Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko kenenkaan puoliso sairastunut 1-tyypin diabetekseen?

Vierailija
28.01.2011 |

Kiinnostaisi kuulla kuinka sen kanssa parjaa. Mieheni sai ko. diagnoosin muutama vuosi sitten eika tahdo henkisesti paasta yli tasta tilanteesta. On mielestani aika masentunut, vaikka hoitaakin tyonsa hyvin. Masennus tulee enemman ilmi hirveana kiukkuna, joka kohdistuu yleensa minuun, mutta lapsetkin siita karsii. Ollaan kuulemma aina tiella, mina en tee tarpeeksi / tee asioita kunnolla jne. jne. Alkaa olla voimat vahissa minullakin, meilla on kolme pienta lasta. Onko muilla kokemusta 1-tyypin diabeteksesta perheessa, ja onko tallainen kiukku tavallista?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
28.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai siitä että kroppa on tottunut jo pitkään liian korkeisiin sokereihin. Normaalitkin arvot voivat tuntua matalilta. Säätöpiiri on pielessä ja kroppa vaatii totuttelua. Liian mataliin arvoihin liittyy kiukkuisuutta.

Tottakai on selvä, että noin vakavaan tautiin sairastuminen on miehelle kriisi. etsikää vertaistukea.

Vierailija
2/7 |
28.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni olen ihan hyvin sopeutunut, sairastuinkin tosin jo lapsena. Mieleeni tuli myös, että saattaa se kiukku johtua sokereistakin, kun ei varmaan heti ole ihan tasapainossa...



Diabetesliitolla on hyvä keskustelupalsta, muistaakseni nimeltään Kohtauspaikka, löytyisköhän sieltä vertaistukea...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
28.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että tuo "heti" ei tainnutkaan olla ihan oikea ilmaisu tässä tilanteessa. Mutta osaatko sanoa siitä verensokeritasapainosta? Itse olen ymmärtänyt niin, että enemminkin ne korkeat kiukuttaa...

Vierailija
4/7 |
28.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

matalista ennemminkin sellainen hällä-väliä-tunteet ja reagoimattomuus, korkeilla kun meinaa reagoida vähän turhankin tehokkaasti.

Harmittaa kyllä isosti kun toisinaan puoliso kommentoi heti että "Mittaas sokeris" tai "Missä sun mittari on?" jos vähänkin esitän mielipidettäni asiasta kuin asiasta. Toisinaan tulee tunne, että enkö mä oikeasti saa olla aidosti loukkaantunut/vihainen/ärtynyt/suuttunut kun olen diabeetikko.

Meillä kans kolme lasta ja voin sanoa, että paljon se puolisolta(kin) vaatii tässä sirkuksessa. Arvostan kyllä puolisoani erittäin paljon ihan siitä että jaksaa mukana tässä sirkuksessa. Varmasti joskus "kaduttaa".

Komppaan edellisiä että sokrut kuntoon, omaseuranta kuntoon, ja aikaahan tuo prosessi ja sopeutuminen ylitäätään vaatii. Rankka vuosi teillä edessä.

Vierailija
5/7 |
28.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rankka vuosi teillä edessä.

mä kans luulin et dg saatu ihan hetki sitten.. no anyway.

Vierailija
6/7 |
28.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Korkeat sokerit kiukuttaa

matalista ennemminkin sellainen hällä-väliä-tunteet ja reagoimattomuus,

Mun exä kyll oli kiukkuinen kun oli sokerit alhaalla, jos oli liian korkeella ei huomannut mitään erikoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
28.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

insuliinin vastavaikuttajahormoni (korjatkaa jos olen väärässä). Ymmärtääkseni adrenaliinia alkaa erittyä, jos sokeri laskee liian alas. Siksi alhaisilla sokereilla diabeetikko on kiukkuinen. Korkeat sokerit aiheuttavat ennenkaikkea väsymystä kun lihaksille ei riitä energiaa. (olen maallikko, mutta näin olen ymmärtänyt)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi neljä