Minulla on psykoosisairaus ja koen syyllisyyttä siitä että olen kuntoutustuella
Olen sairastanut kolme psykoosia ja syön kahta neuroleptiä. Jatkuva väsymys, ahdistus ja masennus vaivaa. Tavalliset kotityötkin tuntuu raskailta. En usko että olisin työkykyinen. Silti koen syyllisyyttä siitä etten ole työelämässä. Muut kustantavat elämiseni ja tuntuu että olen loinen. Koen myös huonommuutta omasta tilanteestani. Ulkopuolisuuden kokemuksia on myös kun toiset osallistuu yhteiskunnan pyörittämiseen ja minä vaan katselen vierestä. Olen ollut kuntoutustuella jo 15 vuotta. Pysyvää eläkettäkin on Kelalta jo tarjottu mutta en halunnut ottaa sitä vastaan koska sitten en olisi saanut enää psykoterapiaa. Kuntoutustuen aikana olen yrittänyt opiskella yliopistossa mutta opinnot eivät ole edenneet kovin nopeasti. Mitähän tässä oikein tekisi? Yrittäisinkö mennä töihin?
Kommentit (17)
No älä suotta, koeta pärjäillä ja toivottavasti tulevaisuus on parempi.
Mäkin oon TK eläkkeellä. En tunne huonoa omaatuntoa koska siis kuka minut tai sinut palkkaisi mihinkään? Terveitä ja työhaluisiakin ihmisiä on työttömänä kymmeniä tuhansia. Ei kukaan palkkaa vajaakuntoista psykoosipotilasta.
Kasva aikuiseksi, ota vastuu itsestäsi, mene töihin äläkä elä jossain itsesäälissä, ryhdistäydy.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon TK eläkkeellä. En tunne huonoa omaatuntoa koska siis kuka minut tai sinut palkkaisi mihinkään? Terveitä ja työhaluisiakin ihmisiä on työttömänä kymmeniä tuhansia. Ei kukaan palkkaa vajaakuntoista psykoosipotilasta.
Niin ne luuserit tekee ja ohjeistaa muitakin tekemään.
Hoitaja on puhunut jostain IPS- hankkeesta jonka kautta olisi ehkä mahdollista saada töitä. Pelottaa kyllä työelämään meno ja se että mitä jos teen virheitä joista muut joutuu kärsimään. Ehkä mieluummin yrittäisin vielä opiskella, siinä kun ei virheistä kärsi kukaan muu kuin itse. Tosin en tiedä olenko tarpeeksi hyvässä kunnossa siihenkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi, ota vastuu itsestäsi, mene töihin äläkä elä jossain itsesäälissä, ryhdistäydy.
Kunpa se olisikin noin helppoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on puhunut jostain IPS- hankkeesta jonka kautta olisi ehkä mahdollista saada töitä. Pelottaa kyllä työelämään meno ja se että mitä jos teen virheitä joista muut joutuu kärsimään. Ehkä mieluummin yrittäisin vielä opiskella, siinä kun ei virheistä kärsi kukaan muu kuin itse. Tosin en tiedä olenko tarpeeksi hyvässä kunnossa siihenkään.
Ap
Ei sinua mihinkään vaativiin töihin laiteta.
Sovitaanko, että suurin osa sun kuntoutustuesta tulee mun maksamistani veroista? Maksan palkastani kuukausittain vajaan tonnin veroja ja päälle muutamia satasia pääomatuloista. Mulle käy oikein hyvin, että verojani käytetään heidän hyväksi, jotka ovat kokeneet minua enemmän vastamäkeä.
Kaverillani on nuo samat. Toistuvia psykoosissa, masennusta ym.
Oli vakituisessa virassa kunnalla lääkärinä. Aivan liian pitkään (monta vuotta) yritettiin monenlaisia tukia ja siellä se "hoiti" potilaita.
Lopulta vietiin lääkärinoikeudet pois ja pakotettiin sairaseläkkeelle.
Älä pode huonoa omaatuntoa. Et ole työkykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Kaverillani on nuo samat. Toistuvia psykoosissa, masennusta ym.
Oli vakituisessa virassa kunnalla lääkärinä. Aivan liian pitkään (monta vuotta) yritettiin monenlaisia tukia ja siellä se "hoiti" potilaita.
Lopulta vietiin lääkärinoikeudet pois ja pakotettiin sairaseläkkeelle.
Älä pode huonoa omaatuntoa. Et ole työkykyinen.
Lisään, että hän vaatusti viraltapanoa. Teki valituksia ym. Olisi halunnut jatkaa lääkärinä.
Sulla on käynyt jo elämässä todella surkea tuuri ja elämäsi on pahempaa kuin 90 % muista suomalaisista. Turhaa kantaa huonoa omaatuntoa työn teosta kun elämä on jo valmiiksi kurjaa.
Tiedostatko itse kuormitustekijät jotka pahentavat oireiluasi?
Psyykkinen vaikea sairaus on samalla tavalla rajoittava kuin fyysinenkin. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Hienoa, että haluaisit olla yhteiskunnan jäsenenä hyödyksi. Parhaiten olet sitä pitämällä itsestäsi huolta ja sairauden hallinnassa. Sinulla on vain yksi elämä. Jokin toimintakykyä ylläpitävä tekeminen tai harrastus voisi tuoda iloa ja ehkä sitä kautta muillekin läheisillesi vaikkapa taiteen tai käden taitojen myötä.
Kuulut ehdottomasti eläkkeelle koska ajatuksissasi ei ole mitään järkeä. Minä käyn töissä tk eläkkeellä ja se on ihan siunaus ihmisen saada silloin kun ei kykene kuin korkeintaan 30% työaikaan kuten minäkin. Sinä et kuulosta millään tavalla työkykyiseltä.
Kertomasi perusteella et kuulosta työkykyiseltä, ja näinhän lääkäri ja Kelakin ovat arvioineet. Aika harvoille tarjotaan pysyvää työkyvyttömyyseläkettä, joten sekin taitaa kertoa jotain siitä, ettet tällä hetkellä ole työkykyinen. Turha siis tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettet ole töissä. Psyykkiset sairaudet ovat sairauksia siinä missä fyysisetkin sairaudet, eivät ne ole henkilön oma vika. Jos jossain vaiheessa koet, että haluaisit kokeilla työntekoa, niin ehkä jonkinlainen kuntouttava työtoiminta voisi tulla kyseeseen?