Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka eivät uskalla ottaa riskejä

Joillain itsesuojeluvaisto on voimakkaampi. Helpompihan se on ottaa riskiä jos kokee ettei ole kuin saavutettavaa eli jollain tapaa on vähän itsetuhoinen.

Elämä etenee ilman uusia asioita.

Olen ottanut riskiä uhkapeleissä ja nyt on kaikki ulosotossa, kannatti mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja tunnen eläväni

Osalla porukkaa on ollut sen verran vauhdikas lapsuus (väkivaltaa kotona yms) ja turvattomuutta esim alkoholistin tai mt-ongelmaisten vanhempien vuoksi.

Haluavat turvallisen elämän. Siis turvaa. 

Siis jo 1-vuotiaana ihmettelit?

No mä ainakin vaan nautin siitä elämästä mukavuusalueella, enkä todellakaan kaipaa mitään muutoksia ja vaihtelua. Sellaiset vaan stressaa mua. En ole koskaan valittanut, että elämä tuntuisi pysähtyneeltä eikä mikään etene. Minulle juuri sellainen vakiintunut elämä on onnea.

Joku voi ottaa niitä riskejä aivan eri elämänalueilla kuin sinä. Minä pidän talouden ja arkielämän ennakoitavana ja vakaana, jotta peruspilarit ovat kunnossa kun teen holtittomia äkkiliikkeitä ihmissuhderintamalla. Jollekulle taas pysyvät ja vakaat ihmissuhteet ovat se juttu, ja rahalla ei ole väliä.

Kyllä minä uskon että jokaisella joku peruskivi on, jonka suhteen juuri hän ei ota riskejä. Päihderiippuvaisellakin se vakaa peruskallio voi olla se päihde, jolloin on ihan sama mitä muuten tapahtuu, kunhan tietää voivansa aina turvautua tähän päihteeseen. 

Ihmiset myös ottavat riskejä eri asioissa. Yksi saattaa olla varovainen yhdessä asiassa, mutta rohkea tai riskinottaja toisessa asiassa. Toisella taas menee juuri päinvastoin.

Ihmiset ovat myös temperamentiltaan erilaisia, toiset kaipaavat vaihtelua ja tuskastuvat rutiineihin. Toisille rutiinit helpottavat elämää ja muutokset tuovat stressiä. Ei noista yksi ole parempi kuin toinen, molemmissa puolensa.

Mä nuorempana otin riskejä, ja kaikki niistä johti erilaisiin epäonnistumisiin. Esim. ostin talon -> osoittautui homevauriotaloksi mikä piti myydä isolla tappiolla purkukuntoisena. Muutin ulkomaille -> en pärjännyt siellä työelämässä, lähinnä sosiaalisissa kuvioissa, olin yksinäinen, pakko oli tulla maitojunalla kotiin. Kerran vaihdoin työpaikkaa paremman palkan toivossa -> jouduin pois koeajan lopulla ja kesti puolitoista vuotta saada sen jälkeen taas työtä, ja siinä työssä pienempi palkka kuin mistä lähdin. Eli mun elämänkokemus sanoo että riskinotto ei kannata.

Ihmettele ihan kaikessa rauhassa.

Vornanen otti riskiä huolella. Riskeerasi yhdellä laukauksella koko 300.000 euron kansanedustajan tienistinsä!

Niin paljon hän menettää, jos lentää eduskunnasta pihalle.

Alkoholistit ottava riskejä muita useammin.

Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Nousta sohvalta vai??

Kyllä riskinotto on ihan yliarvostettua. Parempi vaan pysyä siinä tutussa ja turvallisessa. Ei sitä koskaan tiedä mitä kaikkea pahaa voi sattua, jos lähtee omalta mukavuusalueeltaan. Turha sitä on lähteä mitään uutta yrittämään ja epäonnistumaan. Antaa vaan rohkeiden hölmöjen ottaa riskejä, itse tyydyn olemaan ihan perustallaaja. Ei minun elämässäni ainakaan mikään puskaradiohörhöily vetele.

Olen miettinyt tuota kehotusta mennä pois mukavuusalueelta. Mutta miksi? Jos on löytänyt alueen missä pärjää ja on tyytyväinen, miksi se pitäisi rikkoa?

Riskinotto on tosiaan tärkeä taito elämässä, mutta se ei tarkoita että pitäisi olla mikään adrenaliininarkkari. Kyse on ennemminkin siitä, että uskaltaa astua välillä epämukavuusalueelle ja kokeilla uusia juttuja.

Itselleni suurin riski oli jättäytyä vakityöstä ja lähteä opiskelemaan uutta alaa nelikymppisenä. Kaikki pitivät hulluna, että uskalsin heittää hyvän uran romukoppaan. Välillä pelotti ja epäilytti, mutta nyt olen onnellisempi kuin koskaan.

Riskinotto voi olla myös pieniä juttuja arjessa. Uskaltaa tutustua uusiin ihmisiin, sanoa ei asioille joita ei halua tehdä, tarttua yllättäviin tilaisuuksiin. Ei siihen tarvita extreme-urheilua tai maailmanympärysmatkaa, riittää että vähän ravistelee omaa mukavuusaluettaan.

Pointti on, että elämä on liian lyhyt jossiteltavaksi. Jälkikäteen harvoin harmittaa ne asiat joita tuli tehtyä, vaan ne joita ei koskaan uskaltanut. Jokainen määrittelee itse millaisia riskejä on valmis ottamaan, mutta ilman niitä on vaikea kasvaa ja kehittyä.

Riskit on ihan reptiliaanien salajuoni, jolla ne yrittää kontrolloida ihmiskuntaa!!! Niitten ilmastoinsinöörit ruiskuttaa kemikaaleja lentokoneista, että ihmiset muuttuu rohkeemmiksi ja ottaa enemmän riskejä. Sit me ollaan alttiimpia niitten manipuloinnille!!

Ei kannata luottaa kehenkään joka hehkuttaa riskinottoa. Ne on varmaan jo reptiliaanien kätyreita tai niille on alistettu mielenhallintaa. Totuus on, että elämässä pärjää parhaiten kun pitää pään alhaalla ja pysyy omissa oloissaan. Kaikki uudet kokemukset ja ihmiset on vaan mahdollisuus joutua salaliiton kynsiin!!!

Ainoa "riski" mitä itse otan on totuuden levittäminen netissä!! Vaikka kuinka yrittävät vaientaa ja halveksivat foliohatuksi, en aio luovuttaa taistelua ihmiskunnan vapauden puolesta!!! Wwg1wga!! Nyt on aika herätä lampaiden unesta!!!!

En uskalla, koska olen ahdistunut ja paniikkihäiriöinen, ja jo normaalielämän tilanteet kuormittaa minua jatkuvasti ihan äärirajoille.