miksi kukaan ei kertonut että iso koira+lapsi on raskas yhdistelmä

Kummassakin tapauksessa kuvittelisin, että olisit itse osannut ennakoida asian, mutta paremmin ymmärrän, jos koirat olivat ensin. Laspen tulon aiheuttamaa muutosta ei pysty kunnolla etukäteen arvioimaan.



Miten jaksamattomuutesi ilmenee? Mitä koiria kyseessä?

Koirat oli ennen lapsia.

Koirat sitoo paljon, ei päästä esim mihinkään reissuun...sen lisäksi että lapset sitoo paljon. Lisäksi koirat vaatii huomiota, silityksiä, eläinlääkärikäytejä silloin tällöin. Paljon liikuntaa. Omille harrastuksille ei jää aikaa.

Samallalailla ne tarvitsevat lenkkiä ja kun on 2 koiraa, niin niistä on seuraa toisilleen. Kyllähän sä tiesit, että koirienhoito on vaativaa ja harva on sanonut, että lastenhoito on ruusuilla tanssimista. Mä olen tyytyväinen, kun asun omakotitalossa ja takapiha täysin koirien käytössä. Aina kun alkavat ylikuumenemaan tai kerkiän tekemään vain pienen lenkin, vien ne ulos riehumaan.

sanonut? Olisitko siinä tapauksessa antanut koirat pois tai unohtanut lapsihaaveet? En oikein usko.



Miehen veljelle oli tulossa vauva ja päättivät sitten muutama kuukausi ennen vauvan syntymää ottaa myös koiran. Sanoimme suoraan, että vauva-aika on vaativaa aikaa ja nyt ei ole paras hetki koiraa ottaa, mutta ottivatpa kuitenkin. Tosin koira vaihtoi kotia aika nopeasti vauvan tulon jälkeen.

mutta eikö nyt ihan OMAN järjen pitäisi tämä etukäteen tajuta??

Mutta yleensä tuollaiset sanomiset menee ohi korvien, kun kuulija ei usko, että se oikeesti niin rankkaa on. Tai sitten ei haluta kuulla, koska sanominen kuulostaa helposti besserwisseröinniltä. Vasta myöhemmin selviää, että ihan tottahan se olikin, mutta silloin sanominen on jo unohtunut ja joka tapauksessa sillä ei enää ole merkitystä.

Halusivatko ystävät ja tuttavat tahallaan minulle pahaa kun eivät kertoneet? Oliko se vahingoniloa? Vai onko jotkut niin jaksavaisia että jaksavat hyvin kaksi isoa koiraa ja lapset?

Kaikki tuttavasi ja ystäväsi iloitsivat jo etukäteen, että nyt se irmeli hankki vielä toisenkin ison koiran... Ha, odottakoon vaan kun tulee joskus se lapsikin. Siinäpähän kärsii!

P.s. Meillä on sisäpiiri-klubi, jossa juonittelemme sinua vastaan

2 isoa sekarotuista koiraa, 2-vuotias ja 11-vuotias. Yksin en tämän revohkan kanssa jaksaisi, mutta kahden aikuisen taloudessa (ja erityisesti kun esikoinen hoitaa todella suuren osan koirienhoidosta) menettelee.



Ylipäätään 2 isoa koiraa on haastava yhdistelmä, ihan tilantarpeenkin vuoksi. Näistä ei tietenkään luovuta, mutta en kyllä enää ikinä hanki edes yhtä isoa koiraa. Joku lällyttä ranskanpulla voisi mennä :)

Halusivatko ystävät ja tuttavat tahallaan minulle pahaa kun eivät kertoneet? Oliko se vahingoniloa? Vai onko jotkut niin jaksavaisia että jaksavat hyvin kaksi isoa koiraa ja lapset?

Kaikki tuttavasi ja ystäväsi iloitsivat jo etukäteen, että nyt se irmeli hankki vielä toisenkin ison koiran... Ha, odottakoon vaan kun tulee joskus se lapsikin. Siinäpähän kärsii! P.s. Meillä on sisäpiiri-klubi, jossa juonittelemme sinua vastaan

Että itse et yhden koiran jälkeen sitten tiennyt, kuinka paljon koira sitoo ja vaatii ja osannut miettiä sitä, kuinka paljon toinen koira lisää tätä työmäärää ja vastuuta? Etkä osannut ennen lasten hankintaa aavistaa, että ne lapsetkin sitovat ja vaativat paljon? - Ihanko jonkun toisen olisi se sinulle pitänyt kertoa? Ja ihan pahaa luulet kavereittesi sinulle toivoneen, kun eivät estäneet ja toppuutelleet toisen koiran tai lapsen/lasten hankintaa? Voi luoja.



Minulla ei ole koskaan ollut koiraa, mutta silti ihan itse omilla aivoillani osaan päätellä, millaisesta vastuusta ja työmäärästä on kyse. Siksi en lapsiperheeseeni koiraa hankikaan.



Eiköhän se nyt ole ihan jokaisen aikuisen oma asia määritellä, miten paljon kokee jaksavansa ja haluavansa vastuuta ja sitten pyrkiä suunnittelemaan perhekokonsa ja perheen lemmikkiluku siltä pohjalta. Toiset jaksavat enemmän ja ovat sillä tavalla suuntautuneita, että tykkäävät lenkittää koiraa lapsenhoidon ohella. Itse en sellaista show'ta jaksaisi, ja siksi meillä ei koiraa - tai isoa lapsilaumaa - tule näkymäänkään. Mutta kyllä se on ihan jokaisen oma asia päättää tällaiset jutut.



Aika harva haluaa puuttua ystävän koiran hankintaan tai lastentekosuunnitelmiin tyyliin "Et sä kyllä varmaan ihan oikeasti voi toista koiraa ottaa, kun ethän sä sitä kuitenkaan jaksa".



Ap, sinun elämäsi, perheesi ja lemmikkisi ovat SINUN päätöksiäsi, ja vain sinä voit siis arvioida, mihin rahkeet riittää.

Vastuuntuntoisen lemmikin/lapsenhankkijan pitäisi ihan itse omatoimisesti ottaa selvää mitä kaikkea ko. hommaan sisältyy. Sitäpaitsi koiran koko ei esim. silityksen suhteen ole välttämättä verrannollinen sen rankkuuteen (no, onhan silitettävää pinta-alaa enemmän...)

"Omille harrastuksille" en edes yritä saada aikaa, vaan koirat ovat harrastukseni. Niiden kanssa käyn päivittäin lenkillä ja touhuilen muutakin mitä ennätän. Älä vaadi itseltäsi liikoja vaan pysähdy nauttimaan elämästä ympärilläsi.

minä olen sellainen pahis, että olen antanut (keskikokoisen) koirani hoitoon kahden pienimmän lapsen synnyttyä. Tilanne: elin vuosikaudet yh:na koululaisen kanssa, otimme koiran ja elämä oli ihan mallillaan. Tapasin miehen ja halusimme lapsia. Ikää oli sen verran, ettei voinut odotella 10 v, että koiran on aika siirtyä ajasta ikuisuuteen. Ja halusimme vielä toisen (tai mulle kolmannen) lapsen. Voiko joku oikeesti sanoa, että mun olisi pitänyt siirtää lasten hankinta ikään 45 v, koska minulla on koira?



Tiesin jo valmiiksi, etten jaksa hoitaa koiraa vanhaan malliin pikkulasten kanssa. Koira alkoi oireilemaan, ja katsottiin parhaaksi antaa muutamaksi viikoksi ystävälle hoitoon. Sillä reissulla ollut nyt vuoden. ja olisi kyllä aivan karmeaa pitää täällä apinalauman keskellä vielä koiraakin. Isohko koira tarvitsee tuntikausien lenkkeilyä päivässä. Ennen tein sen mielihyvin.



Joo ap, tiedän, mä en ainakaan jaksa. Miten ihmiset on niin hulluja, että ne jaksaa mitä vain?? Kiljuvia lapsilaumoja ja likatassuisia koiria :/

Kaverini on raskaana (uusperhe) ja heillä on nyt puolivuotias labbis. Pidän mölyt mahassani, koska kaverini ei uskoisi järkipuhetta...



Saa nähdä, mikä alkaa käydä ensin hermoille; Miehen viikoloppulapset, koira vai vauva...