Huono itsetunto

Treenaa ja laihduta jos on tarvetta, auttoi ainakin itsellä ja nykyään olen sinut kroppani kanssa.

Jos sulla tosiaan on oma muija niin hänellä vasta onkin huono maku miesten suhteen ;)

Jaa hyvä kysymys. Mä olen nyt tehnyt ajatustyötä saman asian tiimoilta reilun vuoden päivät, kun muija ei tunnu haluavan enääMua ei tosin peilikuva piinaa vaan koen olevani ihan sinut itseni kanssa mitä peilikuvaan tulee. Joka tapauksessa, kaikilla varmaan omat keinonsa käsitellä. Mulla otti vaan aikaa ja nyt olen sisäistänyt ajatuksen että jos ei kelpaa niin ei sitten. Ei siinä sen ihmeempää, haluan uskoa ettei minussa ole mitään vikaa vaan meidön keskinäisessä kemiassa ainakin muijan puolelta. En minä kuitenkaan ala itseäni muuttamaan, enkö usko että se itsetuntoani tässä tilanteessa edes kohottaisi vaan päin vastoin laskisi entisestään. 

 

joten olkoot, jos ei kelpaa niin ei kelpaa, haen flirtin kautta itselleni itsetunnon kohotusta vaikka pettämään asti en ala. Se että saa huomioita muilta auttaa omaan itsetuntoon ainakin minun kohdalla vähäsen.

En ole ylipainoinen ja ennen kyllä kehui komeeksi ja haluttavaksi. Se tässä loukkaa että omaa kivaa hänellä on mutta minulle ei mitään kaunista ja seksiin viittaavaa enään tule 

Ap

Tässä on juuri tämä klassinen ja surullinen juttu. Kumppanin haluttomuus vaikuttaa itsetuntoon niin tuhoisalla tavalla! Kyllä sun pitäisi (ja kaikkien!) saada tulla halutuksi sellaisena kuin olet, eikä niin että sitten kun olet treenannut tms. 

Itsellä oli huomattavan ylipainoinen mies, mutta himoitsin häntä aivan hulluna. Ei kyllä naamaltakaan ollut mikään mannekiini. Mut silti halusin häntä jatkuvasti. Sit hänellä katosi himot, ja mä rupesin tuntemaan itseni huonoksi, rumaksi ja löysäksi. 

Tuli ero, ja yhä tunsin noin. Sitten rupesin liikkumaan, ja vaikka kroppa ei mihinkään ehtinyt muuttua, niin itsetunto alkoi nousta. Jotenkin pääsin ns yhteyteen kroppani kanssa ja aloin viihtyä nahoissani. 

Ja olen käyttänyt ihan sellaista ajatusta, että kun tuolla Prismassa pareja katsoo, niin miettii että tuotakin tuo puoliso haluaa joten varmasti minuakin joku joskus. On vain kyse siitä, että löytää sen sopivan kumppanin.

Itsellä vielä löytymättä, mutta kyllä tää tästä, kun puoliso ei enää ylläpidä sitä huonoa itsetuntoa sillä että ei halua mua. 

Tsemppiä!!

Vierailija kirjoitti:

Tässä on juuri tämä klassinen ja surullinen juttu. Kumppanin haluttomuus vaikuttaa itsetuntoon niin tuhoisalla tavalla! Kyllä sun pitäisi (ja kaikkien!) saada tulla halutuksi sellaisena kuin olet, eikä niin että sitten kun olet treenannut tms. 

Itsellä oli huomattavan ylipainoinen mies, mutta himoitsin häntä aivan hulluna. Ei kyllä naamaltakaan ollut mikään mannekiini. Mut silti halusin häntä jatkuvasti. Sit hänellä katosi himot, ja mä rupesin tuntemaan itseni huonoksi, rumaksi ja löysäksi. 

Tuli ero, ja yhä tunsin noin. Sitten rupesin liikkumaan, ja vaikka kroppa ei mihinkään ehtinyt muuttua, niin itsetunto alkoi nousta. Jotenkin pääsin ns yhteyteen kroppani kanssa ja aloin viihtyä nahoissani. 

Ja olen käyttänyt ihan sellaista ajatusta, että kun tuolla Prismassa pareja katsoo, niin miettii että tuotakin tuo puoliso haluaa joten varmasti minuakin joku joskus. On vain kyse siitä, että löytää sen sopivan

Kiitos kivasta kommentista. Kumppani nostatti itsetunnon pilviin ensimmäisen vuoden aikana ja todellakin nyt pitää sitä huonoa yllä joka romahtanut hänen käytöksen takia. Ei mieltä ylennä kun tiedän vielä hänen harrastavan itsetyydytystä mutta minua ei halua eikä kerro mitää hyvää ja kaunista.

Jotain hänelle on käynyt kun käytös muuttunut enkä ole hänelle enään yhtään mitään.

Voisin olla sinun vaimosi. Meillä ruuhkavuodet veivät läheisyyden ja yhteyden. Arki on pelkkää perheen pyöritystä ja aviomieheni tuntuu sukulaiselta. En pysty enää näkemään häntä mitenkään haluttavana, läheisyys hänen kanssaan tuntuu kuin sekaantuisin omaan isään tai veljeen. Olen kärsinyt tästä jo pitkään, mutta en uskalla puhua tästä hänen kanssaan, koska en halua loukata. Kaipaisin kovasti läheisyyttä, mutta en usko, että tästä on paluuta. Miehessä sinänsä ei ole vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla sinun vaimosi. Meillä ruuhkavuodet veivät läheisyyden ja yhteyden. Arki on pelkkää perheen pyöritystä ja aviomieheni tuntuu sukulaiselta. En pysty enää näkemään häntä mitenkään haluttavana, läheisyys hänen kanssaan tuntuu kuin sekaantuisin omaan isään tai veljeen. Olen kärsinyt tästä jo pitkään, mutta en uskalla puhua tästä hänen kanssaan, koska en halua loukata. Kaipaisin kovasti läheisyyttä, mutta en usko, että tästä on paluuta. Miehessä sinänsä ei ole vikaa.

Oletkohan minun vaimoni?

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla sinun vaimosi. Meillä ruuhkavuodet veivät läheisyyden ja yhteyden. Arki on pelkkää perheen pyöritystä ja aviomieheni tuntuu sukulaiselta. En pysty enää näkemään häntä mitenkään haluttavana, läheisyys hänen kanssaan tuntuu kuin sekaantuisin omaan isään tai veljeen. Olen kärsinyt tästä jo pitkään, mutta en uskalla puhua tästä hänen kanssaan, koska en halua loukata. Kaipaisin kovasti läheisyyttä, mutta en usko, että tästä on paluuta. Miehessä sinänsä ei ole vikaa.

Kannattaisi pikkuhiljaa alkaa puhumaan, jos et halua että liittonne päättyy kipeään eroon.

voin kertoa omasta kokemuksesta, että olen tilanteessa jossa vaimoni käyttäytyy juuri kuvailemallasi tavalla. Ei myönnä eikä puhu, mutta kun ihmisen kanssa on ollut 20v yhdessä niin kyllä sitä toisen sen verran hyvin tuntee että tietää kun hommat ei suju. Ei sitä tarvitse erikseen kertoa. Kuitenkin se kertominen ja puhuminen kannattaa, koska asian on varmasti miehesikin huomannut ja se nakertaa häntä varmasti pahasti, vaikkei sitä sinulle sanoisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla sinun vaimosi. Meillä ruuhkavuodet veivät läheisyyden ja yhteyden. Arki on pelkkää perheen pyöritystä ja aviomieheni tuntuu sukulaiselta. En pysty enää näkemään häntä mitenkään haluttavana, läheisyys hänen kanssaan tuntuu kuin sekaantuisin omaan isään tai veljeen. Olen kärsinyt tästä jo pitkään, mutta en uskalla puhua tästä hänen kanssaan, koska en halua loukata. Kaipaisin kovasti läheisyyttä, mutta en usko, että tästä on paluuta. Miehessä sinänsä ei ole vikaa.

En ymmärrä näitä ihmisiä jotka eivät uskalla mukamas puhua koska ei halua loukata. Ei se miehesi ole tyhmä ja varmasti on asian huomannut. Enemmän se loukkaa ettet asiasta rehdisti puhu vaan käytännössä valehtelet päin naamaa. Ei kovin terve näkökulma parisuhteelle. Onnea vaan.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on halu. Ja he nauttivat siitä.

Korjasin hieman. Kyllähän he kullia tykkäävät saada kosteaan vaginaan. 

M48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla sinun vaimosi. Meillä ruuhkavuodet veivät läheisyyden ja yhteyden. Arki on pelkkää perheen pyöritystä ja aviomieheni tuntuu sukulaiselta. En pysty enää näkemään häntä mitenkään haluttavana, läheisyys hänen kanssaan tuntuu kuin sekaantuisin omaan isään tai veljeen. Olen kärsinyt tästä jo pitkään, mutta en uskalla puhua tästä hänen kanssaan, koska en halua loukata. Kaipaisin kovasti läheisyyttä, mutta en usko, että tästä on paluuta. Miehessä sinänsä ei ole vikaa.

En ymmärrä näitä ihmisiä jotka eivät uskalla mukamas puhua koska ei halua loukata. Ei se miehesi ole tyhmä ja varmasti on asian huomannut. Enemmän se loukkaa ettet asiasta rehdisti puhu vaan käytännössä valehtelet päin naamaa. Ei kovin terve näkökulma parisuhteelle. Onnea vaan.

Samaa mieltä. Kyllä suhteen ongelmista kuuluu kertoa sille toisellekin osapuolelle, että niitä voidaan yhdessä ratkoa loukkaantumisen uhallakin. Eniten satuttaisi, jos saisin tietää että puoliso on ajatellut näin jo kauan, ja tehnyt sen pohjalta omat päätöksensä antamatta mahdollisuutta edes puolustautua tai yrittää korjata tilanne.

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla sinun vaimosi. Meillä ruuhkavuodet veivät läheisyyden ja yhteyden. Arki on pelkkää perheen pyöritystä ja aviomieheni tuntuu sukulaiselta. En pysty enää näkemään häntä mitenkään haluttavana, läheisyys hänen kanssaan tuntuu kuin sekaantuisin omaan isään tai veljeen. Olen kärsinyt tästä jo pitkään, mutta en uskalla puhua tästä hänen kanssaan, koska en halua loukata. Kaipaisin kovasti läheisyyttä, mutta en usko, että tästä on paluuta. Miehessä sinänsä ei ole vikaa.

En ymmärrä näitä ihmisiä jotka eivät uskalla mukamas puhua koska ei halua loukata. Ei se miehesi ole tyhmä ja varmasti on asian huomannut. Enemmän se loukkaa ettet asiasta rehdisti puhu vaan käytännössä valehtelet päin naamaa. Ei kovin terve näkökulma parisuhteelle. Onnea vaan.

Samaa mieltä. Kyllä suhteen ongel

Komppaan. Itselle on näytetty ovea, kun ensin oli haudottu asioita vuosikaupalla. Ja asioita joille mä olisin voinut ihan hyvin tehdä paljonkin. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla sinun vaimosi. Meillä ruuhkavuodet veivät läheisyyden ja yhteyden. Arki on pelkkää perheen pyöritystä ja aviomieheni tuntuu sukulaiselta. En pysty enää näkemään häntä mitenkään haluttavana, läheisyys hänen kanssaan tuntuu kuin sekaantuisin omaan isään tai veljeen. Olen kärsinyt tästä jo pitkään, mutta en uskalla puhua tästä hänen kanssaan, koska en halua loukata. Kaipaisin kovasti läheisyyttä, mutta en usko, että tästä on paluuta. Miehessä sinänsä ei ole vikaa.

Ihan mielenkiinnosta kuulisin että miten olette hoitaneet asian? Jos et halua miestäsi niin oletettavasti teillä ei ole seksiäkään? Tai jos on niin miksi ihmeessä? Eikö miehesi ole reagoinut mitenkään seksittömyyteen? Hoiteletteko itse itsenne tahoillanne vai käytkö/käyttekö vieraissa?

itse jos olisin vastaavassa tilanteessa miehesi asemassa, olisin kyllä hyvin epäluuloinen, ahdistunut ja masentunut ja varmasti olisin asiasta myös kysynyt suoraan. Sinun asemassasi viimeiset kaksi kohtaa. 



vai oletteko tosiaan molemmat sinut asian kanssa ja elätte platonisia liittoa ja tosiaan hoitelette itsenne tahoillanne?

Sinulla on sentään joku puoliso joten mitä ruikutat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla sinun vaimosi. Meillä ruuhkavuodet veivät läheisyyden ja yhteyden. Arki on pelkkää perheen pyöritystä ja aviomieheni tuntuu sukulaiselta. En pysty enää näkemään häntä mitenkään haluttavana, läheisyys hänen kanssaan tuntuu kuin sekaantuisin omaan isään tai veljeen. Olen kärsinyt tästä jo pitkään, mutta en uskalla puhua tästä hänen kanssaan, koska en halua loukata. Kaipaisin kovasti läheisyyttä, mutta en usko, että tästä on paluuta. Miehessä sinänsä ei ole vikaa.

En ymmärrä näitä ihmisiä jotka eivät uskalla mukamas puhua koska ei halua loukata. Ei se miehesi ole tyhmä ja varmasti on asian huomannut. Enemmän se loukkaa ettet asiasta rehdisti puhu vaan käytännössä valehtelet päin naamaa. Ei kovin terve näkökulma parisuhteelle. Onnea vaan.

Samaa mieltä. Kyllä suhteen ongel

Komppaan myös. Itse olen juuri kyseisessä tilanteessa ja voin kertoa että suhteellisen hajoamispisteessä. Vaimoni ei ole halunnut minua pariin vuoteen. Kun asian otan esiin sanoo hän että kyllä haluaa minua etc. Kuitenkin ensimmäinen vuosi meni ilman seksiä lainkaan. Seuraava kokonaiset kolme kertaa. Jokainen on ollut minun aloite. Nyt olen siinä tilanteessa että olkoot, enkö enää edes yritä. Jännä nähdä pitkäänkö menee. Kuitenkin vaimo lukee salaa eroottista kirjallisuutta ainakin joten tuskin halut ovat kadonneet. 

joka tapauksessa, seksittömyys ei ole asian ydin vaan juuri tuo asian puhumattomuus ja epätietoisuus ja suoranainen valehtelu.