Ns. ahmintahäiriö? Kuka osaisi vastata?

Ahmiminen on kun syö ja ei pysty lopettamaan, syö itsensä huonovointiseksi ja siltikin aivot huutavat että syö lisää 

Jokainen joskus ahmii, eri asia on vaan kun ahmiminen muuttuu siten että se kontrolloi elämää ja on jatkuvaa

Jos ahmintahäiriöiselle tuo kilon hänen suosikkisuklaataan, niin hän vetää sen suurinpiirtein kerralla naamaansa (ehkä nyt ei ihan kiloa mutta puolet) eikä pysty säästämään siitä esim. että söisi 200 gr nyt, toiset 200 gr ensi viikonloppuna ja 200gr sitä seuraavana viikonloppuna jne. Ja sama tietysti koskee mitä tahansa ruokalajia, jos on tuohon taipumus.

Ite olen sillä rajalla olenko ahmimishäiriöinen vai herkuttelija. Jos joku tuo minulle vaikkapa 300 gr suklaarasian niin kyllä se menee ihan yhteenputkeen minulla. Sen verran harvinaista herkkua se on kun minulla itselläni ei ole varaa ostaa muuta kuin halvinta perusruokaa enkä uskalla ostaa namia, koska tunnistan itseni etten pysty hillitsemään. Eli tuollaisia ahmimisjaksoja minulla on ehkä 6 tai 7 kertaa vuodessa. Mutta ei niistä minulle kuitenkaan huono olo tule, päinvastoin, sitten tulee huono olo kun suklaa loppuu eikä tiedä milloin saa lisää. (Onneksi viina ja tupakka ei maistu mulle ollenkaan):

Ahmintahäiriöt ovat rikkaiden sairauksia. Ei köyhällä ole varaa ahmia.

Sinä et selvästikään ymmärrä yhtään, mistä puhut. Ahmiminen ei ole herkuttelua tai sitä, että syöt levyn suklaata. Se on hallitsematonta ja ahdistavaa. Jotkut syövät kaapista jauhotkin ja syövät lisää, vaikkeivat fyysisesti meinaa enää pystyä. Lievempi suklaan ahmija voi päättää, että syö vain kaksi levyä, mutta ne syötyään on pakotettu lähtemään hakemaan lisää, mutta eri paikasta, ettei kukaan huomaisi, miten paljon syö. Kassalla voi kymmenen levyn kanssa rupatella kassan kanssa siitä, kenelle ne on muka lahjaksi tms.

Tässä yhteydessä ahmiminen tarkoittaa patologista käytöstä, joka aiheuttaa häpeää ja hallitsee pahimmillaan koko elämää.