En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että odotetaan eläkkeelle pääsyä
Miksi vaikka 30 vuotias haluaa olla 65 vuotias? Miksi odottaa, että elämä on loppusuoralla ja sairastaakin jo ties mitä? Oliko se vaippaikä niin hienoa aikaa, että sen haluaa elää uudestaan? Rollaattorikin on kuin paluu lapsuuden kävelytukiin. Ja jos nyt joku sanoo, että ei 65 vuotias käytä rollaattoria, niin yllättävän moni käyttää. He pysyvät vain laitoksissa tai kotonaan, niin sitä ei näe. Mitä ei näe, niin sitähän ei ole?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, 65 on nuori.
Anoppi kuoli 67 vuotiaana ja näytti 86 vuotiaalta. Aivoinfarkti vei lopulta. Se nuoruudesta.
Mikäs sinua siinä asiassa kummastuttaa. Minä olen 60.5 v ja työtä ei ole ollut aikoihin. Kyllä minun tilanteessa eläke tuntuu vapautukselta. Ihmisarvo ja kunnia palaavat elämääni. Mikä on oma tilanteesi? Olet varmaan juurikin näitä työtä vieroksuvia tyyppejä. Ja me olemme mieheni kanssa hyvässä kunnossa, ei ole rollaattoria...
Siis, mitä? Olen 60-vuotias enkä vielä lähelläkään rollaattorin käyttöä. Tulin juuri 3 tunnin lenkiltä ja menen kohta kuntosalille. 90-vuotias isäni otti juuri rollaattorin käyttöön, kun sillä on hyvä kuljettaa tavaroita paikasta toiseen. Eläkkeellä se elämä vasta alkaa.
Yksilöitä oomme kaikki.
Jos joku haikailee jotain niin se on hänen juttu.
kuka 30 vuotias odottaa eläkkeelle pääsyä? Jotkut melkein 60 vuotiaat tuota sanovat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, 65 on nuori.
Anoppi kuoli 67 vuotiaana ja näytti 86 vuotiaalta. Aivoinfarkti vei lopulta. Se nuoruudesta.
Ihminen voi saada aivoinfarktin ja kuolla ihan minkä ikäisenä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Siis, mitä? Olen 60-vuotias enkä vielä lähelläkään rollaattorin käyttöä. Tulin juuri 3 tunnin lenkiltä ja menen kohta kuntosalille. 90-vuotias isäni otti juuri rollaattorin käyttöön, kun sillä on hyvä kuljettaa tavaroita paikasta toiseen. Eläkkeellä se elämä vasta alkaa.
Mitä tuokin tarkottaa? Miksei elämä muka voinut alkaa jo nuorena? lapsena oli hienoja hetkiä ja sekin on elämää. MIksi vasta päälle 60 vuotiaana elämä alkaisi. En ymmärrä tätä sanontaa...
Vierailija kirjoitti:
Mikäs sinua siinä asiassa kummastuttaa. Minä olen 60.5 v ja työtä ei ole ollut aikoihin. Kyllä minun tilanteessa eläke tuntuu vapautukselta. Ihmisarvo ja kunnia palaavat elämääni. Mikä on oma tilanteesi? Olet varmaan juurikin näitä työtä vieroksuvia tyyppejä. Ja me olemme mieheni kanssa hyvässä kunnossa, ei ole rollaattoria...
Ei kannata tuhlaa koko elämään työntekoon jos vasta tuon ikäisenä tunnet olosi "vapaaksi"
Aika harva rollaattorilla kulkee 65-vuotiaana. Eikä niin varhain enää monikaan edes pääse eläkkeelle.
Minun äitini on 82 eikä käytä rollaattoria, keppiä eikä mitään muutakaan apuvälinettä. Ajaa autoa, tekee kaikki kotityöt sekä omakotitalonsa pihatyöt, mukaan lukien lumien kolaamisen ja nurmikon leikkuun.
Mun äiti odottaa eläkkeelle pääsyä mutta on 61v. Koska ei jaksa enää Kelan sekoilua.
Höpö höpö, 65 on nuori.