Lue keskustelun säännöt.
Vähän yliluonnollinen kokemus, kertoa vai ei?
03.02.2011 |
Mieltäni kaivelee tällainen asia, että kun tapasin nykyisen seurustelukumppanini, niin koin jonkun omituisen tunteen. Ennen kuin juteltiin sanaakaan, näin vain miehen istuvan vähän kauempana, koin yhtäkkiä tosi rauhallisen, huojentuneen ja onnellisen tunteen että kaikki on nyt hyvin ja tämä on nyt tässä. Siitä ei sitten mennyt kauaakaan kun mies tuli tekemään aloitteen ja ollaan oltu yhdessä siitä asti.
Välillä tekisi mieli kertoa hänelle tämä, mutta onko tää liian pelottavaa ja ahdistavaa??? Pitäiskö mun unohtaa koko juttu ja pitää omana salaisuutena? Ja kuka ihme mulle antoi tän merkin??
Kommentit (17)
Ei tuossa mitään ihmeellistä ole minusta.
Oma seurustelukumppanini kun katsoi minua ensi kertaa hän näki minusta ikäänkuin säteilevän erityistä puhtautta kuulemma ja siksi tuli tekemään aloitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa ihanalta. hkä se olikin vain "rakkautta ensisilmäyksellä" eli näit jo hänen olemuksestaan että tuossa se oikea on..? Kyllä mä kertoisin miehellei jos olisin tuollaista kokenut, ei kai siitä haittakaan ole jo olette molemmat vakavissannne.
koska vaikka se kuulostaa suloiselta, se kuulostaa myös vähän jälkeenpäin sepitetyltä. Mä en haluais tietää jos mieheni olis saanut minusta jotain yliluonnollisia viboja.
Mutta jos tää on ihan normaalia niin kai mä sitten voin kertoa. Itelle ei vaan ole tapahtunut mitään vastaavaa. Enhän mä voinut tietää, että se tulee juttelemaan mulle.
Ehkä sitten kattelin häntä ihmeissäni, että mikä tyyppi tuo on kun tuollaisen tunteen aiheuttaa ja siksi tuli tekee aloitteen... :)
ap
miehestäni myös hyvin voimakkaan tunteen kun tapasimme. Tunsin oloni turvalliseksi ja luottavaiseksi. Kun jossain vaiheessa seurustelua näin mieheni ja isäni istumassa vierelläkin, oli niin päinvänselvää mistä se outo tuttuuden ja ihastuksen tunne oli tullut, että mua hävetti syvästi. Mä olen valinnut mieheni ihan sen perusteella että hänessä on paljon isääni muistuttavia piirteitä. En vaan tajunnut sitä. Olen onnellinen etten kertonut miehelleni näistä tunteitsta - tuskin hänestä ois yhtään sen hienompaa olla mulla mikään isänkorvike, kuin minulle olisi kuulla että hän tykkää minusta koska muistutan anoppiani. X )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on normaali tunne, kun tuntee kemiaa toista kohtaan.
Toiset tuntee toiset ei. Siinä ei ole kyse mistään yliluonnollisesta.
t.2
exä sanoi kun minut näki et se oli kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun oli hullaantunut minuun. Ite en tosin tuntenut samoin, kuin vasta myöhemmin... ja sitten sekin hiipui.
En tuntenut miestä etukäteen millään tavalla, mutta tiesin heti ikäänkuin tulleeni kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se vaikka luulee, että oon sen kanssa vaan kun luotan tähän "yliluonnolliseen" enkä ole oikeasti kiinnostunut hänestä.
Ja mies on on täysin isääni muistuttava.
En kyllä sitä kerro hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
exäni kohdalla! jotenkin vaan "tiesin" heti kun näin hänet. Kyseessä ei ollut mikään perinteisen komea komistus vaan hänessä oli "jotain". Se oli selittämätöntä! Sääli ettei se ollut molemminpuoleista. Hän kohtasi oman salamarakastumisensa myöhemmin ja sanoi että vaikka rakasti mua, niin ei voinut kuin mennä sen tunteen mukana, et se veti niin kovaa puoleensa. Meillä onneksi ei ollut lapsia. Mä rakastan exää jollain tavalla varmaan aina vaikka oonkin uudessa suhteessa jo ollut pitkään...Eli välttämättä tuo säkenöivä tunne ei oo molemminpuoleinen, harmi :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunne eksäni kanssa. Emme kuitenkaan pysyneet yhdessä, hän ei varmaan tuntenut yhtä syvästi kuin minä. Meillä on yhteinen lapsi.
Katkeraa... Rakastan häntä vieläkin, kuten myös 13, mutta en pysty aloittamaan uutta suhdetta. Kun ei kukaan tunnu samalta. :(
Kerro sitten jos ja kun olette olleet pitkään yhdessä. Vaikka vuoden ja kihlauksesta puhetta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaa vaan, että tommosia ihmisiä ei tule vastaan kovin usein, joittenkan kanssa tuntuu tuollaiselta ja nyt kun on kokenut jotain tuollaista, niin vähempään ei pysty tyytymään.
Se oli jotain täydellistä varmuutta, joka vaan jysähti.
Että tuon kanssa menen vielä naimisiin. Ensi tapaamisesta kului kuitenkin 3 vuotta ennen kuin tapasimme uudelleen ja aloimme seurustelemaan.
Mies ei muistuta kyllä isääni juuri ollenkaan. Ehkä elintavoiltaan mutta ei luonteeltaa tai ulkonäöltään.
Aikoinaan odotin linja-autoa eräässä ravintolassa
vuosia sitten. Yhdessä pöydässä istui mies ja mulla oli vahva tunne että tuolla miehellä on asiaa mulle..
Niin sitten kävi että mies tuli mun pöytään ja alkoi selostaan mistä maasta oli juuri tullut.
Loppujen lopuksi parin kuukauden päästä minä olin siellä kaukaisessa maassa ja elämä muuttui..
Ja ei toi ole mielestäni mikään yliluonnollinen kokemus, koska itselleni tuo on ihan normaalia.
Vai olenko mä yliluonnollinen :D