Mä oon todella

Kulahtaneen oloinen ihminen. Puhun kuin robotti, esitän kuuntelevani ja empaattista myhäilemällä sopiviin kohtiin. En oikeasti kuuntele. Pitäisi olla nuoruuden iloa, valoa, uskoa ja innostusta. Mutta mitä mulla onmulla on sellaista post-keski-ikäisen realismia ja älykästä tilanteissa skulaamista. Sanon asioita mitä en oikeastaan tarkoita. En välitä. En löydä ystävääkään kun en samaistu oman ikäisiin eivätkä ne kai muhun. Olen kolmekymppinen mutta voisin olla nelikymppinen. Näytän tosin 25-vuotiaalta että se kruunaa tän.