"Ihan hyvästä" suhteesta eronnut: oletko katunut?
Miten kävi? Miten elämä muuttui? Olitko harkinnut eroa pitkään? Oliko lapsia?
Kommentit (14)
Olen katunut. Löysin sen jälkeen vain huonoja miehiä ja satutin itseni useasti.
Mikä on ihan hyvä suhde. Mitä jos se onkin oikeastaan huono jollakulla?
No onko se suhde "ihan hyvä", jos siitä tekee mieli erota? Tuskin.
En. Koska se suhde ei ollutkaan niin terve ja hyvä kuin olin kuvitellut.
Mun 1. mies oli kova tekemään töitä, hyvä isä, ei juonut eikä lyönyt. Hyvä sängyssäkin. En vaan kokenut saavani arvostusta enkä rakkautta vaikken moitteitakaan. Lopulta lähdin lasten kanssa.
Myöhemmin selvisi että miehellä olikin ollut toinen nainen.
Hyvä että lähdin, nyt jo lähes 30v uudessa suhteessa rakastavan ja arvostavan miehen kanssa. Saimme paremman elämän kaikin tavoin ja lapsetkin ihanan miehen mallin:)
Lähdin, koska mies petti, pelasi rahansa ja kaikki illat harrasti. Seksiä olisi pitänyt saada sormia napsauttamalla, ilman mitään lämmittelyä. Miehen muna oli iso, mutta melko käyrä.
Tinderissä löysi uuden uhrin Vesasta ja muutti sinne.
Siis Helsingistä uusi muija. Yh ja monisairas. Varmaan tinderöi edelleen siellä salaa, tosin onjo aika lihava ja kalju. En kadu.
En hetkeäkään. Menin yhteen ekan miehen kanssa jolle kelpasin. Hyvä mies ja ihan hyvä suhde mutta ei se sitten lopulta mulle riittänyt. Kymmenen vuotta siihen meni mutta kohtasin lopulta sen jota voin sanoa elämäni rakkaudeksi ja hienointa on se että olen sitä myös hänelle. En olisi voinut kuvitella tällaista onnea mutta yksinkin oli parempi kuin ihan hyvässä.
En ole katunut.
Suhde oli tosiaan "ihan hyvä", mutta oloa kalvoi jatkuvasti ajatus, että elämällä olisi varmasti enemmänkin tarjottavaa minulle.
Olen tosi tyytyväinen, että jäänyt hänen kanssaan perustamaan perhettä, olen tosi onnellisesti saanut elämältä tosiaan paljon enemmän :)
Eron jälkeen tajusin, että mies ei ollut ihan hyvä vaan luuseri kusipää. Löysin muutamaa vuotta myöhemmin täydellisen miehen, jonka kanssa menin naimisiin ja sain lapsia.
Olen