Kiusattu esikoulusta alkaen, nyt työelämässä työpaikkakiusattuna.....

joka yhteisössä löytyy potentiaalisia kiusaajia, jos vaan sopiva kiusattava löytyy.



Tietysti, jos on kauan ollut kiusattu, niin herkistyy sille ja kokee kaiken kiusaamisena. Kuitenkin puolustautuminen on kaiken A ja O.



Pitäisi pystyä näyttämään kiusaajalle, että PERKELE mua et kiusaa. Vaikea asia kaikenkaikkiaan. Kiusata ei saa, mutta kiusaajia ja hiljaisia myötäilijöitä löytyy aina.

Jos heikko ihminen, niin mikä on tehnyt heikoksi?



Voisin kuvitella, että henkilö voisi hyötyä terapiasta.



Mutta ei paha jakaudu tasaisesti ihmisille sillä tavalla, että jos on joutunut kiusaamista kokemaan, on siinä jo tarpeeksi ja seuraavaksi on jonkun muun vuoro, että se jotenkin ansion mukaan menisi.

Nykyisessä työpaikassakin ihan jo ekana aamuna ilkeästi nälvittiin ja alettiin kiusaamaan.



Alan olla sillä kannalla että hän kuvittelee kaiken.



ap

rivien välistä ja äänen painoista sellaista mitä siellä ei oikeasti ole. Analysoi siis liikaa ihmisten sanomisia ja kuvittelle kaiken itseensä kohdistuvaksi. Tällainen ihminen kokee vaikka säästä puhumisen kiusaamisena.



Olen vain joskus huomannut, että joku toinen saattaa sanoa että huomasitko kun se sanoi sitä tätä ja tuota ja tarkoittikohan se sillä sanomisella jotakin. Ja itse en ole edes huomannut koko sanomisia.

Voi olla, että kokee herkemmin olonsa uhatuksi kuin muut, ja varsinkin huonojen kokemusten takia sitten ei halua ottaa riskejä noissa tilanteissa, vaan tulkitsee herkemmin kiusaukseksi.



Tai voi olla, että hän on osunut huonoihin ryhmiin, joissa ihmiset jotenkin reagoivat johonkin pieneen piirteeseen.





Mutta varsinkin noissa pakollisissa paikoissa (koulu, työ) on todella vaikea tehdä kiusaajalle selväksi, että ei kiusata, koska yleensä se, joka älähtää ääneen, on se, joka saa potkut tai jonka sopparia ei jatketa. Kaikilla ei ole varaa siihen.

... että ko. henkilö ottaa muiden ihan normaalit puheet ja katseet kiusaamisena. On vaikea kuvitella, että uudessa työpaikassa kukaan kiusaisi heti. Tietysti ihminen voi herättää olemuksellaan kummastusta, mutta onko se kiusaamista kuitenkaan?



Ei ihan tavatonta, että kiusaaminen jättää tuollaiset jäljet. Minua kiusattiin teininä, ja vielä aikuisena kuvittelin kaikkien kikattavien ja kuiskivien teinien ilkkuvan juuri minua.

ei osaa elää ilman uhriutumista ts. kiusattuna olemista.

Joku terapia voisi olla eduksi. Voi olla jotain sellaista, mikä ärsyttää muita ihmisiä, vaikea sanoa, kun en tiedä, millaisesta kohtelusta kyse on.

Nykyisessä työpaikassakin ihan jo ekana aamuna ilkeästi nälvittiin ja alettiin kiusaamaan.

Alan olla sillä kannalla että hän kuvittelee kaiken.

ap

paranoidiselta. On meilläkin töissä kaikenlaista ikävää kommentointia, klikkejä, vahvoja persoonia, jotka osaavat kaiken. Pidän pään pystyssä ja keskityn työhöni omalla ammattitaidollani, jota on rutkasti enemmän kuin noilla arvostelijoilla, samoin koulutusta. Minulle se on vain työpaikka ja ystäviä en sieltä edes halua. Kaikkien kanssa tulen toimeen työtehtävien vaatimalla tasolla ja se riittää mainiosti. Ehkä joitakin nyppii se, kun sanon mieluummin asiat suoraan, kuin toimin heidän tyylillään eli tupakkatauoilla ydinjengi kehittelee totuuksia. Aivan sama minulle.

Loukkaantuu vaikka ei olisi syytä, jne. Olen monesti saanut jälkeenpäin kuulla että olen vittuillut hänelle vaikka en ole sanonut mielestäni mitään pahaa. Jos hän esimerkiksi on kysynyt kumpi paita sopii hänelle paremmin, sininen vai ruskea, ja vastaan että ruskea koska sininen tekee hänestä hieman kalpean näköisen, niin hän on valittanut että olen haukkunut hänen ulkonäköään.



On ikävää että kyseessä on oma siskopuoleni.



ap

Enkä todellakaan heikko ihminen, ehei- olen selviytynyt todella traumaattisista tapahtumista suht ehjänä ja vaikka kiusaaminen aikoinaan lähesi tuhosi minut (yritin mm. itsemurhaa), pääsin yli masennuksesta ajan kanssa. En tiedä miksi muut inhoavat minua kaikkialla- osaa en edes tunne ja tulevat avautumaan päin naamaa! Eräällä kurssilla eräs vanhempi nainen haukkui minua selän takana mutta kurssin loputtua pyysi anteeksi ja sanoi ettei itsekään tiennyt, miksi niin käyttäytyi. Nostatan ihmisissä pintaan jotain paskaa, ilmeisesti? Osaan käyttäytyä, en näytä oudolta enkä harrasta ns. pimeitä juttuja ;). Ja aina vaan ilkeilyä muilta...



Olen yli-analysoinut itseäni tämä kiusaamisen takia aikoinaan ja olen varma, että syy kiusaamiseen ei saa löytyä kiusattavasta; se että joku kiusaa ei ole syy muuttua ihmisenä! Minun avoimuuteni ärsyttää varmasti monia, mutta en koe tarvetta muuttua. Naapurin kyyräilevä luonne on minusta häiritsevää, mutta se on hänen luonteenpiirteensä. Ei ketään saa kiusata tuollaisten asioiden takia!!

jäi edellisestä koulusta tai työpaikasta, nollaa itselleen tilanteen ja ajattelee että olen ihan yhtä hyvä tai vahva kuin muutkin. Urittää unohtaa vanha, jos vain voi!