Millä keinoin onnistun siinä, että pentu ei kokisi ikävää jäädessään sisälle, kun olen hetken asioilla?
Nyt on siis kreivin aika saada vinkkejä teiltä, joiden koirat eivät vingu kotona silloin, kun olette toisaalla. Pentu on n. 10 viikkoinen, ja ajattelisin, että asiaan kannattaa paneutua nyt. Pentu on hyvin oppivainen. Osaa pyynnöstä istua ja osaa tulla luokse kutsuttaessa. Se osaa jo irrottaa otteensa lahkeestani käskyllä irti. Nuorena se on vitsa väännettävä.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Anna sille mukavaa tekemistä esim. mieli lelu kun lähdet, äläkä tee numeroa lähtemisestäsi. Voit jättää radion päälle hiljaselle.
Onko markkinoille tullut uudenlaisia leluja koirille esim. musti&mirri liikkeisiin, joita te koiraihmiset olette hyväksi havainneet? Jotain vaikkapa interaktiivisia vempaimia tjms. Minä olen viimeksi ostanut leluja vuosikymmen sitten edelliselle koiralle. Näitä leluja pentu mielellään vinguttaa, pyörittää lattialla ja pitää suussaan. Lisäksi on vähintään yksi puristepuruluu, johon sen puruvoima ei vielä riitä, että saisi siitä mitään irti. Niitä naudannahkarullia ankkafileellä annan vain ollessani läsnä. Se nimittäin alkaa kakomaan, kun sen tekisi nielaista kokonaan pehmennyt nahka.
Lähde reippaqsti pois useita kertoja päivässä esim olet vaikka 10 min poissa ja älä vältä jättämästä yksin useammaksi tunniksijaan. Kun tulet kotiin niin ei mitään hössöttämistä. Otat rauhassa kengät pois ym ennen kuin huomioit koiraa. Tee lähdöstäsi ja tuloistasi normaaleja. Harjoittele nyt joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Lähde reippaqsti pois useita kertoja päivässä esim olet vaikka 10 min poissa ja älä vältä jättämästä yksin useammaksi tunniksijaan. Kun tulet kotiin niin ei mitään hössöttämistä. Otat rauhassa kengät pois ym ennen kuin huomioit koiraa. Tee lähdöstäsi ja tuloistasi normaaleja. Harjoittele nyt joka päivä.
Tämä on hyvä ohje. Teen neuvosi mukaan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Lähde reippaqsti pois useita kertoja päivässä esim olet vaikka 10 min poissa ja älä vältä jättämästä yksin useammaksi tunniksijaan. Kun tulet kotiin niin ei mitään hössöttämistä. Otat rauhassa kengät pois ym ennen kuin huomioit koiraa. Tee lähdöstäsi ja tuloistasi normaaleja. Harjoittele nyt joka päivä.
Juuri näin. Kuljet edestakaisin sisään ja ulos ihan lyhyiksi ajoiksi. Älä mene sisään, jos pentu ulvoo. Sisään vain silloin, kun on hetken hiljaista. Näin pentu ei saa vahingossa palkintoa ulvomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Lähde reippaqsti pois useita kertoja päivässä esim olet vaikka 10 min poissa ja älä vältä jättämästä yksin useammaksi tunniksijaan. Kun tulet kotiin niin ei mitään hössöttämistä. Otat rauhassa kengät pois ym ennen kuin huomioit koiraa. Tee lähdöstäsi ja tuloistasi normaaleja. Harjoittele nyt joka päivä.
Samantapaista olin tulossa sanomaan. Alkuun voi vain mennä ulos, sulkea ovi ja ihan hetken päästä avata ovi ja tulla takaisin. Lehtien vieminen lehtiroskikseen ja roskien vieminen roskikseen toimii myös alkuun.
Eihän kissanpentu ole moksiskaan.
Kukaan ei tee lastensuojeluilmoitusta.
Palsta on pilannut mieleni. Otsikon luettuani ajattelin ensin lasta ja mietin kuka puhuu omasta lapsestaan tuolla tavalla.
Aluksi lähdin lyhyesti pois. Makupala hyvästeiksi. Välillä lähdin, kun pentu nukkui. Päivittäin parikolme kertaa harjoiteltiin kuukauden ajan, kunnes piti lähteä töihin. Rappusiivooja sanoi, ettei vikise eikä hauku ollenkaan, kun hän on ollut paikalla. Kotiin tullessa oli myös hiljaa.
Eroahdistusta ei ilmennyt missään vaiheessa elämäänsä.
Yksin jääminen aloitetaan ihan pienestä hetkestä. Käydään oven ulkopuolella vain pari sekkaa ensin ja heti takaisin. Sitten parikyt, sitten minuutti (ei huohoteta minuuttia oven takana) sitten pidennetään vähitelleen. Tärkein oppi pennulle on se, että tulet aina takaisin.
Herkuilla täytettävä Kong on hyvä. Siihen saa paistettua lihaa, sisäelimiä tai mitä tahansa täytteeksi. Pennulle pieni ja isommalle koiralle iso. Hän sitten keskittyy syömiseen (toivottavasti).
Sitten voi käyttää esim. radiota ja omistajanhajuista huopaa tms. jos näyttää olevan ahdistusoireita.
Nappi otsaan, niin ei vingu sen jälkeen. Naapurien ei myöskään tarvitse kuunnella sinun elukkasi vinguntaa, oletko jotenkin tyhmä, että kuvittelet että voit elellä miten halua ja elukkasi saa vinkua silloin kun haluaa.
Itse aloitin yksinoloharjoitukset siitä että menin ihan muutamaksi sekunniksi kerrallaan ulko-oven taakse ja pikkuhiljaa pidensin aikaa. Jos pentu ehti aloittaa ääntelyn odotin että on taas hiljaista kunnes tulin takaisin sisälle. Tärkeintä on että pentu oppii että se että poistut asunnosta ei tarkoita ettet enää tulisi takaisin, ja oppii myös sen että ulvominen ei saa sinua tulemaan takaisin.
Muutamia puuhavinkkejä: kongiin raakaruokaa ja pakastimen kautta tarjolle, talouspaperihylsyihin nameja ja päät taitellaan kiinni.
Asuttiin koiran kuolemaan asti kerrostalossa eikä ikinä ollut ongelmia yksinjäämisen kanssa. Mitä nyt vanhoilla päivillään keksi että sohva on paljon mukavampi pesä jos siitä kuopii tyynyt lattialle...
Vierailija kirjoitti:
Nappi otsaan, niin ei vingu sen jälkeen. Naapurien ei myöskään tarvitse kuunnella sinun elukkasi vinguntaa, oletko jotenkin tyhmä, että kuvittelet että voit elellä miten halua ja elukkasi saa vinkua silloin kun haluaa.
Onko sulla harhaluuloisuusdiagnoosi jo olemassa? Asumme maalla. Lähimpään naapuriin on matkaa. Ei kuulu vinkumiset kenenkään kotiin. Siitä huolimatta panostan asiaan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Nappi otsaan, niin ei vingu sen jälkeen. Naapurien ei myöskään tarvitse kuunnella sinun elukkasi vinguntaa, oletko jotenkin tyhmä, että kuvittelet että voit elellä miten halua ja elukkasi saa vinkua silloin kun haluaa.
En onneksi asu mielisairaitten naapurina neukkukuutiossa.
Vierailija kirjoitti:
Palsta on pilannut mieleni. Otsikon luettuani ajattelin ensin lasta ja mietin kuka puhuu omasta lapsestaan tuolla tavalla.
Pentu on ihan hellä sana, samoin kersa, kakara ja mukula. Olennaista on äänenpaino.
Vierailija kirjoitti:
Nappi otsaan, niin ei vingu sen jälkeen. Naapurien ei myöskään tarvitse kuunnella sinun elukkasi vinguntaa, oletko jotenkin tyhmä, että kuvittelet että voit elellä miten halua ja elukkasi saa vinkua silloin kun haluaa.
Sinulle tulee nappi otsaan jos astut meidän tontille kuuloetäisyydelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna sille mukavaa tekemistä esim. mieli lelu kun lähdet, äläkä tee numeroa lähtemisestäsi. Voit jättää radion päälle hiljaselle.
Onko markkinoille tullut uudenlaisia leluja koirille esim. musti&mirri liikkeisiin, joita te koiraihmiset olette hyväksi havainneet? Jotain vaikkapa interaktiivisia vempaimia tjms. Minä olen viimeksi ostanut leluja vuosikymmen sitten edelliselle koiralle. Näitä leluja pentu mielellään vinguttaa, pyörittää lattialla ja pitää suussaan. Lisäksi on vähintään yksi puristepuruluu, johon sen puruvoima ei vielä riitä, että saisi siitä mitään irti. Niitä naudannahkarullia ankkafileellä annan vain ollessani läsnä. Se nimittäin alkaa kakomaan, kun sen tekisi nielaista kokonaan pehmennyt nahka.
Tuli mieleen suloinen muisto saksanpaimenkoirauroksestani. Silloin oli myynnissä muovisia, pehmeitä siilejä, jotka vinkui aina purressa. Ihmettelin, kun pentukoira kantoi niitä hyvin hellästi heitellessäni sille niitä. Koira oli siis 6 kk, niin ei niellyt niitä irtoavia palasia.
Kerran tullessani töistä kotiin ihmettelin, kun siili ei enää vinkunut. Se oli järsinyt pienen reiän ja ottanut pillin pois. Näin kävi kerta toisensa jälkeen, kunnes koiran kasvettua kerran katsoi todella hitaasti minua, kun heitin siilin ja haki hyyyvin hitaasti sen. Kuitenkin olisi ollut todella innokas suojelukoira ja rakasti purra hihaa sekä juosta rosvon perään. Oli niin vilkas tyyppi, että päädyin rauhalliseen kouluttamiseen.
Et mitenkään. Laumaeläimelle tulee aina ikävä, kun joutuu laumasta eroon. Mutta: se ei ole katastrofi. Eikä siitä tarvi tehdä isoa numeroa. Sen kun lähdet, ja pennun täytyy oppia selviämään ikävänsä kanssa. Noin pienenä se vielä aika äkkiä "alistuu" siihen, ja menee ehkä vartin kitistyään nukkumaan. Vähitellen se oppii, ettei ulina, haukkuminen tms auta, omistaja ei tule sillä takaisin, ja menee suoraan nukkumaan kun omistaja lähtee.
Eikä tämä ole edes koiraeläimelle luonnoton tilanne, kyllä luonnossakin villikoirilla emän täytyy lähteä saalistamaan ja jättää pentu/pennut pesälle aika pian jo syntymän jälkeen. Kyllä, ne itkee ja uikuttaa siellä alkuun, mutta se on osa elämää eikä se niitä traumatisoi.
Lelujen, puruluiden tms jättämistä en suosittele ollenkaan, luiden kanssa voi käydä vahinkoja, ja lelut turhaan aktivoi koiraa kun sen pitäisi rauhoittua. Radio päällä on ok, samoin pääsy katselemaan jostain ikkunasta ulos, jos sieltä ei näy pentua liian kiihdyttäviä näköaloja kuten ohi kulkevia koiria.
Mutta se tapa usein on huono, että yrittää totutta vähitellen. Kaikki tietämäni eroahdituskoirat on sillä tapaa koulutettu. Ne taas jotka vaan riittävän pienenä vaan jätetään, ja niiden on pakko oppia sietämään se, eivät riko paikkoja, ulise tai hauku yksin jäädessään.
Aloitin ketjun saadakseni neuvoja siihen, että saan homman hanskaan heti alkuunsa. Ja että ongelmia ei synny vastaisuudessakaan, kuten nyt ei ole ongelmaa olemassa. Asiaan pitää kiinnittää heti huomiota pikkupennusta lähtien sen vuoksi, että ongelmia ei tulisikaan. Uskon siihen, että toisetkin pentukoiran omistajat saavat erinomaisia neuvoja tästä keskusteluketjusta.
Ikävää mutta totta, että ketjuun tuli joku mielenterveyspotilas harhoineen väittämään, että asumme jossain kerrostalolähiössä, jossa naapurit häiriintyy. Näin ei ole. Tuollainen harhaluulojen suoltajan kannattaisi hakea lääkitystä omiin ongelmiinsa välittömästi. Luulen, että hänelle se avun hakeminen on joka tapauksessa myöhäistä.
Muuta pennun alkutaipaleelle annettavia hyviä vinkkejä kuulisin mielellään lisää. Kiitos tähän mennessä asiallisista kommenteista. -ap
Ps. meidän pentu liittyy Mustin ja Mirrin PentuKaveriksi. Siellä pentu pääsee asioimaan ja sosiaalistumaan käydessämme liikkeessa.
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Laumaeläimelle tulee aina ikävä, kun joutuu laumasta eroon. Mutta: se ei ole katastrofi. Eikä siitä tarvi tehdä isoa numeroa. Sen kun lähdet, ja pennun täytyy oppia selviämään ikävänsä kanssa. Noin pienenä se vielä aika äkkiä "alistuu" siihen, ja menee ehkä vartin kitistyään nukkumaan. Vähitellen se oppii, ettei ulina, haukkuminen tms auta, omistaja ei tule sillä takaisin, ja menee suoraan nukkumaan kun omistaja lähtee.
Eikä tämä ole edes koiraeläimelle luonnoton tilanne, kyllä luonnossakin villikoirilla emän täytyy lähteä saalistamaan ja jättää pentu/pennut pesälle aika pian jo syntymän jälkeen. Kyllä, ne itkee ja uikuttaa siellä alkuun, mutta se on osa elämää eikä se niitä traumatisoi.
Lelujen, puruluiden tms jättämistä en suosittele ollenkaan, luiden kanssa voi käydä vahinkoja, ja lelut turhaan aktivoi koiraa kun sen pitäisi rauhoittua. Radio päällä on ok, samoin pääsy katselemaan j
Kiitos kommentistasi. Arvostan. -ap
Anna sille mukavaa tekemistä esim. mieli lelu kun lähdet, äläkä tee numeroa lähtemisestäsi. Voit jättää radion päälle hiljaselle.