Vanhempien selän takana puhuminen ja luotto-ongelmat aikuisena
Tunnistaako kukaan lapsuudestaan sellaista, että omat vanhemmat olisivat ulospäin näyttäytyneet ystävällisinä ja sosiaalisina, mutta heti selän takana alkaneet puhua ihmisistä kaikkea pahaa. Että ensin kahvitellaan ja naureskellaan yhdessä, mutta kun ovi sulkeutuu, aletaan haukkua vieraita.
Joku on esimerkiksi ruma, on vaikkapa leveä suu tai jonkun ihmisen pukeutuminen aiheuttaa kuvotusta.
Oma äitini oli tällainen. Vasta aikuisena olen miettinyt, että tällainen jatkuva selän takana pahanpuhuminen ja kaksinaamaisuus on aiheuttanut itselleni epäluottamusta muihin. Että se, mitä ääneen sanotaan ei ole se, mitä oikeasti tarkoitetaan. Inhoan tätä syvältä itsestäni kumpuavaa epäuskoa toisiin ihmisiin ja mietin, voisiko se juontaa juurensa siitä, miten vanhempani ja etenkin äitini lapsuudessani suhtautui toisiin ihmisiin.
Varmaankaan kuitenkaan ihmiset yleisesti eivät ole näin inhottavia toisiaan kohtaan?
Tunnistaako kukaan tätä ongelmaa?
Kommentit (18)
Tiedän mistä puhut ja oon aina pitänyt tuollaista tosi rumana käytöksenä. Lähipiirissä on ollut samaa ja olen tietoisesti välttänyt itse tekemästä tuota koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut ja oon aina pitänyt tuollaista tosi rumana käytöksenä. Lähipiirissä on ollut samaa ja olen tietoisesti välttänyt itse tekemästä tuota koskaan.
Rumaa käytöstä se tietenkin on. Pohdin, mitä sellaisessa ympäristössä kasvaminen tekee lapselle. Olenko jotenkin kieroutunut, jos en pysty luottamaan toisiin ihmisiin, vaan nuo lapsena opitut ajatukset piilevät jossain syvällä? Ap
Vanhemmat 50-luvun alussa syntyneitä. Kaikki ihmiset ruodittiin juurikin noin. Aina kun tapasivat uusia ihmisiä, heidät luokiteltiin joko hyviksiin tai pahiksiin ihan heidän itse keksimiensä asteikkojen mukaan.
Epäluottamus syntyy myös siitä hämmennyksestä tai ristiriidasta, että ensin on yhdessä niin mukavaa, ja voi pitää jotakuta mukavana ihmisenä. Mutta kun hän poistuu, onkin selvää, että oikeasti hänestä ei pidetä. Etenkin lapsenahan on sitten todella vaikea luottaa sellaiseen aikuiseen, jonka vanhemmat ovat haukkuneet. Ap
Aloitus voisi olla omani. Ongelma tuntuu olevan yleinen. Olin yllättynyt, kun kuulin, että jotkut ovat saaneet kasvaa perheissä, joissa ei ole puhuttu muista ihmisistä pahaa (eikä puheenaiheista yleisin ole muutenkaan toiset ihmiset).
Suuri osa ihmisistä puhuu paskaa. Oli se koti, päiväkerho, koulu tai työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa ihmisistä puhuu paskaa. Oli se koti, päiväkerho, koulu tai työpaikka.
Onneksi on myös älykkäitä, viisaita ihmisiä, vaikka valitettavasti vähemmistönä.
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa ihmisistä puhuu paskaa. Oli se koti, päiväkerho, koulu tai työpaikka.
Toivottavasti ei
Äitini on juuri tuollainen. Aina puhuu rumasti toisista. Muistan myös, että äitini saattoi puhua muista nuorista rumasti, kun olin teini-ikäinen
Anoppilassa nuorena törmäsin tähän ilmiöön ja olin tosi järkyttynyt ja itkuinen. Sama meininki jatkunut vuosikausia. Ei oikein ole luottoa sinnepäin.
Hyvä aloitus. Meillä kohdistui tiettyihin sukulaisiin.
Joo! Avauduin joskus palstalla tästä mutta silloin siihen vastasi vain ihmisiä, jotka eivät ilmiötä tunnistaneet. Siis juuri tuollaista, että kahvitellaan koko perhe äidin kaverin luona ja kun päästään autoon... "Siis herranjestas se Sirkka on taas lihonnut! Ihan karmea se niiden uusi terassi. Mitä se työpaikkaakin vaihtaa, levotonta tuollainen..."
Oli ihan normaalia että tutuista, sukulaisista tai ystävistä ei oikeastaan tykätty. Suvussa oli aina jotain kinaa meneillään. Kun puhelin soi, kirottiin että äh kuka sieltä nyt soittaa, voi ei se on se ja se, ei kiinnostaisi yhtään kuunnella sen lätinää.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on juuri tuollainen. Aina puhuu rumasti toisista. Muistan myös, että äitini saattoi puhua muista nuorista rumasti, kun olin teini-ikäinen
Luuletko, että äitisi puhe on vaikuttanut siihen minkälainen sinusta kasvoi?
Vierailija kirjoitti:
Anoppilassa nuorena törmäsin tähän ilmiöön ja olin tosi järkyttynyt ja itkuinen. Sama meininki jatkunut vuosikausia. Ei oikein ole luottoa sinnepäin.
Tuo juurikin, ettei niihin ihmisiin sitten voi luottaa kun tietää, että itsestä puhutaan samalla tavalla heti kun ovi sulkeutuu.
Mielenkiintoista kuulla, että jollekin joka ei ole tähän tottunut, tulee itku. Miten selvisit tuolloin ja myöhemmin appivanhempien kanssa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat 50-luvun alussa syntyneitä. Kaikki ihmiset ruodittiin juurikin noin. Aina kun tapasivat uusia ihmisiä, heidät luokiteltiin joko hyviksiin tai pahiksiin ihan heidän itse keksimiensä asteikkojen mukaan.
Liittyy alaluokkaisuuteen enemmän kuin aikaan. Työväenluokan puhetapa
Vierailija kirjoitti:
Joo! Avauduin joskus palstalla tästä mutta silloin siihen vastasi vain ihmisiä, jotka eivät ilmiötä tunnistaneet. Siis juuri tuollaista, että kahvitellaan koko perhe äidin kaverin luona ja kun päästään autoon... "Siis herranjestas se Sirkka on taas lihonnut! Ihan karmea se niiden uusi terassi. Mitä se työpaikkaakin vaihtaa, levotonta tuollainen..."
Oli ihan normaalia että tutuista, sukulaisista tai ystävistä ei oikeastaan tykätty. Suvussa oli aina jotain kinaa meneillään. Kun puhelin soi, kirottiin että äh kuka sieltä nyt soittaa, voi ei se on se ja se, ei kiinnostaisi yhtään kuunnella sen lätinää.
Juuri tätä, aivan loputonta paheksuntaa aivan kaikesta toiseen liittyvästä. Ulkonäöstä lähtien. Ja varsinkin, jos sattuu olemaan jotakin syntistä: liian avara kaula-aukko, kaksi korvalävistystä (90-luku), meikkiä tai mitä vain. Ulkoisten seikkojen lisäksi myös tosi julmaa kommenttia synnynnäisistä ominaisuuksista. Myös lapsen omista kavereista. Onko se enää tervettäkään vai jonkinlaista ajankuvaa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat 50-luvun alussa syntyneitä. Kaikki ihmiset ruodittiin juurikin noin. Aina kun tapasivat uusia ihmisiä, heidät luokiteltiin joko hyviksiin tai pahiksiin ihan heidän itse keksimiensä asteikkojen mukaan.
Liittyy alaluokkaisuuteen enemmän kuin aikaan. Työväenluokan puhetapa
Vieläkin vai entisaikaan?
Ap lisää vielä: epäluottamuksessa toisiin on joku sellainen ajatus, että tähän ihmiseen ei voi luottaa, koska hän on jotenkin "paha", koska hänestä on pahaa sanottavaa.