Me elämme kuollaksemme.

Me kuolemme elääksemme ikuisesti. 

Kuulostaa zombioosilta tai zombitilalta. Kummallinen kuolemakultti. Missä me oikein olemme (maapallolla)? Ikuista elämää saa juhlia.

To be, or not to be.

Näin on, joku muukin alakanut ajattelemaan, enkä vain minä. Mikä järki tässä elämässä oikein on?

Otsikkoon ei laiteta pistettä.

Eivaan jatkaaksemme sukua.

Vierailija kirjoitti:

Otsikkoon ei laiteta pistettä.

   Vaan huutomerkki!

Ei elämästä selviä hengissä

Just äsken mietin hampaita pestessä että millainen se ikuinen elämä olisi. Tässä elämässä ei jaksa satsata oikein mihinkään, tietää että kohta kuolee. Oikeesti, elämä vaan hurahtaa ohi salamannopeasti.

Ikuisuushan on eri juttu kuin se tuhatvuotinen valtakunta. Ja muistaakseni Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Jos tämä langennut maailma on näin ihana (en tarkoita nyt sitä kaikkea pahaa mitä ihiset aiheuttaa) niin millainen on sitten maailma jossa tuota kirousta ei ole.

Onko meillä sellaiset ruumiit että voidaan mennä seinän läpi? Silmälaseja ei tarvita jos kerran sairauksia ei ole. Mitä työtä tehdään? Lääkäreitä ei vissiin tarvita. Voidaanko me matkustella avaruudessa? Turha sitä oikeastaan on miettiä.

Pitää nyt vaan elää tätä päivää niinkuin pystyy. Hyvä mieli tulee kun kuuntelee tai miettii hengellisiä lauluja. Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta jota elinaikanani olen saanut tuntea. Kiitos sulle kirkkahista keväisistä päivistä. Kiitos myöskin ikävistä syksyn synkän hetkistä. Kiitos että lupaukset monet monet täytit sä, kiitos että pyynnöt kaikki eivät saaneet täyttyä.

Niinpä. Synnytään, sekoillaan hetki ja tehdään muiden kanssa eläjien olo välillä hankalaksi ja välillä onnelliseksi ja sitten vihdoin kun luullaan ymmärtävämme jotain, kuolla kupsahdetaan. Mikä v.un juttu tämä oikein on? En ymmärrä.

Me synnymme tänne oppimaan. Tämä elämä on koulu. Jokaisella on oma  tehtävänsä, joko opit läksysi tai et. Ise olen oppinut nöyryyttä, kiitollisuutta, vaikka vielä on matkaa kuljettavana.Tämä elämä on vain ohikiitävä hetki ja kuolema on siirtyminen oikeaan kotiin, jossa ymmärrämme elämän tarkoituksen. 

Vierailija kirjoitti:

Me synnymme tänne oppimaan. Tämä elämä on koulu. Jokaisella on oma  tehtävänsä, joko opit läksysi tai et. Ise olen oppinut nöyryyttä, kiitollisuutta, vaikka vielä on matkaa kuljettavana.Tämä elämä on vain ohikiitävä hetki ja kuolema on siirtyminen oikeaan kotiin, jossa ymmärrämme elämän tarkoituksen. 

Saako sitten ammatiksi kirjoittaa ELÄMÄM KOLU? Vai pitääkö kirjoittaa tuotantoassistentti ja merkonomi.

Näyttää olevan yleistä että elämälleen haluaisi jonkin muun kuin vain materialistisen merkityksen. Tuntuu uskomattomalta, että se voisi riittää tarkoitukseksi loppuun asti, mutta suurin osa sekularisoituneiden maiden asukkaista varmaan menee sillä.

Minua pelottaa kuolema, koska on tutkittu, että kuoleman jälkeinen tietoisuus jatkuu pitkään.  Hirveetä huomata kuolleensa ja et voi tehdämiään, pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua pelottaa kuolema, koska on tutkittu, että kuoleman jälkeinen tietoisuus jatkuu pitkään.  Hirveetä huomata kuolleensa ja et voi tehdämiään, pelottavaa.

Tämä lihakasa ei kovin kauaa toimi. Mikä siinä on pelottavaa jos henki ja sielu lähtevät jatkamaan toisiin maisemiin? Ne ei enää ole yhteydessä sitten ruumiiseen. Ei sun sielu jää ruumiiseen miettimään että yyh, tuntuupa kylmälle täällä ruumishuoneen laverilla ja aits, nyt ne avaa kallon. Äh pitikin joutua lääketieteen opetusruumiiksi. Tässä sitä nyt maataan nakuna kun oppilaat pällistelee mun intiimejä paikkoja veitset koholla.