Myös minua on kiusattu

Olen aina pitänyt itseäni hieman muita parempana. Tai no, aluksi olisi riittänyt, että olisin saanut olla samanarvoinen. Kuitenkaan arvostele muiden elämiä tai kohtele ketään huonosti, kuten jotkut. Sen jälkeen kun erosin 2015, joka puolelta minua yritettiin painostaa hankkimaan 'uutta säpinää'. Ei oikein kemiat olleet natsanneet tapaamienii naisten kanssa.. Vuoden sisällä aloin saada kaikilta tutuilta ei-toivottuja neuvoja, miten löytää seuraa, miten luoda profiili. Ehkä halusin näyttää, miten vähän niitä arvostin ja olla kapinallinen. Aloin passivoitua entistä enemmän, mutta 'asennevammaani' on johtanut myös hermostollinen sairaus, josta olen jättänyt kertomatta kenellekään.

Kun en useampaan vuoteen suostunut antamaan periksi toisten odotuksille, muuttui kommenttien sävy muuttui entistä alentavammaksi, jopa paheksuviksi ja pilkkaaviksi, eikä ole mennyt vuottakaan, ettei seksuaalisuuttani olla kyseenalaistettu. Olin ehtinyt kuollettaa lihani, enkä halunnut muiden näkevän minut heikkona. Nämä kokemukset ja taukoamaton kyseenalaistaminen jättivät syvät jäljet minuun, ja tänä päivänä en voisi enää kuvitella minkäänlaista seksuaalisesta kanssakäymistä. Ajatuskin ahdistaa. Psykologille en mene, koska se vaatisi rahan lisäksi halua muutokseen. En koe, että sosiaalisesta piiriä muuttamalla saavuttaisiin mitään, vaan ongelma on rakenteellinen. Olen hyvin tyytymätön elämääni halveksun ihmisiä. Ketään muuta tilanteessani?