Jippii onnistuin! Olen ollut kotiäitinä...

runsaat seitsemän vuotta. Olen kärsinyt loppumattomasta työmäärästä. Lapset saavat sotkua aikaan ihan liikaa.



Nyt se sitten on tapahtunut. 7 v on siivonnut vihdoinkin omia jälkiään ja pitänyt huoneensakin siistimpänä jo joitakin kuukausia! Onhan hän jo pieni koululainen! Läksyjäänkin alkaa tekemään itse ja pyytää minua vain tarkistamaan ne.



Keinoiksi otin selvittämisen, että eihän äiti voi jaksaa huolehtia kaikista jutuista monelle ihmiselle valmiiksi. Enkä edes halua (näytin kiukkuni), joten on parasta, että lapset alkavat haluamaan hoitaa itse omat vastuualueensa. Lisäsin vielä, että se on osa kasvamista ja itsenäistymistä, kun alkaa tekemään itse. Eikä ole ongelmia tulla aikuseksikaan, kun oppii koko ajan uusia asioita vähitellen.



Olen kertonut, että kaikki aikuisetkaan eivät osaa huolehtia itsestään. Haluan lapsilleni parasta ja siksi heidän on opittava hyville tavoille. He ovat silloin itsekin onnellisempia. Sanoin, että siivousinto on tarttuvaa. Kun lapsi alkaa siivoamaan, voin minäkin taas innostua mukaan.



5-vuotias vastustaa vielä. Häneen iskee edelleen auttamattomia laiskuuskohtauksia, kun täytyy siivota omia jälkiään. Siksipä minä joudun edelleen olemaan siinä vieressä auttamassa ihan pienemmissäkin jutuissa. Toivottavasti 3 v kuopus ottaa eniten mallia sisaruksistaan.