai metsäretkelle eväiden kanssa. Äiti meni ihan hiljaiseksi ja sanoi sitten, ettei päivähoitajiakaan lapset kuormita(?). Mikään ei muuttunut.
Kun käymme heidän luonaan, äiti haluaa että minä lähden mukaan vapaaehtoistyöhön hänen kanssaan. Se sisältää tuntien seisoskelua lippaiden kanssa ja kirppismyyntipöytien pitoa. Lisäksi se aiheuttaa riidan ja huutoa, koska isäni joutuisi silloin vahtimaan lapsia. Mieheni ei enää halua vierailla vanhemmillani. Äiti kysyy säännöllisesti, mitä tavaroita voisin tuoda myyntiin heidän kirppikselleen ja loukkaantuu, jos sanon että tarvitsen kirppisrahani itse. Joskus kävi jopa läpi meidän tavaroita, mitä hän haluaa myydä hyväntekeväisyyteen.
Mitä ihmettä teen? Muiden isovanhemmat käyvät lastensa perheiden luona auttamassa, minun nuorimpani vierastavat omiaan. Puhe ei tunnu auttavan. Olen alkanut tuntea suurta sisäistä vihaa heitä kohtaan, ja on henkisesti paha olla.
Kommentit (19)
Kieltäydy, olethan aikuinen. Elämä opettaa meitä joka päivä eikä se jätä vanhempiakaan siltä rauhaan.
Onhan se toki yllätys, kun ne aikuiset lapset laittavat rajat, mutta mitä sitten.
Ei siihen kuole. Itse senkin kokenut, en muista enää mistä milloinkin on ollut kyse, mutta kieltäytyvät vaan eikä auta muu kuin hyväksyä. Lastenlasten kanssa kyllä luulisi ymmärtävän isovanhempien olla.
Se olisi menetys, jota ei saa takaisin. Rientoja kyllä riittää myöhemminkin.
Koska puhe ei ole auttanut, joudut vetämään tiukemmat rajat. Ilmoitat, että teille ei voi tulla, jos ei osallistu teidän tapaanne elää, etkä sinä lähde mukaan kulttuuririentoihin tai vapaaehtoistyöhön. Todennäköisesti vanhempasi suuttuvat, mutta sinä et voi sille mitään.
Kaikki ihmiset eivät pidä pikkulapsista eivätkä halua viettää lapsiperhearkea, edes omien lastenlasten kanssa. Vanhempasi ovat ehkä tuollaisia tyyppejä.
Kuulostaapa tosi ikävältä tilanteelta. Vähän vaikuttaa siltä, että teetpä mitä tahansa niin kuitenkaan lapsiesi kanssa heitä ei saa olemaan. Sille ei vaan voi mitään.
Mielestäni ei vain ole muuta vaihtoehtoa, kun sanoa etteivät voi tulla, kun ilmoittaisivat tulostaan. Keksit vaikka jonkun tekosyyn. Tällä säästät itsesi pahalta mieleltä.
Sitten jonkun ajan päästä otat yhteyttä ja sanot, että haluatteko tulla silloin ja silloin käymään, että mentäisiin yhdessä lapsien kanssa käymään vaikka jossain uudessa leikkipuistossa. Ja jos se ei sovi niin katsellaan sitten taas joku toinen kerta.
Tulee vahva tunne, että ap kirjoittelee itselleen,tyyli on sama useassa vastauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Tulee vahva tunne, että ap kirjoittelee itselleen,tyyli on sama useassa vastauksessa.
Ihan ilmiselvästi kirjoittelee itselleen.
Kuulostavat vähän itsekeskeisiltä. Oletan että kuuluvat suureen ikäluokkaan.
Asuvat joka tapauksessa aika lähellä, jännä jos eivät tuon useammin halua nähdä tai tarjota apua lastenhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa tosi ikävältä tilanteelta. Vähän vaikuttaa siltä, että teetpä mitä tahansa niin kuitenkaan lapsiesi kanssa heitä ei saa olemaan. Sille ei vaan voi mitään.
Mielestäni ei vain ole muuta vaihtoehtoa, kun sanoa etteivät voi tulla, kun ilmoittaisivat tulostaan. Keksit vaikka jonkun tekosyyn. Tällä säästät itsesi pahalta mieleltä.
Sitten jonkun ajan päästä otat yhteyttä ja sanot, että haluatteko tulla silloin ja silloin käymään, että mentäisiin yhdessä lapsien kanssa käymään vaikka jossain uudessa leikkipuistossa. Ja jos se ei sovi niin katsellaan sitten taas joku toinen kerta.
🥱😅
Vierailija kirjoitti:
Kieltäydy, olethan aikuinen. Elämä opettaa meitä joka päivä eikä se jätä vanhempiakaan siltä rauhaan.
Onhan se toki yllätys, kun ne aikuiset lapset laittavat rajat, mutta mitä sitten.
Ei siihen kuole. Itse senkin kokenut, en muista enää mistä milloinkin on ollut kyse, mutta kieltäytyvät vaan eikä auta muu kuin hyväksyä. Lastenlasten kanssa kyllä luulisi ymmärtävän isovanhempien olla.
Se olisi menetys, jota ei saa takaisin. Rientoja kyllä riittää myöhemminkin.
Isovanhemmille ei rientoja välttämättä riitä myöhemmin, ikä tulee vastaan. Minusta isovanhemmillakin on oikeus elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. On kuitenkin väärin, että he vaativat myös ap:ta elämään heidän tavallaan.
Vähentäkää tapaamisia, siinä minun neuvoni.
En minäkään isovanhempana halua leikkipuistoon tai metsäretkelle, koska inhoan molempia aktiviteetteja. Osaan vetää rajat lasteni suuntaan ja he minun suuntaani. En ole kovin läheinen mummi, koska teen mieluummin aikuisten juttuja. Väleissä olemme kyllä ja muutaman kerran vuodessa tapaamme, se riittää. Avustamisen kuittaan rahalla, olen maksanut esim. lastenhoitoapua ja siivousta lasteni perheille.
Tämä on minun valintani, johon minulla on täysi oikeus, ja minä myös kannan sen seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Koska puhe ei ole auttanut, joudut vetämään tiukemmat rajat. Ilmoitat, että teille ei voi tulla, jos ei osallistu teidän tapaanne elää, etkä sinä lähde mukaan kulttuuririentoihin tai vapaaehtoistyöhön. Todennäköisesti vanhempasi suuttuvat, mutta sinä et voi sille mitään.
Kaikki ihmiset eivät pidä pikkulapsista eivätkä halua viettää lapsiperhearkea, edes omien lastenlasten kanssa. Vanhempasi ovat ehkä tuollaisia tyyppejä.
Olen myös päätellyt, etteivät he tykkää pikkulapsista. Mutta nyt jo kaksi pienempää lasta vierastavat heitä, ei onnistu videopuhelutkaan kun lapset eivät vaikuta tunnistavan isovanhempiaan. Pienin vierastaa ja jopa pelkää. Vanhinkin 6-v. pysyttelee heistä kaukana kun nähdään, pitää selvästi vieraana. Jos tämä jatkuu näin, ei lapsilleni synny suhdetta isovanhempiinsa. Vanhempani tavallaan menettävät heidät. On vaikea uskoa, että teini-ikäinen enää kiinnostuu luomaan suhdetta isovanhempaansa. Etenkään, jos muistaa miten isoisä kiukutteli eivätkä isovanhemmat välittäneet heistä lapsina. No, tämä on eniten vanhempieni menetys. Ihmetyttää kulttuurin muutos, me olimme lapsina tosi läheisiä isovanhempiemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostavat vähän itsekeskeisiltä. Oletan että kuuluvat suureen ikäluokkaan.
Asuvat joka tapauksessa aika lähellä, jännä jos eivät tuon useammin halua nähdä tai tarjota apua lastenhoidossa.
Molemmat syntyneet noin v. -55. En tiedä ovatko enää virallisesti suuria ikäluokkia. Itsekeskeisyys tullut mieleen myös.
Suosittele hotellia. Pienempi vaiva sulle, kulkekoot sieltä rientoihinsa.
Olenko ainoa jolle tulee mieleen, että isovanhemmat haluavat nähdä omaa tytärtään ja siksi pyytävät mukaan rientoihinsa. Miksi ne pikkulapset pitää siihen mukaan sotkea. Eikö AP voisi jättää lapsia miehensä hoitoon ja viettää vanhempiensa kanssa aikuisten aikaa? Ei hänelläkään niitä vanhempia ikuisesti ole ja näkevät aika harvoin.
Ei ne halua varsinaisesti nähdä tytärtään vaan käyttää häntä seuralaisena ja kulissina, veikkaan. Oma äitini samanlainen. Kun lapset kasvoivat, alkoi vaatia lapsia seurakseen näihin eläkeläisrientoihin.
Kuuluu kuvioon, että aloittaja on ollut läheinen omien isovanhempiensa kanssa. Sehän siis johtuu siitä, että omia vanhempia ei omien lasten hoitaminen kiinnostanut eikä napannut. Siksi ne omat vanhemmat myös ovat niin kädettömiä lasten kanssa. Harjoituksen puutetta.
Aloittaja oletko sinä ainoa lapsi? Vanhempasi kuulostavat rasittavilta ja itseänsä täynnä olevilta.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa jolle tulee mieleen, että isovanhemmat haluavat nähdä omaa tytärtään ja siksi pyytävät mukaan rientoihinsa. Miksi ne pikkulapset pitää siihen mukaan sotkea. Eikö AP voisi jättää lapsia miehensä hoitoon ja viettää vanhempiensa kanssa aikuisten aikaa? Ei hänelläkään niitä vanhempia ikuisesti ole ja näkevät aika harvoin.
Öö ehkä siksi, että pikkulapset ovat aloittajalle nyt tärkeintä elämässä, eikä aloittajalla ole juuri nyt aikaa luuhata eläkeläisten aikaa vievissä harrastuksissa? Miksi ne teatterit ja vapaaehtoistyö pitää nyt siihen mukaan sotkea, kun voi tehdä hyviä ja yhteiskunnallisestikin merkityksellisiä asioita ihan kotona? Vaikka lukea lapsille ääneen.
Noin itsekkäiden vanhempien kohdalla on lähinnä iso helpotus ajatella, että eivät he siinä ikuisesti pyöri. Melko pitkään tosin kyllä, ihminen on helposti yli 60v siinä kohtaa, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Se on aika pitkä aika odottaa sitä, että saisi käyttää aikansa ihan omien kiinnostusten mukaan.
No sano heille että kiva kun tulette tännepäin näyttelyyn/ teatteriin, jospa pääsisitte käväisemään meillä kahvilla. Me ei nyt keritä muuta kun arki on niin kiireistä. Olisiko heillä hyvä ajatus että sinä kaipaat vähän vaihtelua?
Meillä on kanssa molemmat ukit sellaisia että heitä ei ikinä voisi kuvitella puuhamaahan tai leikkipuistoon. Eivät osaa yhtään olla lasten kanssa. Eivät osanneet silloinkaan kun olivat isiä itse.Pidän heitä vähän itsekkäinä.
Tuossa ajankäytössä on myös semmoinen sukupolviero, että moni nykyihminen ei halua kököttää vapaa-ajalla. Tuntuu ahdistavalta, että lomalla tai vapaapäivänä menisi tuntikausiksi jonnekin keräyspadan viereen seisoskelemaan, tai viettäisi pitkän illan istuen teatterissa.
Arjen vastapainona sitä kaipaa ulkoilua ja sopivaa liikuntaa. Vaikka kävelyä, tai pyöräretkeä. Hiihtoa. Mitä näitä nyt on.
Moni on myös työssänsä joko tosi yksin tai sitten ihan liikaa tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa. Silloin se teatteri tai hyväntekeväisyys äidin ja isän kavereiden kanssa ei oikein nappaa. Haluaisi olla perheen kanssa.
Kirpparitavaroiden ryöstäminen toisen kotia on jo niin rajatonta käytöstä, etten edes aloita.
up