Voiko erosta yli pääsemistä mitenkään nopeuttaa?

Olemalla piehtaroimatta tunteissasi.

Kai olet kuullut, että kipukin voi kroonistua, vaikka sen syy poistetaan. 

Aivot ovat oppiva kapine ja sinä olet opettanut ne vellomaan ikävässä tai missä lie.

Jatka elämää äläkä nautiskele siinä sonnassa.

Kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä. Piehtarointi surkeudessa ei auta. Sun alitajunta osaa kyllä hoitaa eron käsittelyn sillä tavalla, että välillä tulee hetkiä jolloin asiat palautuu mieleen, ja juuri silloin niitä kannattaa käsitellä. Surra ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Muun ajan käytät johonkin iloisempaan. 

Yli pääsemiseen ei oikein ole muuta keinoa kuin että löytää jonkun toisen johon rakastuu. Mutta jos tunne ei satu olemaan molemminpuolinen, kuten se useimmiten ei ole, niin se tietää sitten entistä pahempia sydänsuruja.

Vierailija kirjoitti:

Yli pääsemiseen ei oikein ole muuta keinoa kuin että löytää jonkun toisen johon rakastuu. Mutta jos tunne ei satu olemaan molemminpuolinen, kuten se useimmiten ei ole, niin se tietää sitten entistä pahempia sydänsuruja.

Ainahan sanotaan, että rikkinäisenä ei saisi lähteä deittailemaan. Tuo voi vielä helposti mennä siihen, että käyttää jotain toista saadakseen ajatuksensa hetkeksi pois exästään. Itse en ainakaan haluaisi, että joku yrittää deittailla minua lähinnä unohtaakseen exänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä. Piehtarointi surkeudessa ei auta. Sun alitajunta osaa kyllä hoitaa eron käsittelyn sillä tavalla, että välillä tulee hetkiä jolloin asiat palautuu mieleen, ja juuri silloin niitä kannattaa käsitellä. Surra ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Muun ajan käytät johonkin iloisempaan. 

Tämä tässä juuri on sietämätöntä, että elämä on jatkuvaa soutamista ja huopaamista hyvien ja huonojen hetkien välillä, koskaan ei tiedä, milloin tulee huono olo ja milloin taas hyvä, ja milloin sitten taas monen päivän huono jakso... 

Ei. Ja toiset ei pääse erosta koskaan yli. Itsellä monta vuotta sitten tapahtunut ero vaikuttaa edelleen vaikka ollut jo kauan uudessa suhteessa. Kaikenlaisia terapioitakin käynyt aikanaan ei vaikutusta. En tiedä jos tulisi tieto eksän kuolemasta tai no tietysti sitten jos itse kuolee viimeistään sitten. Se on vain kovin hankalaa kun toisen osapuolen tekemiset aiheutti eron enkä itse olisi mielellään eronnut. On monenlaisia päivämääriä jotka saa pohtimaan sitä suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ja toiset ei pääse erosta koskaan yli. Itsellä monta vuotta sitten tapahtunut ero vaikuttaa edelleen vaikka ollut jo kauan uudessa suhteessa. Kaikenlaisia terapioitakin käynyt aikanaan ei vaikutusta. En tiedä jos tulisi tieto eksän kuolemasta tai no tietysti sitten jos itse kuolee viimeistään sitten. Se on vain kovin hankalaa kun toisen osapuolen tekemiset aiheutti eron enkä itse olisi mielellään eronnut. On monenlaisia päivämääriä jotka saa pohtimaan sitä suhdetta. 

Miten pystyit ylipäätään edes aloittamaan uuden suhteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä. Piehtarointi surkeudessa ei auta. Sun alitajunta osaa kyllä hoitaa eron käsittelyn sillä tavalla, että välillä tulee hetkiä jolloin asiat palautuu mieleen, ja juuri silloin niitä kannattaa käsitellä. Surra ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Muun ajan käytät johonkin iloisempaan. 

Tämä tässä juuri on sietämätöntä, että elämä on jatkuvaa soutamista ja huopaamista hyvien ja huonojen hetkien välillä, koskaan ei tiedä, milloin tulee huono olo ja milloin taas hyvä, ja milloin sitten taas monen päivän huono jakso... 

Riippuu tietysti miten pitkä aika erosta on? Jos tapahtunut vähän aikaa sitten asia varmasti on mielessä. Mutta sitten on myös niitä, jotka ei pääse tietystä tai tietyistä eroista yli vaikka kaiken mahdollisen olisi tehnyt. En tiedä onko mitään selittävää tekijää... jos toinen osapuoli on jotenkin pettänyt tai muuten ollut epärehellinen ja sitten ero ollut ainoa vaihtoehto mutta silti asiasta ei pääse yli. En kyllä ihmettele, jos joku vain tämän takia päätyisi siihen epätoivoisimpaan  ratkaisuun omassa elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä. Piehtarointi surkeudessa ei auta. Sun alitajunta osaa kyllä hoitaa eron käsittelyn sillä tavalla, että välillä tulee hetkiä jolloin asiat palautuu mieleen, ja juuri silloin niitä kannattaa käsitellä. Surra ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Muun ajan käytät johonkin iloisempaan. 

Tämä tässä juuri on sietämätöntä, että elämä on jatkuvaa soutamista ja huopaamista hyvien ja huonojen hetkien välillä, koskaan ei tiedä, milloin tulee huono olo ja milloin taas hyvä, ja milloin sitten taas monen päivän huono jakso... 

Siihen auttaa tää "ärsyttävä" hokema että hyväksy tunteesi, ole iloinen kun on hyvä päivä ja huonona päivänä hyväksyt että tänään on tollaset vibat. Huonoinakin päivinä voi toki hoivata itseään, mutta ei kannata pakkotsempata itseään iloiseksi. Ne huonotkin päivät menee ohi, kuten olet jo huomannut. Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen, ei voi nopeuttaa. Parempi antaa sen toipumisen tapahtua taustalla monta vuotta kuin pikakelata johonkin ja sitten joskus törmätä seinään. Ajan myötä ne huonot päivät ja muistelut kyllä vähenee itsestään, ellet sitten oikein piehtaroi menneisyyden pohdiskelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä. Piehtarointi surkeudessa ei auta. Sun alitajunta osaa kyllä hoitaa eron käsittelyn sillä tavalla, että välillä tulee hetkiä jolloin asiat palautuu mieleen, ja juuri silloin niitä kannattaa käsitellä. Surra ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Muun ajan käytät johonkin iloisempaan. 

Tämä tässä juuri on sietämätöntä, että elämä on jatkuvaa soutamista ja huopaamista hyvien ja huonojen hetkien välillä, koskaan ei tiedä, milloin tulee huono olo ja milloin taas hyvä, ja milloin sitten taas monen päivän huono jakso... 

 

Siksi sun täytyy pitää itsesi riittävän aktiivisena muiden juttujen ja ihmissuhteiden suhteen. Tuskin pystyt samaan aikaan vatvomaan eroa ja vaikka juttelemaan kaverin kanssa jostain mielenkiintoisesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ja toiset ei pääse erosta koskaan yli. Itsellä monta vuotta sitten tapahtunut ero vaikuttaa edelleen vaikka ollut jo kauan uudessa suhteessa. Kaikenlaisia terapioitakin käynyt aikanaan ei vaikutusta. En tiedä jos tulisi tieto eksän kuolemasta tai no tietysti sitten jos itse kuolee viimeistään sitten. Se on vain kovin hankalaa kun toisen osapuolen tekemiset aiheutti eron enkä itse olisi mielellään eronnut. On monenlaisia päivämääriä jotka saa pohtimaan sitä suhdetta. 

Miten pystyit ylipäätään edes aloittamaan uuden suhteen? 

Siihen tietysti vaikutti moni asia ja sattuma, että uuden suhteen ihmisen tapasin. Ei se aluksi mitään vakavaa ollut mutta sellaiseksi muodostui. Sehän se on kun on tyytyväinen nykyiseen suhteeseen mutta silti joku aiemmin päättynyt suhde edelleen vaivaa. Kuitenkaan yhteenpaluu ei ole silloin eroon johtaneiden asioiden takia mahdollista eikä myöskään niiden mitä siinä välissä tapahtui kun odoteltiin lopullista virallista päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä. Piehtarointi surkeudessa ei auta. Sun alitajunta osaa kyllä hoitaa eron käsittelyn sillä tavalla, että välillä tulee hetkiä jolloin asiat palautuu mieleen, ja juuri silloin niitä kannattaa käsitellä. Surra ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Muun ajan käytät johonkin iloisempaan. 

Tämä tässä juuri on sietämätöntä, että elämä on jatkuvaa soutamista ja huopaamista hyvien ja huonojen hetkien välillä, koskaan ei tiedä, milloin tulee huono olo ja milloin taas hyvä, ja milloin sitten taas monen päivän huono jakso... 

Riippuu tietysti miten pitkä aika erosta on? Jos tapahtunut vähän aikaa sitten asia varmasti on mielessä. Mutta sitten on myös niitä, jotka ei pääse tietystä tai tietyistä eroista yli vaikka kaiken mahdollisen olisi tehnyt. En

Juhannuksena tulee täyteen vuosi erosta. 

Suomessa on liian helppo erota jopa avioliitosta ja tehdä asiat niin että, toinen kärsii taloudellista ja muuta tappiota jos on sellainen juonittelija. Siksi itse päätin etten enää naimisiin mene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä. Piehtarointi surkeudessa ei auta. Sun alitajunta osaa kyllä hoitaa eron käsittelyn sillä tavalla, että välillä tulee hetkiä jolloin asiat palautuu mieleen, ja juuri silloin niitä kannattaa käsitellä. Surra ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Muun ajan käytät johonkin iloisempaan. 

Tämä tässä juuri on sietämätöntä, että elämä on jatkuvaa soutamista ja huopaamista hyvien ja huonojen hetkien välillä, koskaan ei tiedä, milloin tulee huono olo ja milloin taas hyvä, ja milloin sitten taas monen päivän huono jakso... 

 

Mutta ne hyvät jaksot pitenee, mitä enemmän aikaa kuluu. Lopulta tulee vaan ajoittain mieleen joku asia mikä muistuttaa. Mitä enemmän saat luotua uusia muistoja niin vanhemmat haalenee, mutta jos koko ajan kelaat niitä samoja vanhoja niin niiden muistijälki syvenee. Yritä siis aktiivisesti täyttää mieli jollain muulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä. Piehtarointi surkeudessa ei auta. Sun alitajunta osaa kyllä hoitaa eron käsittelyn sillä tavalla, että välillä tulee hetkiä jolloin asiat palautuu mieleen, ja juuri silloin niitä kannattaa käsitellä. Surra ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Muun ajan käytät johonkin iloisempaan. 

Tämä tässä juuri on sietämätöntä, että elämä on jatkuvaa soutamista ja huopaamista hyvien ja huonojen hetkien välillä, koskaan ei tiedä, milloin tulee huono olo ja milloin taas hyvä, ja milloin sitten taas monen päivän huono jakso... 

 

Siksi sun täytyy pitää itsesi riittävän aktiivisena muiden juttujen ja ihmissuhteiden suhteen. Tuskin pystyt samaan aikaan vatvomaan eroa ja vaikka juttelemaan kaverin kanssa jostain mielenkiintoisesta? 

Se paha olo on monesti iskenyt yhtäkkiä harrastukseen liittyvissä treeneissäkin...