Olin virherekrytointi, kenen syy? Minun vai työnantajan?

Mitä tarkalleen odotettiin ja mitä osaa et ole täyttänyt?

Tuo on nykytyöelämässä normi. Vika ei ole sinussa, vaan tässä sairastakin sairaammassa systeemissä.

Mites tuo työpaikka muuten? Ei kuulosta hyvältä kehityskeskustelulta, jos sen jälkeen tuntuu paskalta, mutta ei tiedä, missä on mokannut.

Millä perusteella sinussa olisi vika? Ellet ole tahallasi perseillyt tai laiskotellut. Ja mitäs työnantaja on tehnyt tukeakseen kehittymistäsi?

Kumpi teistä on tehnyt rekrytointi päätöksen, siitä voi alkaa etsimään syyllistä.

Minullakin on tuollaisesta kokemusta. Olen hyvin epävarma ihminen ja en todellakaan luota itseeni uusissa asioissa.

Hain aikoinani yhteen yritykseen töihin, ikään kuin ensimmäistä kertaa oikeisiin toimihenkilöhommiin. Sitä ennen olin tehnyt vain duunaritason töitä. Työpaikka oli olevinaan oikein sellainen sisäänheittohomma, jossa minut kädestä pitäen autetaan sisälle uudelle alalle ja uudenlaiseen rooliin. Työhaastattelussakin tein selväksi, etten ole mikään valmis osaaja, vaan tarvitsen tällaista työssäoppimista.

Noh, työt kun alkoivat, niin minulle näytettiin, että tuossa on tietokoneesi tehdassalin nurkassa ja ota homma haltuun. Ei siellä kenelläkään ollut aikaa minua perehdyttää uuden työn saloihin. Eihän siitä vittuakaan tullut ja joitakin kuukausia siinä kärvisteltyäni ilmoitin, että minä lähden takaisin vanhoihin töihini. En tiedä kumpi oli pettyneempi, minä vai työnantajani, mutta siitä jäi kerrasta sellainen maku, että parempi kun meikäläinen keskittyy loppuelämänsä duunaritason hommiin. Niissä ainakin perehdytykset pelaa ja muutenkin kaikki hoidetaan nenän alle kuin manulle illallinen.

Minusta on hirveää sanoa noin toiselle. Jäätävää. Kuulostaa siltä, että viallinen on pomo, ei työntekijä.

Yksi sana, perehdytys. Se on jäänyt puutteelliseksi.

Minkä  verran itse selvitit rekrytointiprosessin aikana, millainen työnantaja on kyseessä ja millainen olisi tuleva roolisi?

Oletko saanut perehdytystä tehtäviisi? Onko sinulle jo haastatteluvaiheessa tai heti työsuhteen alussa kerrottu, mitä sinulta odotetaan ja mitä työpaikan käytäntöjä sinun pitäisi tietää?

Vaikea sanoa, missä ns. vika on kertomasi perusteella. Jos molemmilla puolilla on passiivisuutta ja ymmärtämättömyyttä rekryprosessin ja perehdytysprosessin merkityksestä, tarkoituksesta, vaiheista ja mahdollisuuksista, tilanne on valitettava, mutta ei yksin kummankaan syy. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpi teistä on tehnyt rekrytointi päätöksen, siitä voi alkaa etsimään syyllistä.

Sinä olet 

Minun entinen työnantaja oli yrittäjä itse eli ei mikään ammattijohtaja. Minun osaaminen riitti, mutta usein hän oli pettynyt johonkin eikä siellä porukka oikein pysynyt.

Nykyisessä paikassa tunsin itseni alussa tosi tyhmäksi, mutta sisukkaasti otin hommaa haltuun ja parhaat puoleni nousivat ajastaan esille. Alku oli kyllä todella tahmea.

Kuulostaa siltä, että hän ei ole mikään ammattijohtaja (mikä on kyllä harmillisen yleistä vielä). Hän tuntuu suhtautuneen sinuun kuin palveluntarjoajaan, vaikka olet työntekijä. 

Palautteenanto ja tavoitteista kertominen (aika iso osa Johtamista) pitäisi olla luonteva osa arkea: ei niin, että 2 kertaa vuodessa pomo kehityskeskustelussa kaataa lastin niskaan. Se ei kehitä ketään.

En tiedä, onko jo liian myöhäistä, mutta vastaavissa tilanteissa pitää aina vaatia konkretiaa. Mitä olen tehnyt väärin, miten tekisin oikein? Tätä kannattaa tehdä itsekin oma-aloitteisesti (pyytää palautetta), koska osa johtajista ei todellakaan ole tehtäviensä tasalla.

Oi kyllä, olen ollut "virhe". Ihan kuin olisin muka itse keksinyt avata rekryn ja myydä idean... Haastattelussa millään ei ollut väliä, ja koeaikana millään oppimisella ei ollut mikään hoppu, mutta lopputulema oli, että minä olen kyvytön, heippa.

Mä olen ollut arvojeni vastaisessa työssä, onneksi määräaikaisena. En tiennyt käytäntöjen hiertävän niin pahasti etiikkaani vastaan, eikä toisaalta tällainen tule myöskään työhaastattelussa ilmi, joten olin vain epäonninen rekrytointi ja toki myös umpisurkea työssä, vaikka loistan siinä toisella tavalla toteutettuna. Onpahan eletty ja tiedän jatkossa etten edes etsi vastaavaa.

Aivan kuin olisin tämän itse kirjoittanut.

Minulle on siis käynyt lähes täsmälleen samalla tavalla. Minulla on myös laaja ja monipuolinen työkokemus, minut palkattiin paikkaan kokemukseni, koulutukseni ja myös erinomaisten suositteluiden johdosta. Olen aina ollut todella pidetty työntekijä ja työnantajat ovat minua paljon kehuneet.

Alkuun työpaikassa meni hyvin ja sain kannustavaa palautetta. Sitten yhtä-äkkiä jokin muuttui. Minulle tuli epämääräisen inhottava fiilis, pienistä asioista kertyvä tunne, että nyt kaikki ei ole hyvin. Ja intuitio oli oikeassa. Mikään työnteossani ei muuttunut tänä aikana. Juuri ennen koeajan loppua esihenkilöni kertoi minulle saman, mitä sinulle. Hän oli tyytymätön, ei osannut mitenkään yksilöidä, vaan hyökkäsi verbaalisesti minua kohti. Kertoi aivan epätosia asioita. Olin aivan hämmentynyt ja tunne oli aivan epäuskoinen. Aivan kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta. Minulle, aina hyvänä ja tunnollisena työntekijänä olleelle, tämä oli jotenkin todella kauhea asia.

Minä päädyin tekemään itse koeaikapurun. Ajattelin niin, että en halua tuhlata hetkeäkään enempää tälläisen esihenkilön alaisuudessa. Voin kyllä kertoa, että jätti aika isot arvet. Vaikkakin ymmärrän, että kyse ei ollut minusta, ei työni laadusta tai työssä pärjäämisessä, vaan jossain ihan muussa.

Tsemppiä sinulle kovasti! Vinkkaisin sen verran, että keskustele asia läpi jonkun ulkopuolisen kanssa, niin asia ei jää sinua painamaan. Ammattiliitot esimerkiksi tarjoavat työuran pulmatilanteissa myös henkistä tukea. Lisäksi voit kertoa tilanteesta työterveydessä työpsykologille. Ja vielä viimeiseksi paljon käytetty lause, mutta hyvin totta. Yhden oven sulkeutuessa, uusi avautuu. Ihanaa kevättä sinulle. <3

a) rekrytoijat eivät ole olleet tehtäviensä tasalla

b) perehdytystä ei ole ollut tai se on ollut vääränlaista

c) esimies ei ole tehtäviensä tasalla

Oliko tässä rekryä tekemässä joku rekryfirma? Jos niin, en ihmettele jos on mennyt metsään niin sinun kuin työnantajankin näkökulmasta. Niillä ei yleensä ole mitään osaamista alalta jolle rekryävät ja muutenkin hoitavat rekryprosessin poikkeuksetta huonosti.

Mulle tulee mielikuva, että työnantaja on odottanut, että palkkaa jonkun joka kääntää firman kurssin samantien nousuun. Joten eihän se mikään ihme ole, että vaikka sulla olisi kokemusta ja osaamista mutta luonteesta puuttuu se psykopaatin kaikkivoipaisuus niin olet ihan vaan työntekijä.

Joten... näitä sattuu. Liity kunnon liittoon, jotta saat tarvittaessa oikeaa lakiapua.

Minussa lienee jotain, minkä takia työhistoriassani on useita entisiä työpaikkoja, koska en vaan kestä p*skaa määräänsä enempää.