Kun tajusit olevasi raskaana niin mitkä olivat ensimmäiset ajatuksesi ja tunteesi: tilanteestasi, maha-asukkia ja lapsen isää kohtaan?

Iloinen. Naimisissa 6 vuotta ja 1,5 vuotta yritystä.

Kerropa ensin itse.

Itkeskelin ilosta . 

Kolmen vuoden yrityksen jälkeen oli sanaton ja jonkinlaisessa shokissa.

Maha-asukki, hyi helvetti mikä sana.

10 kk yritystä takana. Helpottunut ja paniikissa.

Toisen kanssa 1,5 vuotta yritystä. Olimme onnellisia.

Ensimmäisen kohdalla oli vain vau! Mielenkiintoinen seikkailu alkamassa. Olin nuori ja hieman naivi. Tykkäsin heittäytyä uusiin tilanteisiin ja luotin, että elämä kyllä kantaa. Tykkäsin aidosti lasteni isästä ja ihan ajatuksella lapsi/lapset tehtiin. En vain osannut ajatella mitä se tarkoittaa ihan käytännössä 24/7. 

Toinenkin tuli ihan ajatuksella. Halusin, että olisi kaksi lasta, josta olisi toivottavasti paljonkin iloa ja tukea toisilleen (ja meille vanhemmille). Ja kyllähän heistä on ollut, vaikkei arki siitä varsinaisesti helpottunut.

Kolmas oli sitten vahinko, kun avioliitto oli jo todellisessa kriisissä ja molempien vanhempien jaksaminen kortilla. Ensimmäinen ajatus oli abortti, mutta ei meistä kumpikaan siihen pystynyt. Nyt kymmenen vuoden jälkeen voin sanoa, että huh. selvisin. Mutta ei se helppoa ole ollut. Aika äärirajoilla olen ollut. 

Rakastan kaikkia kolmea lastani ihan älyttömästi ja olen heistä tavattoman iloinen ja ylpeä, mutta aika huonosti olen muut osa-alueet elämästäni pystynyt kehittämään. Just ja just en ole siitä katkera.

9 vuotta totaaliyksinhuoltajana N49

Mietin miten selitän miehelleni tämän tumman asukin.