Millaista lapsuuden olisi pitänyt olla
Kun katselen kavereita lapsineen, näen millaista lapsuuden olisi pitänyt olla.
Äidit ja isät vaatettavat lapsensa kivoihin vaatteisiin, juttelevat lapsensa kanssa, kysyvät lapsen mielipidettä ja antavat lapsen kertoa mielipiteensä.
Äidit ja isät kuuntelevat lastaan, katsovat tätä rakkautta, lempeyttä, ihastelua ja ylpeyttä silmissään. Vanhemmat opastavat lastaan, lohduttavat kun lapselle sattuu vahinko. Ja vanhemmat puhuvat lapselleen kauniisti.
Kun katselen kavereita lapsineen, näen kaiken sen mistä jäin itse lapsena vaille. Koin lapsesta asti olevani vääränlainen, huonompi kuin kukaan muu ja tuo syvä tunne on ollut sisälläni koko elämäni.
Olen vasta nyt terapian ja lukemisen kautta ymmärtänyt, että syy nujertamiseen, nolaamiseen, nöyryyttämiseen, mitätöintiin, hiuksista repimiseen, väkivallalla uhkailuun, huutamiseen, pakottamiseen, tunnekylmyyteen ja ankaruuteen ei ollut minussa.
Kommentit (16)
Täälläkin on kohtalotoveri. Vaikeaa on esimerkiksi työelämässä, mutta omien lasten kanssa olen onnistunut. Mutta hirveintä on se, miten kaikki on valjennut pikkuhiljaa. Tosi kauan sitä luuli eläneensä "normaalin" lapsuuden ja ansainneensa sen kaiken. Nykyään ymmärrän, että vanhempani ovat sairaita molemmat.
Ap. Vastaile edelleen itsellesi. Sinun laiselle sairaalleuteliaalle en kerro mitään.
Kyllä lapsena pipo kiristi.. Voi kamalaaaa... Ei kiristä enää
Kaikki vanhemmat eivät vain osaa. Teininä kävin kaverin luona. Katselin, miten tämän äiti ja pikkusisar tekivät yhdessä pöydän ääressä jotain kehittävää tehtävää. Se hetki jäi mieleen. Ajattelin, että noin minäkin haluan toimia lapseni kanssa arjessa. Ei niin, että vain lomilla tehdään jotain yhdessä ja muulloin lapset itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös järkyttävä lapsuus. Äitini oli mielisairas. Tsemppiä ap.
Minun lasteni isäkin on hieman sellainen mutta ei hän nyt aina puhu rumasti lapsille, tunteetkin vaikuttavat siihen kuinka hän käyttäytyy mutta arvaamaton on tietysti. Jotkut meistä vain eivät osaa tätä elämää elää.
No miksi te ette sitten tee niiden lastenne kanssa niitä asioita? Jokainen voi tehdä.
Lapset ovat elämän suola. Hyvin olen jaksanut aikani, se on ollut luonnollista. Rakkaus lapsia kohtaan auttaa jaksamaan, elämästä voi nauttia lastenkin kanssa ja olisi tarkoituskin.
Ei se niin onnea ja auvoa ole kenenkään lapsuus ollut. Parasta on keskittyä niihin kivoihin hetkiin, joita varmasti jokaisella on ollut. Ikävien muistojen muisteleminen vahvistaa niitä ja synkistää mielen. Sama käy mukavien muistojen kanssa. Keskity positiiviseen. Kuitenkin kasvoit aikuiseksi ja elämä on nyt omissa käsissä. Keskity tähän hetkeen, äläkä analysoi liikaa. Se ei vie eteenpäin. Jos jokin asia itsessä ei miellytä, niin tee jotain toisin. Ei kannata keskittyä etsimään syitä asioille - et voi mennyttä muuttaa. Katkeroidut vaan.
Tsemppiä ja katse parempaan tulevaisuuteen.
Sellaista, että olisi ollut isä ja äiti. En moiti kuitenkaan mummoa ja hänen luonaan oli kyllä hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei se niin onnea ja auvoa ole kenenkään lapsuus ollut. Parasta on keskittyä niihin kivoihin hetkiin, joita varmasti jokaisella on ollut. Ikävien muistojen muisteleminen vahvistaa niitä ja synkistää mielen. Sama käy mukavien muistojen kanssa. Keskity positiiviseen. Kuitenkin kasvoit aikuiseksi ja elämä on nyt omissa käsissä. Keskity tähän hetkeen, äläkä analysoi liikaa. Se ei vie eteenpäin. Jos jokin asia itsessä ei miellytä, niin tee jotain toisin. Ei kannata keskittyä etsimään syitä asioille - et voi mennyttä muuttaa. Katkeroidut vaan.
Tsemppiä ja katse parempaan tulevaisuuteen.
Joo eiku runkkaamaan. Uliskaa koko vapun paska ketjussa.
Vastaile edelleen itsellesi ja keksi kauhutarinoitasi
Kyllä aikuisena saa tuntea surua siitä, mitä lapsena jäi saamatta. Yleensähän sen vasta vanhempana tajuaakin. Kun sen surutyön on käynyt läpi voi päästää siitä irti. Meillä kaikilla on haavamme ja ne pitää kohdata, hyväksyä ja parantaa että pääsee eteenpäin. Oma lapsuus oli traumaattinen mutta varmasti pääsin paljon helpommalla kuin moni muu joten ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan kenellekään, että kaikilla on ollut lapsuudessa jotain rankkaa ja vähätellä toisen kokemuksia kun ei tiedä miten kamalia asioita toinen on joutunut kokemaan. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole sopivia vanhemmiksi. Tsemppiä kaikille joiden lapsuuden olisi toivonut olevan parempi.
Se oli sellainen kuin pitkin. Ajeltiin ja matkusteltiin vanhempien kanssa kotimaassa ja ulkomailla, kesät juostin paljasjaloin pihalla ja naapurin lasten kanssa kylillä, metsissä ja pelloilla, käytiin uimarannoilla.
Lapsuus oli joka tavalla hyvä. Kiitos siitä Taivaan Isälle ja perheenjäsenille! 🙏 Vain muutama huono muisto kouluajalta on. Nekään muistot eivät ole jääneet kummittelemaan, vaan nekin on muistojen arkussa.
Että olisin saanut tuntea läheisyyden ja toisesta välittämisen silloin kun on kun on sisäisesti paha olla
Lapsuuteni oli mielestäni hyvä, vaikka aina en ole näin ajatellut. Siihen aikaan lapset leikkivät pihalla keskenään, eikä vanhempia ollut istumassa seurana. Ei todellakaan ollut sellaista kuin nykyään monessa paikassa.
Mulla oli myös järkyttävä lapsuus. Äitini oli mielisairas. Tsemppiä ap.